tiistai 7. tammikuuta 2020

WANTED: Coochilla etsii laulajaa

Haaveiletko rock-laulajan urasta? Elämäsi tilaisuus on ehkäpä tässä! 👇


Groovaavaa vaihtoehtorockia soittava turkulaisbändi Coochilla etsii uutta karismaattista laulajaa.


Näin turkulaisena, näiden nuorten miesten tekemistä on tullut sivusilmällä seurailtua jokunen tovi. Meininki on ollut sen verran asiallista, että sitä olisi mukava nähdä ja kuulla lisää.

Pari sanaa bändistä

Turkulaisen Coochillan ensimmäiset siemenet kylvettiin oudokseltaan Hangossa. Mikko Barck oli päässyt hyvään makuun biisien tekemisessä ja Samuel Hätisen kanssa synkkasi siinä määrin, että hommasta oli pakko lähteä tekemään jotain isompaa.

Molemmat soittivat kitaraa ja halusivat panostaa muusikon uraan.

Aikansa asiaa mietittyään nuoret miehet tekivät rohkean liikkeen ja muuttivat epävirallisimpaan mahdolliseen rock-pääkaupunkiimme, eli Turkuun, josta bändiin löytyi nopeasti myös basisti (Tom Backman) ja rumpali (Matias Aaltonen).

Yhteissoitto pelaa, biisit ovat hyviä ja entisen laulajan kanssa ehdittiin tekemään jo jokunen keikkakin. Festarikansa muistanee kokoonpanon ehkä myös vuoden 2019 Ruisrockista.

Vuoden 2019 puolella julkaistu esikois-single Don't Feel Like Dancing Anymore on kerännyt myös yli 140 000 toistokertaa Spotifyssa.

Ko. biisin musiikkivideo löytyy tästä:

perjantai 27. syyskuuta 2019

Räppiriimejä ja suuria tunteita

Meidän oma räppäripoju Henrikki on nyt Seinäjoen Sanomien kansikuvapoika. 


En tavallaan ihmettele. Mies on painanut hurjasti duunia menestyksensä eteen eikä biisikään ole yhtään hullumpi vaikka ite sanonkin (näin yhtenä tiimin jäsenenä).

Nälkä on silti vielä kova.

Ehkä tulevien julkaisujen myötä saadaan myös valtakunnallista näkyvyyttä?

Lue artikkeli:

Räp-sanoitusten kirjoittaminen on aliarvostettu laji 

Lueskelin joskus muutamia vuosia sitten Pyhimyksen blogia ja se puheli siellä muistaakseni jotain sellaista, että lyriikoiden kirjoittaminen on helpompaa kuin räpin tekeminen kun vaan osaa orientoitua siihen, että se on löysempää.. noh... Googlella löytyy suora lainauskin:

torstai 22. elokuuta 2019

Jari Uutela ja me

Tämä on vähän kuin minun ja ystäväni Jari Uutelan yhteinen biografia, mutta ei sinne päinkään. (Tekstissä vuodet 2003-2019.)


Oheisessa "Vini" Ville Nisusen ottamassa kuvassa, olemme Hyvinkäällä Heinäkuussa 2019, jolloin Uutela esiintyi muuan toritapahtumassa. 

Ensin televisiosta tuli paskaa

Vuonna 2003 koomasin television ääressä ja ihmettelin Idolsin ekan tuotantokauden koelauluja.

Formaatti, jossa koelaulajia lyötiin verbaalisesti kuin vierasta sikaa, oli jotain uutta ja outoa. Kilpailun ikäraja oli 16 vuotta ja arvovaltainen raati nauroi tähteydestä unelmoivien teinien suorituksille päin naamaa.

Kyllähän minäkin nauroin mukana, mutta en ollut ihan varma tykkäsinkö. Hyvää viihdettä, mutta asianosaisille varmasti vähintäänkin kaameaa.

Kaikenlaiset bimbot oli tietty pääosassa (niistähän telkkarisarjat elää), mutta oli siellä pilkahdus aidompaakin meininkiä. Ehkä myös tulevaisuuden kaikuja. Esim. Antti Tuiskun koelauluveto Craig Davidin kappaleesta "Walking Away" antoi jo vähän osviittaa siitä, saattaa tosta realitysta ainakin joku stara nousta.

Tietenkin tuomaristo osoitti heti kättelyssä ymmärtämättömyytensä haukkumalla Antti Tuiskun soundia tylsäksi. Ei tosin liene eka kerta kun ammattilaisiksi nimitetyt ovat väärässä. Onneksi päästivät edes osan hyvistä jatkoon.

Siltä varalta, että jonnet ei muista, niin Anttihan ei skabaa voittanut. Pysti meni Hanna Pakariselle ja toiseksi sijoittui Jani Wickholm. Käytännössä kuitenkin vaikutti vähän siltä kuin kaikki kolme olisivat olleet voittajia. Sen ajan mediasirkuksessa television mahti oli ihan muuta kuin nykyään ja kaikille aukesi jonkinlainen polku musakentällä.

Miten Jari Uutela liittyy tähän?  

No mennään asiaan vaikka lanka onkin hukassa. Yksi niistä hyvistä laulajista, jotka tossa vuoden 2003 skabailussa putosi ennen kalkkiviivoja, oli Jari Uutela, jota Asko Kallonen nimitteli TV-ohjelman aikana useaan otteeseen Hangon keksiksi.

Uutela erottui joukosta positiivisuutensa takia ja siksi, että hänen laulunsa tuntui kumpuavan jostain paljon syvemmältä kuin muilla. Olin itse juuri alkanut (omasta mielestäni) päästä kunnolla jyvälle sanoitushommista ja kuuntelin miehen tulkintaa huuli pyöreänä.

Olispa siistiä tehdä yhteistyötä tuollaisen laulajan kanssa!

Kisan edetessä Kallosen Hangon keksi -läppä alkoi ärsyttää yhä enemmän (ainakin tässä katsomossa) ja kun Uutela lopulta putosi skabasta ennen finaalia, tuntui että pudotus tapahtui jostain muista kuin laulullisista syistä. Olikos tää nyt laulukilpailu vai mikä kisa tämä oli?

Muutamia viikkoja Idolsin jälkeen lähetin Uutelalle sähköpostin, jossa kehuin hänen suoritustaan ja ehdotin yhteistyötä. Kertoilin meneillään olevista projekteistani, jos vaikka sattuisi kiinnostamaan. Eipä paljoa kiinnostanut! :D

En saanut viestiini koskaan mitään vastausta, mutta myöhemmin kuulin Jarilta, että yhteydenotto oli kyllä jäänyt mieleen.

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Suomalaiset sanoittajat 10 kärjessä. Ketkä ovat sinun suosikkisi?

En ole varsinaisesti ikinä fanittanut ketään sanoittajaa, mutta toki itsellänikin on joitakin suosikkeja.


Listaan tässä postauksessa 10 laululyyrikkoa, joita pidän erityisesti arvossa ja kerron samalla miksi. Kyse on tietenkin täysin subjektiivisista mielipiteistä.

Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä vaan jokaisella tekstin tekijällä on omat vahvuusalueensa ja he ovat tällä listalla eri syistä. Perustelut seuraavat perässä.
  1. Martti Syrjä
  2. Mikko Kuoppala (Pyhimys)
  3. Arttu Wiskari Janne Rintala
  4. Vexi Salmi
  5. Juice Leskinen
  6. Laura Moisio
  7. Jari Uutela
  8. Anssi Kela
  9. Aki Tykki
  10. Jukka Poika

Suomessa sanoittaja jää usein laulajan ja joskus jopa oman artistiutensa varjoon. On eräänlainen muna-kana-kysymys, johtuuko kulloisenkin esiintyjän menestys biisistä vai artistista.

Tutkimustulosten valossa biisin merkitys on kuitenkin suhteellisesti todella korkea. Tämä käy ilmi myös Teoston ja IFPI:n tuottamasta kyselystä vuodelta 2017.


Kyselytutkimukseen vastanneista 77 % sanoi hyvän biisin olevan tärkein omavalintaisen musiikin kuuntelun valintakriteeri. (Esiintyjä oli tärkein vain 13 %:lle vastaajista, hyvä albumi 6 %:lle ja hyvä soittolista 5 %:lle vastaajista.)

Pitää kuitenkin muistaa, että kuluttaja näkee yleensä biisin kokonaisuutena, jossa biisi+esitys+esiintyjä = kaikki yhtä puuta.

On laulajia, jotka osaavat tulkita mitä tahansa tekstiä niin upeasti, että sydän pakahtuu vaikka se laulaisi puhelinluetteloa, mutta sitten toisessa ääripäässä on teksintekijöitä, jotka vastaavasti osaavat kirjoittaa sellaisia sanoja, jotka koskettavat vaikka sen esittäisi vähän huonomminkin. Tällaisista biiseistä tulee tyypillisesti myös suuria karaokehittejä, koska alkuperäisesittäjän asettama rima ei ole liian korkealla.

Tarkoitus ei kuitenkaan ole sanoa että kaikki parhaat sanoittajat olisivat huonoja laulajia tai päinvastoin. Jokainenhan on omalla tavallaan nero ja sen tiesi Einsteinkin.

Kokemukseni mukaan oikeastaan juuri rajoitteissa piileekin persoonallisuuden ydin kun puhutaan taiteesta. Taiteilijan omat rajoitukset asettavat tekemiselle raja-aidat, joiden puitteissa on pysyttävä.

Rajoitteet auttavat kanavoimaan voimavaroja pienemmälle spektrille ja tuottavat lopputuloksena jotakin ainutkertaisempaa ja persoonallisempaa kuin mihin monipuolisemmin lahjakas yksilö todennäköisesti päätyisi.

Jos ainoa työkalusi on vasara, jokainen ongelma alkaa muistuttaa naulaa.

Talent managementissa onkin yleensä enemmän kyse tekemisen pelkistämisestä ja selkiyttämisestä kuin mistään muusta. Selkeämmällä sapluunalla onkin sitten helpompi saada näkyviä tuloksia aikaiseksi kun lahjakkuus voi keskittyä vain siihen missä voisi olla paras.

Sama malli toimii niin taiteessa kuin urheilussakin. Harva kymmenottelija on esimerkiksi todella huippu missään yksittäisessä lajissa, jos vertaa urheilijaan joka on vihkiytynyt esim. pelkästään sadan metrin juoksuun. Jos kymmenottelija kuitenkin päättäisi keskittyä vain yhteen lajiin, hän voisi olla kärjessä hyvinkin pian, koska pohja on niin hyvä. Silti pienestä asti ainoastaan sadan metrin juoksua harrastaneella olisi todennäköisesti melko pitkä etumatka.

Tähän listaukseen valitsemillani sanoittajilla on kaikilla teksteissään vahvasti oma ääni. Heidän kynän jäljessään on jotain erityistä, jonka vuoksi he ovat onnistuneet teksteillään kiinnittämään huomioni yhä uudelleen.

Kukaan ei siis ole tällä listalla vain yhden onnistumisen takia. Hyviä sanoituksiahan olisi maailman sivu, jos kaikki tähdenlennot ottaisi käsittelyyn.

Koska en juurikaan kuuntele ulkomaista musiikkia lyriikoiden takia, sisältää seuraava lista vain suomalaisia laulun sanoittajia:

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Don Draper

Miksi Mad Menin (fiktiivinen) luova johtaja, Don Draper on oikeastikin kiinnostava hahmo?


Don Draper. Jähmeä  ja hiljainen luovan työn ammattilainen. Ihminen, jonka henkilöbrändi on merkittävämpi kuin se yritysbrändi, jonka alla hän kulloinkin työskentelee.

Huh! Ja aikana, jolloin monet yritysbränditkin olivat vielä paljolti henkilöbrändejä.

Kuten:
  • Sterling, Cooper, Draper, Pryce.  

Vain yksi nimi joukossa merkitsee, mutta miksi? Koska Don Draper on muutakin kuin pelkkä nimi henkilöbrändille. Don Draper on myös tuote. Hänen nimensä on lupaus ideoista, jotka tulevat laatikon ulkopuolelta, eivät sen sisältä.

Don Draper ei ole vain yksi mainostoimistonsa omistajista, vaan jotakin mitä kovan luokan mainostoimisto myy, jotakin sellaista mitä ilman se ei tule toimeen. Jotakin, mitä Pete Campbell ja Roger Sterling voivat kaupitella, mutta mihin he eivät itse ikinä pystyisi.

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Voihan diversiteetti ja monikanavaisuus!

Maailma muuttuu kovaa vauhtia. Kuulemme juuri nyt viimeisten mono- ja oligopopolien kuolinhenkäyksiä. 


Monopolit ja oligopolit ovat kuin kulttuurisia dinosauruksia, joiden on vain aika kuolla pois.

Nyt on diversiteetin ja monikanavaisuuden aikakausi. Pitää sopeutua. Yritysten pitää lakata kilpailemasta ja pyrkiä sen sijaan löytämään tapoja tehdä yhteistyötä.

Pitää löytää uusia markkina-alueita toimialojen yli. Ei taistella verissäpäin markkinaosuuksista, sillä vaikka joku firma saavuttaisikin dominanssin, kehitys ajaa niin nopeasti ohi, että vaiva on tuskin sen arvoista.

Uskon Sinisen meren strategiaan.

Digitaalisen vallankumouksen jälkeen parhaiten ovat menestyneet yritykset, jotka ovat:

  • kyenneet laajenemaan horisontaalisesti ja seisovat monen jalan varassa 
  • osaavat uudistua ja kehittää toimintaansa nopeammin kuin muut 
  • etsivät mieluummin tapoja tehdä kaikkien kanssa yhteistyötä kuin kilpailevat
  • pyrkivät löytämään oman paikkansa ekosysteemissä differoitumalla.

Monen jalan varassa seisovasta, alati uudistuvasta firmasta erinomainen esimerkki on mm. Google, jolla on hakukoneen kyljessä vaikka mitä softapuolen liiketoimintaa, Chomebookia, Androidia, YouTubea, Gmailia, mainoksia ja vaikka mitä sellaista, mitä emme edes tule ajatelleeksi.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Ystävyys

Ystävyys on bensaa luovalle tekemiselle ja tuo sydäntä bisnekseen. 


Minä ja ystäväni BirdyHead.
Kun opiskelin jokunen vuosi sitten kulttuurituotantoa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, piipahdin hyvän ystäväni BirdyHeadin kanssa myös yrittäjyyskurssilla.

Siellä opeteltiin kuinka firmoja ja bisnesidoita voi käynnistää tunneissa tai minuuteissa (viikkojen ja kuukausien sijasta) ja kuinka keskeneräisyyttä on turha pelätä. Apuna oli Lean Canvas ja nippu ketterän kehityksen menetelmiä, inspiroivia puhujia ja innostuneita ihmisiä eri alojen korkeakouluista.

Juuri erilaisuus oli hillitön voimavara, josta pystyi ammentamaan todella paljon. Eri tavoin ajattelevat aivot löivät kipinää mitä upeimmalla tavalla ja paikoin opiskelijat onnistuivat synnyttämään uskomattomankin originelleja ja innovatiivisia bisnesideoita.

Valtaosa näistä ideoista oli varsin toimivia, mutta lopulta vain kourallisesta syntyi oikeaa liiketoimintaa. Miksi näin?

Liity sisäpiiriin

Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

* pakollinen kenttä

© Samuli Koivulahti, 2019.