sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Talent management: Väärin ajoitettu kritiikki on tuhoisaa

Puhutaanpa hetki kritiikistä: Törmään toistuvasti lahjakkuuksiin, jotka ovat joutuneet jossakin elämänsä vaiheessa liian varhaisen kritiikin uhriksi.


Jos laulajalta, urheilijalta tai keneltä tahansa odotetaan täydellistä suoritusta silloin kun hän vasta harjoittelee ja hän joutuu kuulemaan välittömästi suorituksensa jälkeen vain luettelon kaikista tekemistään virheistä, on ymmärrettävää jos sen jälkeen tekee mieli sulkea suunsa kokonaan tai jättää menemättä tuleviin treeneihin.

Suoritusten välissä tarvitaan lähinnä laajentavia ohjeita: "kannattaa kokeilla myös..", "tuossa voisi toimia tämäkin.." ja vahvuuksien boostaamista: "erityisen hyvää oli.."
Kritiikin aika on sitten myöhemmin kun tunteet ovat viilenneet ja asioita voidaan vaikka yhdessäkin analysoida järjen kanssa nauhalta.

Yllättävän usein ihmisillä, joilla ei ole mitään ymmärrystä talent managementin perusteista, on vankkumaton luulo siitä, että he voivat arvioida ihmisen koko potentiaalin jo harjoitteluvaiheessa vain yhden tai kahden suoritteen perusteella.

Keskeneräisyyden sietäminen tuntuu olevan monille ylivoimaisen vaikeaa ja usein juuri he, joiden tulisi tukea lahjakkuutta lamaannuttavat sen kokonaan.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Sanoittaja(kin) on musiikintekijä?

Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry on tosi paikan edessä. Yhdistys aikoo muuttaa nimensä. 


Kirjoitan tätä blogipostausta nyt ennen tiistaina 24.10.2017 pidettävää säveltäjien ja sanoittajien kokousta, jossa päätetään millä nimellä yhdistystä jatkossa kutsutaan. En ehdi tiistaina kokoukseen, joten avaan sen sijaan ajatukseni tänne.

Hallituksen ehdotus uudeksi nimeksi on Suomen Musiikintekijät Ry.

torstai 19. lokakuuta 2017

MASSAHURMA!

Massahurman edessä yksilö on voimaton. 


Kirjoittaja on sanoituksia rustaava
kulttuurituottaja suomen Turusta.
Meissä jokaisessa asuu parvieläin ja olemme osa monimutkaista kollektiivisen tietoisuuden ekosysteemiä.

Kaikista nisäkkäistä meillä on ehkä eniten yhteistä hyönteisten kanssa. Emme ole yksin eläviä oselotteja.

Meitä ohjaavat kulttuurista johdetut päätöksentekomallit, hyödynnämme demokratiassa parviälyä ja olemme ulkoistaneet muistimme yhteisiin tietokantoihin ja internetiin.

Olemme enemmän vuorovaikutuksessa muiden kanssa kuin yksin ja eristäytyminen aiheuttaa tutkitusti henkistä pahoinvointia.

Olemme yksilöitä vain kun emme ole ryhmässä

Moni kokee muuttuvansa muiden seurassa. Se on luonnollista. Mikään ei ole selviytymisen kannalta tärkeämpää kuin kuulua joukkoon. Yhteiskunta jopa rankaisee niitä jotka eivät sopeudu. Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö vie ihmisen mitä suurimmalla todennäköisyydellä vankilaan. Sosiaalisten tilanteiden pelko aiheuttaa syrjäytymistä.

Joukossa on voimaa, mutta myös heikkouksia. Yksi niistä on se, miten parvi reagoi voimakkaisiin persoonallisuuksiin ja perusteettomaankin itseluottamukseen. 

maanantai 9. lokakuuta 2017

Suomalaiset sanoittajat 10 kärjessä. Ketkä ovat sinun suosikkisi?

En ole varsinaisesti ikinä fanittanut ketään sanoittajaa, mutta toki itsellänikin on joitakin suosikkeja.


Listaan tässä postauksessa 10 laululyyrikkoa, joita pidän erityisesti arvossa ja kerron samalla miksi. Kyse on tietenkin täysin subjektiivisista mielipiteistä.

Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä vaan jokaisella tekstin tekijällä on omat vahvuusalueensa ja he ovat tällä listalla eri syistä. Perustelut seuraavat perässä.
  1. Martti Syrjä
  2. Mikko Kuoppala (Pyhimys)
  3. Arttu Wiskari Janne Rintala
  4. Vexi Salmi
  5. Juice Leskinen
  6. Laura Moisio
  7. Jari Uutela
  8. Anssi Kela
  9. Aki Tykki
  10. Jukka Poika

Suomessa sanoittaja jää usein laulajan ja joskus jopa oman artistiutensa varjoon. On eräänlainen muna-kana-kysymys, johtuuko kulloisenkin esiintyjän menestys biisistä vai artistista.

Tutkimustulosten valossa biisin merkitys on kuitenkin suhteellisesti todella korkea. Tämä käy ilmi myös Teoston ja IFPI:n tuottamasta kyselystä vuodelta 2017.


Kyselytutkimukseen vastanneista 77 % sanoi hyvän biisin olevan tärkein omavalintaisen musiikin kuuntelun valintakriteeri. (Esiintyjä oli tärkein vain 13 %:lle vastaajista, hyvä albumi 6 %:lle ja hyvä soittolista 5 %:lle vastaajista.)

Pitää kuitenkin muistaa, että kuluttaja näkee yleensä biisin kokonaisuutena, jossa biisi+esitys+esiintyjä = kaikki yhtä puuta.

On laulajia, jotka osaavat tulkita mitä tahansa tekstiä niin upeasti, että sydän pakahtuu vaikka se laulaisi puhelinluetteloa, mutta sitten toisessa ääripäässä on teksintekijöitä, jotka vastaavasti osaavat kirjoittaa sellaisia sanoja, jotka koskettavat vaikka sen esittäisi vähän huonomminkin. Tällaisista biiseistä tulee tyypillisesti myös suuria karaokehittejä, koska alkuperäisesittäjän asettama rima ei ole liian korkealla.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole sanoa että kaikki parhaat sanoittajat olisivat huonoja laulajia tai päinvastoin. Jokainenhan on omalla tavallaan nero ja sen tiesi Einsteinkin.

Kokemukseni mukaan oikeastaan juuri rajoitteissa piileekin persoonallisuuden ydin kun puhutaan taiteesta. Taiteilijan omat rajoitukset asettavat tekemiselle raja-aidat, joiden puitteissa on pysyttävä.

Rajoitteet auttavat kanavoimaan voimavaroja pienemmälle spektrille ja tuottavat lopputuloksena jotakin ainutkertaisempaa ja persoonallisempaa kuin mihin monipuolisemmin lahjakas yksilö todennäköisesti päätyisi.

Jos ainoa työkalusi on vasara, jokainen ongelma alkaa muistuttaa naulaa.

Talent managementissa onkin yleensä enemmän kyse tekemisen pelkistämisestä ja selkiyttämisestä kuin mistään muusta. Selkeämmällä sapluunalla onkin sitten helpompi saada näkyviä tuloksia aikaiseksi kun lahjakkuus voi keskittyä vain siihen missä voisi olla paras.

Sama malli toimii niin taiteessa kuin urheilussakin. Harva kymmenottelija on esimerkiksi todella huippu missään yksittäisessä lajissa, jos vertaa urheilijaan joka on vihkiytynyt esim. pelkästään sadan metrin juoksuun. Jos kymmenottelija kuitenkin päättäisi keskittyä vain yhteen lajiin, hän voisi olla kärjessä hyvinkin pian, koska pohja on niin hyvä. Silti pienestä asti ainoastaan sadan metrin juoksua harrastaneella olisi todennäköisesti melko pitkä etumatka.

Tähän listaukseen valitsemillani sanoittajilla on kaikilla teksteissään vahvasti oma ääni. Heidän kynän jäljessään on jotain erityistä, jonka vuoksi he ovat onnistuneet teksteillään kiinnittämään huomioni yhä uudelleen.

Kukaan ei siis ole tällä listalla vain yhden onnistumisen takia. Hyviä sanoituksiahan olisi maailman sivu, jos kaikki tähdenlennot ottaisi käsittelyyn.

Koska en juurikaan kuuntele ulkomaista musiikkia lyriikoiden takia, sisältää seuraava lista vain suomalaisia laulun sanoittajia:

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Facebook on elävä kuollut organismi

Varsinkin bändien ja artistien markkinoinnissa Facebook tuntuu olevan yhä huonompi työväline. 


Ikinä ei tiedä miten milloinkin joku algoritmi on muuttunut ja kuinka päivitykset näkyvät ja näistä aallonharjalla pysyminen on melko vaikeaa.

Kehityskulku on kuitenkin ollut jo pitkään sellainen, että maksamalla saa näkyvyyttä Facebook-sivuille ja yritysprofiileille kun taas yksityisille henkilöprofiileille näkyvyyttä saa olemalla itse aktiivinen ja vuorovaikuttamalla ahkerasti.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos tosissaan puuhaa vaikkapa musiikin parissa, niin kannattaa miettiä, josko sen henkilökohtaisen Facebook-profiilinsa voisi uhrata markkinointikäyttöön, jollei sitä ole vielä tehnyt.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Sateen tuoksua

säv. Petteri Laakso, san. Samuli Koivulahti

Tytön mielessä asustaa
sumua ja usvaa
sateen tuoksua ja salamaa
jotain vaikuttavaa

se voi toisia hämmentää
kaikki ei voi käsittääkään
- ei ne tiedä mitään:

joillekin siunaantuu liikaa
kun toisille ei riitä tarpeeks
mut rikkinäisyydessä piisaa
viisautta vaikka tie on vaikee

onnensuudelmia arvostaa
kun niitä harvemmin saa
ei hymy hyydy ei vaikka koittais
ei kevätsateessakaan

kukaan onnea enempää
ei ansaitse kuin sä
ei hei millään
onko epäselvää?

joillekin siunaantuu liikaa
kun toisille ei riitä tarpeeks
mut rikkinäisyydessä piisaa
viisautta vaikka tie on vaikee

varmaankin arvaat mun aikeet?
saat vielä suudelmista tarpeeks

Videolla esiintyy ja laulaa kauniisti Tina Salminen, jos video ei näy voit katsoa sen täältä.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Co-Writing, suljetut tiimit ja miten linnakkeeseen murtaudutaan

Olin viime viikonloppuna mukana järjestämässä Co-Writing ja verkostoitumistapahtumaa logomolla. 


Tapahtumassa co-writattiin uusia biisejä, kuunneltiin Veepee Lehdon ja Kaiku Songsilta R Λ F Λ E L Elivuon puheenvuorot sanoittamisesta ja musabisneksen rakenteista ja rakennettiin uusia siltoja toistemme välille.

Oli hienoa olla järkkäämässä tällaista tapahtumaa juuri täällä Turussa, kun vastaavat tuppaavat sijoittuvan normaalisti enemmänkin tuonne pääkaupunkiseudulle.

Veepee Lehdon kaltaisen konkarin ja R Λ F Λ E L I N puheenvuoroissa korostui hienosti se muutos mikä alan rakenteissa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana.

Jos ennen muinoin kustantamot saattoivatkin etsiskellä yksittäisiä hyviä biisejä, niin nykyään etsiskellään pikemminkin ihmisiä; lauluntekijöitä, sanoittajia ja säveltäjiä, joilta materiaalia syntyy aina silloin kun sitä tarvitaan.

Jos ennen muinoin kustantajan paras työkalu oli valtava biisiarkisto, josta saattoi etsiä sopivia kappaleita, niin nykyään paras työkalu on tekijäreservi, josta voi koota tiimin tekemään biisejä projektikohtaisesti, nopeasti ja suoraan artistin suuhun.

Useinkaan ei etsitä parasta biisiä, vaan sopivinta, koska sopivin on samalla myös yleensä paras siinä viitekehyksessä mihin materiaalia tehdään.

Suljetut Co-Writing tiimit 

R Λ F Λ E L puhui myös paljon tiimin merkityksestä ja siitä kuinka osa alan kovimpien nimien tiimeistä ovat hitsautuneet niin vahvasti yhteen, että jalansijaa välissä ei yksinkertaisesti ole. Niin kauan kun homma toimii on symbioosia turha lähteä rikkomaan.

Vaikka joitain avoimiakin projekteja löytyy, niin niissäkin kappaleita tehdään usein oman talon sisällä kustantajan omien house writerien kesken, eikä levy-yhtiöltä kustantamoon tulleet liidit välttämälttä juurikaan valu sitten enää kustantamon ulkopuolelle.

Näin ollen jalansijan saaminen irtolaisena on hyvällekin kirjoittajalle todella vaikeaa.

Käytännössä vaihtoehtona on joko vakuuttaa kustantamo siitä, että olet sellainen osaaja, joka kannattaa ottaa talliin house writer -sopimuksen alle, erilaisiin artistiprojekteihin paritettavaksi, tai sitten tehdä niin hyvä paketti jonkun esiintyjän kanssa, että hän vie sinut linnakkeen ovesta mukanaan.

Kuten sanottua, toimivaa symbioosia ei helposti lähdetä rikkomaan. Eri asia on tietysti silloin, jos esiintyjä on huippuhyvä, mutta biisit huonoja.

Hyvistä sanoittajista on huutava pula! 

Musiikin tekeminen ja äänen tallentaminen on tänäpäivänä helpompaa kuin koskaan, mutta niistä ihmisistä on pulaa, jotka pystyvät luomaan kunnollista kontenttia.

R Λ F Λ E L I N puheenvuorossa tuli esille, että pelkällä blanco-tekstilläkin voi päätyä kustantamon suojiin, mutta lähettämällä pelkän demosävellyksen ilman sanoja, vastaava skenaario on hyvin epätodennäköinen.

Vasta sanoitus tekee biisistä laulun ja suomenkielisessä musiikissa sisältö on kuningas.

Se mitä hyvä sanoittaja tässä tapauksessa tarkoittaa, ei kuitenkaan välttämälttä ole sama asia kuin mitä moni sanoittaja itse pitää sen määritelmänä. Hyvä sanoittaja kustantamon näkökulmasta omaa hyvän työmoraalin, erinomaiset yhteistyötaidot ja kykenee olemaan samanaikaisesti visionääri, mutta silti myös tarpeen mukaan hyvin taipuisa ja antamaan muillekin tilaa.

Hän myös tietää, miksi joku perseenvatkausbiisi on hitti ja ymmärtää että sellaisessakin musiikissa tekstillä on todella väliä, ainakin jos se on sitä osastoa mihin kyseinen sanoittaja tekstiä tekee.

Joko kovan luokan demo tai sitten pelkkä rautalankamalli 

Yksi ikuisuuskysymys, mitä monet lauluntekijät ja artistitkin miettivät lähestyessään kustantajia ja levy-yhtiöitä, on se että kuinka hyvä demo on tarpeeksi hyvä. R Λ F Λ E L antoi ymmärtää, että hyvä demo on joko lähellä kaupallista tasoa ja jopa sitä itseään, tai sitten vain pelkkä akkari+laulu, joka jättää tilaa mielikuvitukselle sovituksen ja soundien suhteen.

Välimuotodemo, jossa on vähän yritetty jo tehdä soundia ja jossa on monia instrumenttiraitoja mutta hommaa ei ole viety loppuun asti, sekoittaa ja ohjaa liiaksi tulkintaa, eikä kuitenkaan kerro mikä biisin todellinen potentiaali voisi olla.

Se osa mistä ei kuitenkaan kannata demossa tinkiä on lauluraita. Huono lauluraita voi pilata koko biisin, vaikka se olisi muuten kuinka hyvä.

Lopputulema 

Tässä pelkistettynä tärkeimmät muistisäännöt breikkaamiseen.
  1. Kanna erityishuolta siitä, että sanoitus ja lauluraita ovat demoissa timanttisia. 
  2. Hyvästä tiimistä kannattaa pitää kiinni. Artistin myötä ovet voivat aueta koko lauluntekijätiimille.
  3. Jos tarjoat materiaalia kustantajalle, ole selkeä siinä mitä heiltä haluat ja osoita, että ole valmis tekemään hartiavoimin töitä.
  4. Muista, että hyvä tuote voi menestyä myös ilman kustantajaa ja levy-yhtiötä, jos olet valmis panostamaan rahaa myös markkinointiin ja sinulla on hyvä artisti. 
  5. Onnistuneen omakustannejulkaisun jälkeen saatat olla ammattimaisten toimijoiden silmissä vieläkin haluttavampi. 
  6. Ei haittaa, vaikka aina ei onnistu. Rafaelinkin mukaan ammattikirjoittajan hyvä onnistumisprosentti on 15 ja monilla se on vielä pienempi. 
  7. Kirjoita paljon. Määrä tuo myös laatua ja ajan kanssa prosenttiluku kasvaa. 

PS: Toivottavasti näistä vinkeistä on apua. Jaa myös omat vinkkisi blogin kommenttiosiossa. Minulta saa myös tarvittaessa apua sanoitusten hiomiseen ja artistikuvan tuotteistamiseen. Luovaa syksyä kaikille!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Sanoittajan työkalut

Tässä postauksessa kerron mitä työkaluja käytän kun sanoitan lauluja.

Heti alkuun on todettava, että homma ei tietenkään ole välineistä ja ohjelmista kiinni, vaan tarpeen vaatiessa homma hoituu millä vain välineillä. Sanoitus on sanoitus, olipa se sitten kirjoitettu tupakka-askin kanteen, kauppakuittiin tai word-tiedostoon. Oleellisinta on että teksti tulee kirjoitettua johonkin. 

Asiat voi ja kannattaa kuitenkin tehdä itselleen mahdollisimman mieluisaksi, koska vain sanoittamalla paljon oppii sanoittamaan hyvin ja mitä mukavammat työkalut ja työympäristö, niin sitä helpommin ja useammin tulee ryhdyttyä toimeen.

Mun lempparityökalut ovat tässä:

1. Chromebook ja Google Docs

Sanoittaja ei tarvitse tekstin tekoon tämän kummempaa läppäriä. Oma Acer Chromebookini maksoi 250e ja tässä on jo suhteellisen iso (15,6'') näyttökin. Lisäksi mukana saa kahdeksi vuodeksi ilmaista pilvitallennustilaa Google Drivesta, jolloin kaiken minkä kirjoittaa, voi upata kätevästi pilveen. Näin kirjoittamiinsa teksteihin pääsee käsiksi tarvittaessa vaikka treenikämpillä, eikä tarvitse kuljetella sanoituksia paperilapuilla. 

Ainakin omassa Chromebookissani myös tuntuma näppiksessä on tosi miellyttävä ja tällä on nopea kirjoittaa. Fiilis on vähän kuin vanhoissa MacBookeissa, mutta ChromeBook on kevyempi ja siitä kyllä huomaa, että ei sitä ole rahalla kasattu.

Google Docs ja drive, Gmail, Blogger ja muut Googlen omat jutut kuitenkin toimivat näissä kuin rasvattu ja tehot riittää mainiosti kirjoituskäyttöön. Hinta on niin halpa, että uuden voi ostaa vaikka kahden vuoden välein ja akku kestää heittämällä koko päivän aktiivikäytössäkin.

Pilven ansiosta korjauksia sanoituksiin voi tehdä laiteriippumattomasti vaikka kännykälläkin ja co writingissa Google Docs potkii myös erinomaisesti, sillä halutessaan dokumenteihin voi antaa käyttöoikeuksia myös muille, jolloin tekstitiedostoja voidaan muokata myös yhdessä.

Yksi hyödyllinen ominaisuus Docsissa on myös äänentunnistus, eli kirjoittaminen onnistuu myös puhumalla ja laulamalla läppärin mikkiin, mikä tekee sanoittamisesta irtonaisempaa. Jollain tapaa suu toimii tekstintuottamisessa hieman eritavalla kuin sormet (suosittelen testaamaan)!

Tuntemistani ammattilaisista monet käyttävät Docsia, näiden joukossa mm. Pyhimys

2. Kossin Porta Pro -kuulokeet ja Android-puhelin

Kun sanoittaa valmiita melodioita, on luonnollisesti oltava jokin kuunteluväline, jolla melodian voi opetella. Joskus aikanaan käytin pientä mp3-soitinta tähän tarkoitukseen ja kuljettelin sitä mukana. Hyvä tapa on esim. käydä lenkillä, niin että kuuntelin samalla työstettävää biisiä repetilla, mutta nykyään kännykkä on korvannut tuossa suhteessa mp3-soittimen sanoitustyökaluna.  

Käytän tietenkin Android-puhelinta, koska siinä toimivat nuo aiemmassa otsikossakin mainitut Googlen työkalut. (Docsissa ei kännykkäympäristössä ole tuota puheentunnistustoimintoa, mutta sen voi laittaa päälle Androidin näppäimistöön joka ajaa saman asian.) Näin voi sitten puhumalla tai laulamalla kirjoittaa Docsiin ideoita ylös suoraan translitteroidussa muodossa ja fiksailla sitten vaikka kotona koneen ääressä myöhemmin.

Miksi sitten juuri nuo Kossin Porta Prot? Ei periaatteessa mistään kovin ihmeellisistä syistä ja parempiakin kuulokkeita on myynnissä, mutta nuo on halvat (alle 35e) ja niissä on ikuinen takuu valmistajalta, pysyvät päällä lenkkeillessäkin, eikä niistä tule korvat kipeäksi. Lisäksi tykkään sanoittaessa välillä nostaa toista kuuloketta sivuun, niin että kuulen itsekin mitä laulan kun tekstiä teen ja nuo on mukavan taipuisat eikä paina ja ne saa taiteltua hyvin pieneen tilaan. Lisäksi tykkään enemmän korvan ulkopuolisista malleista kuin korvan sisään tungettavista. Studiokuulokkeiksi nuo ei käy, koska ne vuotaa niin paljon ääntä ulos, mutta korvat ei noissa myöskään juuri hikoile, joten niitä on mukava pitää päässä pidemmänkin aikaa tarvittaessa. 

Jos vaihtaisin Porta Prot sanoituskäytössä johonkin, niin luultavasti jonkinlaiseen bluetooth-handsfreehen. Se on ehkä vielä edessä. 

3. Konkkamikki ja ulkoinen äänikortti

Vaikka sanoittajan ei tarvitse olla mikään laulaja, niin laulamaan joutuu kumminkin aika paljon. Ainakin itse olen kokenut helpommaksi demota säveltäjille itse, että miten olen sävellyksiin sanat tiputellut (varsinkin jos olen ottanut vapauksia tai jos olen tehnyt biisiin myös melodiaa). 

Hyväkin teksti saattaa kuulostaa melko kököltä ja luotaantyöntävältä jos sen jodlaa johonkin läppärin mikkiin ja jos ei oikein tavujen paikat hahmotu säveltäjälle etätyöskennellessä niin biisi jää helposti pöytälaatikkoon lojumaan. Ylipäätään demotuotanto on usein biisinteossa se suurin pullonkaula. Kirjoitinkin aikanaan aiheesta vanhemmassa postauksessani: "Demot lauluntekijän pullonkaulana". 

Konkkamikillä laulusta saa talteen ne pehmoisemmat ja lämpoisemmätkin sävyt ja on mahdollista, että keskinkertaisellakin laulusuorituksella ja hieman Garagebandin tai Audacityn kaltaisilla ilmaisohjelmilla editoiden, saa demosta ehkä jo sellaisen, että sitä kehtaa oikeallakin laulajalla kuunteluttaa. 

Ulkoinen äänikortti on hyvä olla siksi, että huonompikin kone riittää sitten siihen äänen tallentamiseen kun ulkoinen palikka hoitaa prosessoinnin. Tässä toki käy helposti niin, että nälkä kasvaa syödessä ja mullakin on nyt haastavampien ohjelmien opettelu työn alla + rakensin vanhasta vaatekomerosta ja profiilivaahtomuovista laulukopin olkkariin, jotta kehtaan laulattaa täällä joskus muitakin.

Demovaiheessa teksti myös usein hieman jalostuu, sillä se mikä toimii paperilla, ei aina välttämälttä toimi automaattisesti suussa. Foneettinen soljuvuus on tärkeä asia laululyriikassa ja kuuluu hyvän sanoittajan perusosaamiseen kirjoittaa teksti siten, että sitä on myös hyvä laulaa ja teksti soljuu pakottomasti. Demottamalla biisin itse, huomaa parhaiten että kuinka se biisi oikeasti laulettuna toimii.

4. Riimisanakirjat 

En itse juurikaan enää nykyisin käytä riimisanakirjoja, mutta muutaman kerran vuodessa tulee eteen tilanne, jossa jää jumiin ja pää lyö tyhjää jonkun riimin kohdalla. Säveltäjät ja sanoittaja ELVIS ry:n sivuilta löytyy tällaisia tilanteita varten Riimirenki, jonka avulla voi etsiä sanaan sopivia riimejä.

Joskus ennen kuin paranneltua versiota Riimirengistä oli julkaistu, käytin jonkin aikaa Lyricmakeria, johon olin omin päin uploadannut Kotuksen nykysuomen sanalistan. Ohjeet sen käyttöön löytyy vanhasta blogipostauksesta: "Riimisanakirja?"

Käytännössä riimisanakirjat tekevät itsensä varsin nopeasti turhiksi jos kirjoittaa paljon, koska riimisanasto omassa päässä karttuu käytön lomassa.

5. Kynä ja paperi 

Vaikka työskentely digiaikana onkin helppoa näppäimistön, äänentunnistuksen ja pilvipalveluiden kanssa, niin sähkölaitteissa on kuitenkin se ongelma, että ne tarvitsevat sähköä ja välillä ne menee jumiin. Lisäksi inspiraatio ei aina katso aikaa eikä paikkaa ja ihan joka paikassa kännykkäänkään ei ehkä kehtaa laulella ja näpyttely on vaivalloista.

Tällöin vanha kunnon kynä ja paperi ovat paikallaan ja onhan musteen tuoksussa ja paperin kahinassa muutenkin ihan oma autenttinen fiiliksensä.

Mulla on tapana pitää takkien povitaskuissa ja housujen takataskuissa neljään osaan taiteltuja A4:sia ja mulla on paha kynäkleptomania joka iskee aina silloin kun pitää kirjoittaa allekirjoituksia tai täytellä lomakkeita esimerkiksi jossain virastoissa, eli yleensä hätätilanteessa löytyy se kynäkin jostain. Omistan myös lukuisia vihkoja, joita olen tiputellut vähän sinne ja tänne valmiiksi paikkoihin, joissa vietän aikaa ja taskukokoisiakin löytyy.

Oleellista ei ole se millä niitä sanoja kirjoittaa, vaan se että sanoituksia syntyy. 

Mitä mieltä olet näistä työkaluista? Mitä työkaluja sinä käytät ja onko suosituksia, että mitä muita kannattaisi kokeilla?

PS: Jos tarvitset apua sanoituksissa sparraan mielelläni >>>

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Sanoittajien, säveltäjien ja tuottajien verkostoitumistapahtuma logomolla 9.9.2017

Logomolla järjestetään lauantaina 9.9 sanoittajien, säveltäjien ja tuottajien verkostoitumistapahtuma ja yhteinen biisintekotyöpaja. 


Tapahtuman taustalla on uutta kulttuuriyhdistystoimintaa ja tilaisuuden järjestää Suomen sanoittajayhdistys ry.

Sanoittajayhdistyksen järjestämässä tapahtumassa on puhumassa Kaiku Songsista A&R tuottaja Rafael Elivuo, jonka tehtäviin kuuluvat tuoreiden kykyjen etsiminen, biisien välittäminen ja tekijäsuhteet. Toisena puhujana on pitkän linjan sanoittajaveteraani Veepee Lehto, joka tunnetaan etenkin sanoituksistaan Matille ja Tepolle sekä Virve Rostille sanailemastaan Sata salamaa -biisistä, josta mm. Antti tuisku teki hiljatain oman versionsa.

Osallistujat pääsevät luomaan kontakteja toisiin sanoittajiin ja säveltäjiin vapaamuotoisesti sekä ohjatusti speed meeting -hengessä. Tapahtumat on tarkoitettu alkutaipaleen tai pidemmällekin ehtineille biisintekijöille, jotka kaipaavat uusia yhteistyökumppaneita – esimerkiksi säveltäjiä sanoituksilleen tai sanoittajia sävellyksilleen. Kevään pilottiin osallistui myös uransa alkupuolella olevia tuottajia ja artisteja.

Olen myös itse paikalla tapahtumassa ja kannan osaltani oman korteni kekoon CoWriting-työpajan järkkäilyssä. Paikalle on jo nyt ilmoittautunut monta säveltäjää ja sanoittajaa, mutta myös joitakin biitintekijöitä.

Verkostoitumistilaisuus on lauantaina 9.9.2017 klo 13–16 Logomossa Turussa. Tämän jälkeen järjestetään tiivis CoWrite-paja klo 16-18, jonka aikana osallistujat voivat tunnustella yhteistyötä toistensa kanssa. Osallistumismaksu (10 e) kattaa tarjoilukuluja, kaikista muista kuluista vastaa Suomen sanoittajayhdistys, joka on saanut tapahtumaa varten tukea Varsinais-Suomen kulttuurirahastolta.

Tapahtuman osallistujamäärä on rajattu enintään 40 henkilöön, ja tavoitteena on balanssi säveltäjien ja sanoittajien lukumäärässä. Vielä mahtuu mukaan joitakin, jos nopeasti reagoi.

Ilmoittautumislinkki tapahtumaan löytyy tästä:
https://goo.gl/forms/DdrHbT0Tx2v7XvLx1

torstai 10. elokuuta 2017

Tarinat liikuttavat vaikka väkisin

Tarinankerronta on markkinointialan uusi musta. Taiteessa ja viestinnässä sillä on ollut paikkansa aina. 


Tarinoita on käytetty vuosisatoja ihmisten viihdyttämiseen, mutta myös manipuloimiseen.

Kuulijoiden ja lukijoiden aivoissa tapahtuu kummallisia asioita kun asiasisältö on tarinamuodossa. Tarinallisuus tekee lähes mistä tahansa kertomuksen sisään upotetusta väitteestä uskottavamman ja helpommin muistettavan.

Kun lukee vaikkapa Magneettimedian, MV-lehden tai Nykysuomen artikkeleita, huomaa että ne on usein kirjoitettu tarinamuotoon. Osa artikkeleista on täyttä huuhaata, mutta jotkut uskovat niihin, koska tarinat on kirjoitettu tunteisiin vetoavasti ja päähenkilö tai uutistarinan uhri herättää samaistumisen tunteita tai vaihtoehtoisesti voimakasta myötätuntoa.

Välillä artikkelit ovat kopioita muista artikkeleista, mutta tarinaan on tehty hiuksen hienoja muutoksia. Esim. kun valtamedia kirjoittaa: "Ikätestit paljastavat: lähes 70% Suomessa testatuista 'alaikäisistä' turvapaikanhakijoista onkin aikuisia" saattaa MV-lehti kirjoittaa: "Ikätestit paljastavat: lähes 70% 'alaikäisistä' turvapaikanhakijoista onkin aikuisia", joka äkkiseltään näyttää melko samalta, mutta sisältää jo merkittävästi uutissisältöä vääristävän asiavirheen, koska vain ne maahanmuuttajat testataan, joiden epäillään valehdelleen ikänsä, eli käytännössä murto-osa ja heistäkin 30% saa ikätestistä puhtaat paperit.

Samankaltaisesta uskottavuusharhasta oli kyse myös Enkeli-Elisan tapauksessa, jossa koulukiusatusta ja itsemurhan tehneeksi väitetystä 15-vuotiaasta tytöstä kirjoitettiin kirja lapsen vanhempien haastattelujen pohjalta.

Tarinan tapahtumia esiteltiin tosina monissa tiedotusvälineissä, kunnes heinäkuussa 2012 Helsingin Sanomien Kuukausiliite kyseenalaisti tarinan todenperäisyyden ja poliisi aloitti tapauksen rikostutkinnan, jonka seurauksena tarinan kirjoittaja myönsi kuulustelussa, että Elisan vanhemmat eivät ole todellisia henkilöitä. Tätä ennen Elisan tarina sai kuitenkin aikaan valtavasti keskustelua sosiaalisissa medioissa ja tiedotusvälineissä ja sen tiimoilta perustettiin myös mm. koulukiusaamisen vastainen yhdistys.

Joanna Sinclairin väitöstutkimuksen mukaan ihan tavallinen tiedotekin menee paremmin läpi, jos se on kirjoitettu tarinamuotoon.

Kun 137-päinen joukko taloustoimittajia arvioi eri tiedotteiden uutisarvoa, sekä laadullisesti että antamalla tiedotteiden uutisarvolle arvosanan, tarinamuoto lisäsi uutisarvoa kaikissa tiedotteissa. Lisäksi toimittajat arvioivat antavansa tarinamuotoisille tiedotteille enemmän palstatilaa jos päätyvät kirjoittamaan aiheesta.

Henkilöbrändien puolella tarinat näyttelevät myös suurta roolia ja varsinkin musiikkialalla tarinallistamisella on luotu monia tähtiä. Esim. tositelevision musiikkiohjelmissa Susan Boyle ja Markku Laamanen olivat toki hyviä laulajia, mutta ennen kaikkea he ylittivät uutiskynnyksen tarinansa vuoksi.

Kummassakin tapauksessa yhteinen nimittäjä oli näennäisesti täysin musiikkialan ulkopuolelta tulleen henkilön ilmiömäinen salattu lahjakkuus. Todellisuudessa Markku Laamanen oli entinen ammattimuusikko ja Susan Boyle oli aloittanut laulamisen 12-vuotiaana, esiintynyt kirkkokuorossa ja pärjännyt muutamissa karaokekilpailuissa.

Joissakin tapauksissa tarinaa on tehty jopa ihan tekemällä tikusta asiaa, tai sellainen olo ainakin itselle tuli vuoden 2008 tienoilla kun lahjakasta laulaja-lauluntekijä Chisua vasta tuotiin koko kansan tietoisuuteen ja monet lehdet kirjoittelivat siitä kuinka Christel Sundberg on tehnyt särkänniemen kummitusjunan musiikit 16-vuotiaana ja hylkäsi "huipputuottajakoulun" englannissa.

Yleisesti ottaen tarinallistaminen kannattaa aina ja puolivillainenkin tarina on parempi kuin ei tarinaa ollenkaan ja jos tarina on hyvä, se leviää kulovalkean tavoin riippumatta siitä onko siinä totuuden hiventäkään.

Usein vaikuttavimmissa tarinoissa lienee kuitenkin totta edes toinen puoli ja mukana on PR-alan ammattilaisia masinoimassa huhumyllyä. Parhaimmillaan pienikin juttu voi kastaa itseään suuremmaksi episodiksi samaan tapaan kuin Alice Cooperin kana!

PS: Jos tarvitset apua oman henkilöbrändisi tai liiketoimintasi tarinallistamisessa, ota yhteys tekstipajaan >>>

Liity sisäpiiriin

Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

* pakollinen kenttä