tiistai 14. heinäkuuta 2009

Kustannussopimus musiikkialalla: evästystä ensimmäistään solmivalle!

Musiikkialalla on tapahtunut vuosien saatossa monenlaisia mullistuksia, joista ensimmäinen tapahtui jo silloin kun nuottien levittäminen lakkasi olemasta kaikkein tärkein keino musiikin kuuluville saattamiseksi.

Kustantajan rooli musiikkibisneksessä on usein, varsinkin tuoreille biisintekijöille epäselvä sopimuksen allekirjoitusvaiheessakin. Yritin aiemmassa postauksessani tätäkin asiaa hieman selventää.

Mitä tulee kustannussopimuksen tekemiseen ylipäätään, niin on hyvä tiedostaa että nimenomaisesti kustannussopimukseen ei nimeä tarvitse laittaa ollenkaan. Kustannussopimus kun ei saa olla kytkyssä levytyssopimukseen ( ks. Kilpailuviraston ratkaisu ).

Kustannussopimuksen solmimisessa on kuitenkin tietettyjä etuja, joiden vuoksi sekään ei välttämälttä ole asia josta pitäisi tehdä kyllä/ei-päätös. Katse kannattaisikin usein kiinnittää sopimuksen ehtoihin:

Normaalikuvion mukaan (ns. standardisopimus):
• Kustari on usein voimassa vielä 70-vuotta tekijän kuoleman jälkeenkin (aika voi olla joku muukin).
• Siihen on määritelty runsaasti kustantajan velvollisuuksia, joiden tekemättäjättäminen johtaa siihen että sopparin voi oikeusteitse purkaa (mikä on työlästä ja kettumaista puuhaa, etenkin jos ei vielä ole ELVIS ry:n jäsen).
• Kustannusoikeuksien luovuttaja (=tekijä) saa yleensä kertakorvauksena rahaa palkkioksi (jos älyää sitä vaatia).
• Raha kuitenkin usein merkitään ennakoksi (eli jos kustantaja painaa nuotit tai biisin nuotti/teksti julkaistaan esim. nuottikirjassa, niin ennakko pidätetään näiden myynnin rojalteista).

Tässä mallissa luovutat kolmanneksen (tai muun sopimasi prosentin) sopimuksen alaisten biisiesi Teostokorvauksista, joko määräajaksi tai "lopullisesti", riippumatta siitä tuottaako sopimus sinulle mitään. Kustantajan velvollisuuksien laiminlyöntiä (uusien sopimusten osalta) on vaikea todistaa, ellei kustantajasi ole täydellinen amatööri. Kuoltuasi, myös lapsesi joutuvat kärsimään huonosta sopparistasi (jos olet luovuttanut oikeutesi lopullisesti) sillä kuolemasi jälkeen Teostokorvaukset ohjautuisivat heille.

Tässä sopparimallissa on järkeä jos todella voit luottaa kustantajaasi ja/tai saamasi kertakorvaus on niin iso, että ”ikuinen” osuuksien menetys Teostokorvauksista, tuntuu kohtuulliselta. Tällä sopparimallilla sopimus voidaan tehdä myös lyhyemmäksi ajaksi. Esim. yhtyevetoisissa proggiksissa 5-vuoden mittainen kustannussopimus on aika normaali. Sen sijaan tekijöiltä (jotka eivät itse esitä laulujaan) yritetään usein edellyttää täyspitkään sopimukseen suostumista.

Katso:
Suomen Musiikkikustantajat ry:n, Suomen Säveltäjät ry:n ja Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n suosittelema mallikustannussopimus.


Itse suosisin mallia jossa:

• Kustannussopimus purkautuu jos teos ei tuota x-ajan kuluessa y-summaa teostotuloa.
• Kustantajan tulee saada biisi poikimaan tämän jälkeen y-summan verran rahaa joka vuosi.
• Mikäli kustantaja epäonnistuu biisin markkinoinnissa, niin kustannussopimus raukeaa, ellei kustantaja maksa alijäämää omasta pussistaan.

Tällainen diili on reilu kummallekin, sillä kustantajakaan ei todellisuudessa tarvitse lauluja, joita ei saa ”kaupaksi”. Rahahan tulee soitosta ja oikeasti toteutuvaa soittoa vastaan sitä jo mielellään luovuttaakin sen 1:3 Teostoistaan.

Jos kustantaja kuitenkin epäonnistuu markkinoinnissa, eikä halua lunastaa jatkoaikaa tekijä voikin sitten etsiä biisille uuden (sopivamman) kustantajan, tai yritää kaupitella biisiä itse.

Koska kustannusoikeus on ansaittava joka vuosi uudelleen, ei biisi jää makaamaan laatikkoon vielä silloinkaan, kun ensimmäinen läpimurto on tehty. Toisaalta - mitä enemmän biisi soi, niin sitä helpompi sen soittomääriä on pitää yllä, eli asiansa osaava kustantaja kyllä saa säilytettyä hittibiisin oikeudet itsellään ikuisestikin, jos niin oikeasti tahtoo.

Katso:
Koivulahden kustannussopimusmalli.


Ja lopuksi:
Näiden vaihtoehtojen lisäksi alalla liikkuu hurja määrä kaikenmoisia lippulappuja, joista osa on ihan asiallisia - osa ei. Oleellista on varmistaa että ymmärrät itse kaiken mitä paperissa lukee, eli jos et muuten ymmärrä, niin pyydä jotakuta vääntämään rautalangasta. Sopimuksen ei tarvitse noudattaa mitään standardia, mutta standardisopimuksissa on otettu huomioon myös sellaiset asiat, jotka eivät äkkiseltään ehkä tulisi kaikille mieleen. Varmista kuitenkin että sopimusmalli edustaa juuri sitä tahoa, joka ajaa sinun etujasi!

2 kommenttia:

  1. EDIT:
    Tarkistutin vielä varmuuden vuoksi artikkelin ELVIS ry:n toiminnanjohtajalla, Eija Hinkkalalla. Kiireen keskeltä Eija selvensi mitä tuo "ennakko" oikeasti tarkoittaa. Korjasin termin selityksen ylläolevaan tekstiin.

    VastaaPoista
  2. Senpä takia tämän postauksen teinkin, että nekin joilla on se periaate että kustannusoikeuksista ei luovuta, ymmärtäisivät että totaalikieltäytymisen sijaan kannattaa keskittää voimavaransa siihen että ehdot ovat asialliset.

    Mun näkemyksen mukaan kustannussopimuksen allekirjoittamisessa on järkeä vain, jos se tuottaa enemmän rahaa kuin mitä se vie.

    Jos tuota rahasummaa ei ole missään määritelty, sopimuksen hyöty on vain tuurista ja keskinäisestä luottamuksesta kiinni.

    Oletettavasti kappaleitasi esittää siis useampikin kuin 1-yhtye/biisi ja biisejä on mukana kokoelmilla ja nuottijulkaisuilla (vai mitä tuo "riittävän hyvin" tarkoittaa)?

    Kerro ihmeessä keitä kustantajia käytät, siitä olisi apua muille lukijoille.

    VastaaPoista