sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Talent management: Väärin ajoitettu kritiikki on tuhoisaa

Puhutaanpa hetki kritiikistä: Törmään toistuvasti lahjakkuuksiin, jotka ovat joutuneet jossakin elämänsä vaiheessa liian varhaisen kritiikin uhriksi.


Jos laulajalta, urheilijalta tai keneltä tahansa odotetaan täydellistä suoritusta silloin kun hän vasta harjoittelee ja hän joutuu kuulemaan välittömästi suorituksensa jälkeen vain luettelon kaikista tekemistään virheistä, on ymmärrettävää jos sen jälkeen tekee mieli sulkea suunsa kokonaan tai jättää menemättä tuleviin treeneihin.

Suoritusten välissä tarvitaan lähinnä laajentavia ohjeita: "kannattaa kokeilla myös..", "tuossa voisi toimia tämäkin.." ja vahvuuksien boostaamista: "erityisen hyvää oli.."
Kritiikin aika on sitten myöhemmin kun tunteet ovat viilenneet ja asioita voidaan vaikka yhdessäkin analysoida järjen kanssa nauhalta.

Yllättävän usein ihmisillä, joilla ei ole mitään ymmärrystä talent managementin perusteista, on vankkumaton luulo siitä, että he voivat arvioida ihmisen koko potentiaalin jo harjoitteluvaiheessa vain yhden tai kahden suoritteen perusteella.

Keskeneräisyyden sietäminen tuntuu olevan monille ylivoimaisen vaikeaa ja usein juuri he, joiden tulisi tukea lahjakkuutta lamaannuttavat sen kokonaan.

Oikeastihan kenenkään todellista potentiaalia ei voi tietää ennen kuin motivaatio loppuu. Oppimiskyky on jokaisella lähes rajaton. Se edellyttää vain halua tulla edelleen halua tulla vieläkin paremmaksi, oikeita puitteita, sparrausta ja tietolähteitä, joita voi hyödyntää.

Tämän vuoksi motivaatio merkitsee loppupeleissä aina paljon enemmän kuin lähtötilanne.
Huomioikaa tämä erityisesti silloin kun olette tekemisissä nuorten kanssa.

PS: Millaisia kokemuksia sinulla on liian varhaisesta kritiikistä? Oletko nähnyt tai kokenut sellaista?

PPS: Autan työkseni muita menestymään. Täällä lisää manageroinnista>>>

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Sanoittaja(kin) on musiikintekijä?

Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry on tosi paikan edessä. Yhdistys aikoo muuttaa nimensä. 


Kirjoitan tätä blogipostausta nyt ennen tiistaina 24.10.2017 pidettävää säveltäjien ja sanoittajien kokousta, jossa päätetään millä nimellä yhdistystä jatkossa kutsutaan. En ehdi tiistaina kokoukseen, joten avaan sen sijaan ajatukseni tänne.

Hallituksen ehdotus uudeksi nimeksi on Suomen Musiikintekijät Ry.

torstai 19. lokakuuta 2017

MASSAHURMA!

Massahurman edessä yksilö on voimaton. 


Kirjoittaja on sanoituksia rustaava
kulttuurituottaja suomen Turusta.
Meissä jokaisessa asuu parvieläin ja olemme osa monimutkaista kollektiivisen tietoisuuden ekosysteemiä.

Kaikista nisäkkäistä meillä on ehkä eniten yhteistä hyönteisten kanssa. Emme ole yksin eläviä oselotteja.

Meitä ohjaavat kulttuurista johdetut päätöksentekomallit, hyödynnämme demokratiassa parviälyä ja olemme ulkoistaneet muistimme yhteisiin tietokantoihin ja internetiin.

Olemme enemmän vuorovaikutuksessa muiden kanssa kuin yksin ja eristäytyminen aiheuttaa tutkitusti henkistä pahoinvointia.

Olemme yksilöitä vain kun emme ole ryhmässä

Moni kokee muuttuvansa muiden seurassa. Se on luonnollista. Mikään ei ole selviytymisen kannalta tärkeämpää kuin kuulua joukkoon. Yhteiskunta jopa rankaisee niitä jotka eivät sopeudu. Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö vie ihmisen mitä suurimmalla todennäköisyydellä vankilaan. Sosiaalisten tilanteiden pelko aiheuttaa syrjäytymistä.

Joukossa on voimaa, mutta myös heikkouksia. Yksi niistä on se, miten parvi reagoi voimakkaisiin persoonallisuuksiin ja perusteettomaankin itseluottamukseen.