sunnuntai 9. elokuuta 2020

Pelimusiikki vaikuttaa koko musakenttään

Pelien äänimaailman tuotantoon satsataan joka vuosi yhä enemmän aikaa ja rahaa. Nykypeleissä musiikin rooli on merkittävämpi kuin elokuvissa.


Suositun pelin musiikki tavoittaa helposti miljoonia kuulijoita ja hyvin tuotettuna pelin soundtrack voidaan hyödyntää kaupallisesti myös itsenäisenä myyntituotteena.

Vaikka taitavasti markkinoidulla pelimusiikilla onkin jo nyt valtavat maailmanlaajuiset markkinat, voi oman suosikkipelin musiikkia silti olla vaikea löytää kaupoista, sillä peliyhtiöt eivät vielä läheskään aina julkaise soundtrackeja peleistään.

Pelimusiikin myyntikanavat kehittyvät

Pelimusiikin myyntikanavat kuitenkin kehittyvät kiihtyvää tahtia ja varsinkin musiikin vaivattoman digitaalisen suoramyynnin uskotaan nostavan alan myyntilukemat uusiin ulottuvuuksiin. 

Suomessa Tekes tukee vahvasti koko pelialaa ja etsii yhteistyössä Teoston, sekä kotimaisten pelitalojen ja -säveltäjien kanssa sellaisia toimintamalleja, jotka nostaisivat pelimusiikin suuren yleisön saataville ja takaisi kaikille tekijöille oman osuutensa

Suositun pelin musiikki tavoittaa helposti miljoonia kuulijoita ja hyvin tuotettuna pelin soundtrack voidaan hyödyntää kaupallisesti myös itsenäisenä myyntituotteena. Tästä oivana esimerkkinä Suomessa toteutettu supersuosittu Angry Birds-peli, johon pelisound spesialisti Ari Pulkkinen sai Roviolta toimeksiannon kehittää ainutlaatuinen musiikiteema.

Myös listapoppi ottaa vaikutteita pelimusiikista

Pelimusiikin vaikutukset näkyvät juuri nyt vahvasti päivän ajankohtaisimpien artistien ja biisintekijöiden tuotannoissa. Kun kuuntelet tuoreimpien kappaleiden soundeja, törmäät todennäköisesti pelimusiikkimaisiin nyansseihin tuon tuosta. 

Toiset tuottajat suosivat retroja supermario- ja commondoresoundeja kun taas toiset keskittyvät ultramoredneihin äänimaisemiin, jotka on ensisijaisesti luotu pelaajien suosimille kuulokeympäristöille.

4D ja 5D äänet ovat tulleet jäädäkseen. Enää ei biisituotantotaso, jossa sovitetaan biisi optimaaliseksi ja jätetään homma siihen. On nähtävä paljon pidemmälle ja sovitettava kappale myös tämän hetken urbaaneihin trendeihin. On mietittävä kokonaisuutta ja sitä kuinka se resonoi juuri tässä hetkessä. 

Ajat muuttuvat esk.. siskoseni

Vielä 10 vuotta sitten artistin jäljittelemätön laulusoundi oli vielä se elementti, joka poikkeuksetta identifioi biisiä kaikkein eniten. Nykyisin biisiä identifioi ensisijaisesti tuottajan kädenjälki. Mukava ilmiö on ollut myös naistuottajien ja lauluntekijöiden esiinmarssi. 

Rehellisyyden nimissä pitää kyllä myöntää, että näen ilmiössä myös positiivisen diskriminaation piirteitä, mutta se kai kuuluu asiaan, että kun heiluri lähtee heilahtamaan, se heilahtaa ensin vähän yli, ennen kuin tasapaino löytyy. 

Toivottavasti alalla tullaan näkemään jatkossakin yhä enemmän mimmejä ja toivottavasti mahdollisimman nopeasti päästään tilanteeseen, jossa kukana ei koe, että sukupuolella olisi jotain merkitystä tällä alalla pärjäämiseen. 

Tähän loppuun vielä esimerkin tapaisesti NORATURIN debyytti-single. Tässä biisissä Gamer Girl -vibat yhdistyy vahvasti tuottaja-artistiuteen.


PS:
Onko seksismiä, jos sanon, että onhan tuo meininki myös melkoisen HOT?!

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Kustannussopimus musiikkialalla: evästystä ensimmäistään solmivalle!

Musiikin kustannustoiminta on kokenut vuosien varrella aikamoisen metamorfoosin.


Tämä artikkeli on 2020-luvun versio 14.7.2009 kirjoittamastani ohjeistuksesta. Käytännössä musiikkiala on tuosta päivämäärästä muuttunut niin paljon, että lähes kaikki on pitänyt kirjoittaa uusiksi.






Pari asiaa on kuitenkin pysynyt ennallaan:
  1. Kustantajan rooli musiikkibisneksessä on usein (varsinkin tuoreille biisintekijöille) epäselvä.
  2. Kustannussopimus ei saa olla pakkokytkyssä julkaisusopimukseen (ks. kilpailuviraston ratkaisu).

Olen usein törmännyt siihen, että monet biisintekijät eivät edes tiedä että kustannustoiminta ja julkaisutoiminta ovat musiikkialalla eri asioita. Tämä aiheuttaa harmaita hiuksia kummallakin puolella pöytää ja itse ajattelen, että on molempien osapuolten etu, jos kaikki ymmärtävät miksi sopimuksia tehdään (jos tehdään).

Termit ovat sekaisin vähän joka paikassa

Musiikkialan termiviidakko vaikuttaa olevan hakusessa vähän kaikkialla ja sekaannukset ruokkivat toisiaan. Eniten haittaa on varmaankin median sekoilusta ja maallikkotoimittajien tekemistä vääristä rinnastuksista.

Esim. kun lauluntekijät jyrähtävät, media saattaa otsikoida että artistit vastustavat jotakin asiaa.

Kuitenkin vain osa artisteista ovat lauluntekijöitä, ja heistäkin jotka ovat, vain pieni osa tekee biisinsä kokonaan yksin. (Se ei ole enää ollenkaan nykyaikaa.)

Kun biisintekijöiden ja artistien roolit ovat näin epäselviä, on vaikea hahmottaa heidän sopimuskumppaneidensakaan asemaa. Kustantajat kuitenkin tekevät sopimuksia vain biisintekijöiden kanssa, kun taas julkaisija on tavallisesti artistin sopimuskumppani.

Eli:
  • Kustantaja tekee kauppaa biisintekijöiden tekijänoikeuksilla joihin liittyy Teosto. 
  • Julkaisija sen sijaan tekee kauppaa tuottajan ja esiintyjien tekijänoikeuksilla, johon liittyy Gramex.

Ensimmäinen myy biisejä ja toinen levyjä (tai digiäänitettä). Äänitteeseen sisältyy siis kahdenlaista tekijänoikeuden alaista materiaalia: 1) sisältö, eli biisi 2) toteutus, eli esitys + tuotanto.

Biisintekijän osuus (eli sisältö) ei siis ole sidottu vain yhteen äänitteeseen. Kappaletta voi esittää myös livenä ja biisistä voidaan tehdä lukemattomia cover-versioita, jotka eivät tuota alkuperäiselle julkaisijalle tai alkuperäiselle esittäjälle senttiäkään, jos esittäjänä ovat muut.

Sen sijaan alkuperäisäänitteeseen sekaantuneet saavat tekijänoikeustuloa aina silloin, kun tuo nimenomainen äänite, jossa he esiintyvät pyörähtää radiossa tai jossain muualla.

Usein julkaisijat käyttävät myös ulkopuolisia jakelijoita, jotka nekin ovat osa sitä ketjua, jonka kautta biisi päätyy lauluntekijältä kuulijan korvaan. Jakelija yleensä tekee jonkinlaisen provisiodiilin julkaisijan kanssa sitä vastaan, että saattaa biisin eri kanavien kautta ihmisten kuultavaksi ja kerää siitä esimerkiksi striimitulot molempien pussiin.

Miten kustannustoiminta on muuttunut?

Ehkä tämän artikkelin alussa mainittu kilpailuviraston päätös on osaltaan selkiyttänyt kustantajien roolia. Biisit tehdään yleensä tilaustyönä julkaisijalle. Nuottien painaminen on lopetettu lähes kokonaan ja biisejä tehdään tiimeissä, joita kustantajat organisoivat.

  1. Nuotteja ei enää paineta: Musiikkikustantajan rooli oli alunperin hyvin erilainen kuin nykyään. Aikojen alussa se tarkoitti ensisijaisesti nuottien painamista ja julkaisemista. Populaarimusiikissa nuottijulkaisuilla ei kuitenkaan enää nykyisellään ole juurikaan merkitystä. 
  2. Nyt manageroidaan tekijöitä eikä teoksia: Moderni kustannustoiminta ei enää keskity vain suurten biisimassojen hallintaan, vaan enemmänkin biisien teettämiseen mittatilaustyönä ns. tallikirjoittajien avulla. Tilaajana on usein tuotantoyhtiö tai julkaisija.
  3. Biisejä tehdään tiimeissä: Nykyaikainen kustantaja järjestää yleensä myös biisileirejä, ryhmäyttää biisintekijöitä toistensa kanssa ja huolehtii siiltä tekijät löytävät toisilleen sopivia cowrite-kumppaneita.
  4. Kustantaja tarjoaa fasiliteetit: Usein moderni kustantaja myös tarjoaa biisintekijöilleen paikan tehdä materiaalia, ehkä työkaluja ja mahdollisesti myös silkkaa rahaa, esimerkiksi ennakon muodossa, mikä mahdollistaa luovaan työhön keskittymisen.

Mitä pitää varoa kun tekee kustannussopimusta?

Tyypillinen sudenkuoppa on tilanteessa, jossa bändi on saamassa julkaisusopimuksen ja ison levy-yhtiön kustantamo haluaa samalla solmia yhtyeen kanssa kustannussopimuksen. Näissä tapauksissa tilanne voi olla kiusallinen kaikille.

Huomioitavaa:
  • Onko ymmärretty, että kustannussopimuksesta valuu kustantajalle rahaa myös keikosta? 
  • Aikooko kustantaja jollakin tavalla edistää biisin soittoa myös muualla kuin ko. äänitteellä?
  • Onko ymmärretty, että kustannussopimus ei saa olla ehtona julkasusopimukselle? 
  • Onko ymmärretty, että kustannussopimus on ainoastaan säveltäjien ja sanoittajien asia? 

Jos bändissä on vaikkapa vain yksi biisintekijä ja kustannussopimus asetetaan julkaisusopimuksen ehdoksi, voi ryhmäpaine sen allekirjoittamiseen olla kova. Kustantajan osuus on 33% biisintekijän teostotuloista, mutta se ei vaikuta millään tavalla muiden bändien jäsenten tulovirtaan.

Bändeissä on kuitenkin yleensä totuttu kollektiiviseen päätöksentekoon ja kustannussopimuksesta kieltäytyminen voi aiheuttaa muissa jopa suuttumusta.

Oleellista näissä tilanteissa on varmistaa, että kustantaja aidosti tarjoaa jotakin vastineeksi. Jos kustantaja ottaa pallon vaikkapa myös keikkamyynnistä tai panostaa myös keikkojen markkinointiin ja/tai pyrkii saamaan biisin myös muiden yhtyeiden ja artistien keikkaohjelmistoon, voi kustannussopimuksessa olla järkeä.

Jos bändillä riittää keikkaa muutenkin, eikä yhtye (tai sen biisintekijät) halua kenenkään muun esittävän biisejään, kustannussopumusta ei kannata tehdä.

Loppuun vielä pieni musiikkisanasto:

Levy-yhtiö

Levy-yhtiöllä tarkoitetaan yleensä joko julkaisijaa, jakelijaa, kustantajaa tai niitä kaikkia kolmea. Se voi myös tarkoittaa yhtiötä, joka tekee noita kaikkia kolmea.

Musiikkikustantaja

Musiikkikustantajan tehtävä EI OLE ensisijaisesti julkaista biisiä äänitteellä, vaan saattaa kappele yleisöön saataviin saada se tuottamaan teostokorvauksia. Levyllä julkaiseminen on toki yksi keino. Teostokorvausta saa kuitenkin radiosoiton lisäksi esimerkiksi tavan LIVE-keikoista ja monista muista lähteistä. Kustantajan pitäisi siis markkinoida biisiä ja nykymallisessa kustannustoiminnassa usein myös tekijää musiikkialan sisällä. Tästä vastineeksi kustantaja saa 1:3 teostokorvauksista, soi biisi sitten äänitteeltä tai livenä.

Julkaisija eli musiikkituottaja

Julkaisija ja tuottaja ovat yksi ja sama asia. Julkaisijan tehtävä on tuottaa, eli maksaa äänite. (Taiteellinen tuottaja on erikseen, se ei yleensä saa rahaa muuten kun kertakorvauksena siltä julkaisijalta.) Julkaisijan osuus on 50% Gramex-korvauksista (loput menevät muusikoille). Gramex-tuloa kertyy aina kun tuota samaa äänitettä esitetään esim. radiossa. Musiikkituottajalla on siis julkaisuoikeudet tähän nimenomaisesti aikaansaatuun tallenteeseen, mutta ei kuitenkaan itse teoksiin, joiden oikeuksia vastaavasti hallinnoi musiikkikustantantaja tai lauluntekijä itse.

Jakelija

Jakelijan tehtävä on julkaisijan (eli tuottajan) maksamien äänitteiden jälleenmyynti ja jakaminen esim. vaikka radioille, kaupojen hyllyille, myyminen postimyyntinä. Usein julkaisija on myös jakelija ja usein kustantajakin. Toisin kuin kustantaminen ja julkaiseminen, jakelu saa olla kytkyssä kumman tahansa kanssa.

Teoksen suoja-aika

Usein kustannussopimuksessa lukee, että se on voimassa "teoksen koko suoja-ajan". Teoksen suoja-aika kestää tekijän kuoleman loppuun saakka ja vielä 70-vuotta sen jälkeenkin. Tämä tarkoittaa, että kustannusoikeudet teoksiin ovat rahan arvoisia vielä tekijän kuoleman jälkeenkin. Ikääntyvän tekijän voikin olla fiksua miettiä ajoissa koko biisikataloginsa kustannusoikeuksien myymistä jollakin könttähinnalla, mikäli haluaa että joku edistää biisien soittoa vielä sillloinkin kun hän itse ei enää jaksa.

PS: 
Mikäli huomaat puutteita tässä selostuksessa, tai jokin on mielestäsi väärin, laita viestiä.

keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Avin Alyasin debyyttisingle ulos 7.2.2020


Joku mun tekemiäsiäni pidempään seurannut saattaakin muistaa Avin Alyasin vuosilta 2013-2014. 


Avin oli ensimmäisiä artistikiinnityksiäni, silloin kun vasta aloittelin managerointihommia Kulttuurituottaja-opintojen ohessa.

Avin teki tuolloin keikkoja mm. Benjamin Hakalan ja Roni Välikankaan kanssa ja settiin kuului ulkomaisia Covereita ja muutamia mun sanoittamia biisejä.

Sittemmin laitettiin soppari katkolle ja Avin kävi pyörähtämässä vuoden 2015 Voice Of Finlandissa ja ulkomailla.

Siellä tutuksi on tullut niin isot lavat, että en varmaan itse ole sellaisia koskaan nähnytkään! :D

tiistai 7. tammikuuta 2020

WANTED: Coochilla etsii laulajaa

Haaveiletko rock-laulajan urasta? Elämäsi tilaisuus on ehkäpä tässä! 👇


Groovaavaa vaihtoehtorockia soittava turkulaisbändi Coochilla etsii uutta karismaattista laulajaa.


Näin turkulaisena, näiden nuorten miesten tekemistä on tullut sivusilmällä seurailtua jokunen tovi. Meininki on ollut sen verran asiallista, että sitä olisi mukava nähdä ja kuulla lisää.

Pari sanaa bändistä

Turkulaisen Coochillan ensimmäiset siemenet kylvettiin oudokseltaan Hangossa. Mikko Barck oli päässyt hyvään makuun biisien tekemisessä ja Samuel Hätisen kanssa synkkasi siinä määrin, että hommasta oli pakko lähteä tekemään jotain isompaa.

Molemmat soittivat kitaraa ja halusivat panostaa muusikon uraan.

Aikansa asiaa mietittyään nuoret miehet tekivät rohkean liikkeen ja muuttivat epävirallisimpaan mahdolliseen rock-pääkaupunkiimme, eli Turkuun, josta bändiin löytyi nopeasti myös basisti (Tom Backman) ja rumpali (Matias Aaltonen).

Yhteissoitto pelaa, biisit ovat hyviä ja entisen laulajan kanssa ehdittiin tekemään jo jokunen keikkakin. Festarikansa muistanee kokoonpanon ehkä myös vuoden 2019 Ruisrockista.

Vuoden 2019 puolella julkaistu esikois-single Don't Feel Like Dancing Anymore on kerännyt myös yli 140 000 toistokertaa Spotifyssa.

Ko. biisin musiikkivideo löytyy tästä:

perjantai 27. syyskuuta 2019

Räppiriimejä ja suuria tunteita

Meidän oma räppäripoju Henrikki on nyt Seinäjoen Sanomien kansikuvapoika. 


En tavallaan ihmettele. Mies on painanut hurjasti duunia menestyksensä eteen eikä biisikään ole yhtään hullumpi vaikka ite sanonkin (näin yhtenä tiimin jäsenenä).

Nälkä on silti vielä kova.

Ehkä tulevien julkaisujen myötä saadaan myös valtakunnallista näkyvyyttä?

Lue artikkeli:

Räp-sanoitusten kirjoittaminen on aliarvostettu laji 

Lueskelin joskus muutamia vuosia sitten Pyhimyksen blogia ja se puheli siellä muistaakseni jotain sellaista, että lyriikoiden kirjoittaminen on helpompaa kuin räpin tekeminen kun vaan osaa orientoitua siihen, että se on löysempää.. noh... Googlella löytyy suora lainauskin:

torstai 22. elokuuta 2019

Jari Uutela ja me

Tämä on vähän kuin minun ja ystäväni Jari Uutelan yhteinen biografia, mutta ei sinne päinkään. (Tekstissä vuodet 2003-2019.)


Oheisessa "Vini" Ville Nisusen ottamassa kuvassa, olemme Hyvinkäällä Heinäkuussa 2019, jolloin Uutela esiintyi muuan toritapahtumassa. 

Ensin televisiosta tuli paskaa

Vuonna 2003 koomasin television ääressä ja ihmettelin Idolsin ekan tuotantokauden koelauluja.

Formaatti, jossa koelaulajia lyötiin verbaalisesti kuin vierasta sikaa, oli jotain uutta ja outoa. Kilpailun ikäraja oli 16 vuotta ja arvovaltainen raati nauroi tähteydestä unelmoivien teinien suorituksille päin naamaa.

Kyllähän minäkin nauroin mukana, mutta en ollut ihan varma tykkäsinkö. Hyvää viihdettä, mutta asianosaisille varmasti vähintäänkin kaameaa.

Kaikenlaiset bimbot oli tietty pääosassa (niistähän telkkarisarjat elää), mutta oli siellä pilkahdus aidompaakin meininkiä. Ehkä myös tulevaisuuden kaikuja. Esim. Antti Tuiskun koelauluveto Craig Davidin kappaleesta "Walking Away" antoi jo vähän osviittaa siitä, saattaa tosta realitysta ainakin joku stara nousta.

Tietenkin tuomaristo osoitti heti kättelyssä ymmärtämättömyytensä haukkumalla Antti Tuiskun soundia tylsäksi. Ei tosin liene eka kerta kun ammattilaisiksi nimitetyt ovat väärässä. Onneksi päästivät edes osan hyvistä jatkoon.

Siltä varalta, että jonnet ei muista, niin Anttihan ei skabaa voittanut. Pysti meni Hanna Pakariselle ja toiseksi sijoittui Jani Wickholm. Käytännössä kuitenkin vaikutti vähän siltä kuin kaikki kolme olisivat olleet voittajia. Sen ajan mediasirkuksessa television mahti oli ihan muuta kuin nykyään ja kaikille aukesi jonkinlainen polku musakentällä.

Miten Jari Uutela liittyy tähän?  

No mennään asiaan vaikka lanka onkin hukassa. Yksi niistä hyvistä laulajista, jotka tossa vuoden 2003 skabailussa putosi ennen kalkkiviivoja, oli Jari Uutela, jota Asko Kallonen nimitteli TV-ohjelman aikana useaan otteeseen Hangon keksiksi.

Uutela erottui joukosta positiivisuutensa takia ja siksi, että hänen laulunsa tuntui kumpuavan jostain paljon syvemmältä kuin muilla. Olin itse juuri alkanut (omasta mielestäni) päästä kunnolla jyvälle sanoitushommista ja kuuntelin miehen tulkintaa huuli pyöreänä.

Olispa siistiä tehdä yhteistyötä tuollaisen laulajan kanssa!

Kisan edetessä Kallosen Hangon keksi -läppä alkoi ärsyttää yhä enemmän (ainakin tässä katsomossa) ja kun Uutela lopulta putosi skabasta ennen finaalia, tuntui että pudotus tapahtui jostain muista kuin laulullisista syistä. Olikos tää nyt laulukilpailu vai mikä kisa tämä oli?

Muutamia viikkoja Idolsin jälkeen lähetin Uutelalle sähköpostin, jossa kehuin hänen suoritustaan ja ehdotin yhteistyötä. Kertoilin meneillään olevista projekteistani, jos vaikka sattuisi kiinnostamaan. Eipä paljoa kiinnostanut! :D

En saanut viestiini koskaan mitään vastausta, mutta myöhemmin kuulin Jarilta, että yhteydenotto oli kyllä jäänyt mieleen.

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Suomalaiset sanoittajat 10 kärjessä. Ketkä ovat sinun suosikkisi?

En ole varsinaisesti ikinä fanittanut ketään sanoittajaa, mutta toki itsellänikin on joitakin suosikkeja.


Listaan tässä postauksessa 10 laululyyrikkoa, joita pidän erityisesti arvossa ja kerron samalla miksi. Kyse on tietenkin täysin subjektiivisista mielipiteistä.

Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä vaan jokaisella tekstin tekijällä on omat vahvuusalueensa ja he ovat tällä listalla eri syistä. Perustelut seuraavat perässä.
  1. Martti Syrjä
  2. Mikko Kuoppala (Pyhimys)
  3. Arttu Wiskari Janne Rintala
  4. Vexi Salmi
  5. Juice Leskinen
  6. Laura Moisio
  7. Jari Uutela
  8. Anssi Kela
  9. Aki Tykki
  10. Jukka Poika

Suomessa sanoittaja jää usein laulajan ja joskus jopa oman artistiutensa varjoon. On eräänlainen muna-kana-kysymys, johtuuko kulloisenkin esiintyjän menestys biisistä vai artistista.

Tutkimustulosten valossa biisin merkitys on kuitenkin suhteellisesti todella korkea. Tämä käy ilmi myös Teoston ja IFPI:n tuottamasta kyselystä vuodelta 2017.


Kyselytutkimukseen vastanneista 77 % sanoi hyvän biisin olevan tärkein omavalintaisen musiikin kuuntelun valintakriteeri. (Esiintyjä oli tärkein vain 13 %:lle vastaajista, hyvä albumi 6 %:lle ja hyvä soittolista 5 %:lle vastaajista.)

Pitää kuitenkin muistaa, että kuluttaja näkee yleensä biisin kokonaisuutena, jossa biisi+esitys+esiintyjä = kaikki yhtä puuta.

On laulajia, jotka osaavat tulkita mitä tahansa tekstiä niin upeasti, että sydän pakahtuu vaikka se laulaisi puhelinluetteloa, mutta sitten toisessa ääripäässä on teksintekijöitä, jotka vastaavasti osaavat kirjoittaa sellaisia sanoja, jotka koskettavat vaikka sen esittäisi vähän huonomminkin. Tällaisista biiseistä tulee tyypillisesti myös suuria karaokehittejä, koska alkuperäisesittäjän asettama rima ei ole liian korkealla.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole sanoa että kaikki parhaat sanoittajat olisivat huonoja laulajia tai päinvastoin. Jokainenhan on omalla tavallaan nero ja sen tiesi Einsteinkin.

Kokemukseni mukaan oikeastaan juuri rajoitteissa piileekin persoonallisuuden ydin kun puhutaan taiteesta. Taiteilijan omat rajoitukset asettavat tekemiselle raja-aidat, joiden puitteissa on pysyttävä.

Rajoitteet auttavat kanavoimaan voimavaroja pienemmälle spektrille ja tuottavat lopputuloksena jotakin ainutkertaisempaa ja persoonallisempaa kuin mihin monipuolisemmin lahjakas yksilö todennäköisesti päätyisi.

Jos ainoa työkalusi on vasara, jokainen ongelma alkaa muistuttaa naulaa.

Talent managementissa onkin yleensä enemmän kyse tekemisen pelkistämisestä ja selkiyttämisestä kuin mistään muusta. Selkeämmällä sapluunalla onkin sitten helpompi saada näkyviä tuloksia aikaiseksi kun lahjakkuus voi keskittyä vain siihen missä voisi olla paras.

Sama malli toimii niin taiteessa kuin urheilussakin. Harva kymmenottelija on esimerkiksi todella huippu missään yksittäisessä lajissa, jos vertaa urheilijaan joka on vihkiytynyt esim. pelkästään sadan metrin juoksuun. Jos kymmenottelija kuitenkin päättäisi keskittyä vain yhteen lajiin, hän voisi olla kärjessä hyvinkin pian, koska pohja on niin hyvä. Silti pienestä asti ainoastaan sadan metrin juoksua harrastaneella olisi todennäköisesti melko pitkä etumatka.

Tähän listaukseen valitsemillani sanoittajilla on kaikilla teksteissään vahvasti oma ääni. Heidän kynän jäljessään on jotain erityistä, jonka vuoksi he ovat onnistuneet teksteillään kiinnittämään huomioni yhä uudelleen.

Kukaan ei siis ole tällä listalla vain yhden onnistumisen takia. Hyviä sanoituksiahan olisi maailman sivu, jos kaikki tähdenlennot ottaisi käsittelyyn.

Koska en juurikaan kuuntele ulkomaista musiikkia lyriikoiden takia, sisältää seuraava lista vain suomalaisia laulun sanoittajia: