sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Inspiraation herättely ja 17 kikkaa sanoituksen synnyttämiseksi

Suurin sudenkuoppa kirjoittajille on usein se että jäädään odottamaan inspiraatiota. Todellisuudessa inspiraatio kuitenkin tulee silloin kuin olosuhteet sen sallivat. 

Toisin sanoen luovaakin mieltä auttaa jos puitteet ovat kunnossa.

Jos kirjoittaja tarvitsee hiljaisuutta saadakseen jotain paperille tai tietokoneen ruudulle, niin silloin on syytä mennä vaikka komeroon tai kirjastoon. Jos kirjoittajaa ispiroi tietynlainen musiikki niin kannattaa satsata MP3-soittimeen ja ladata se täyteen inspiraatiota.

Luovalle ihmiselle erilaiset rituaalit ovat usein myös tärkeitä. Kuitenkin "rituaali" ei loppujen lopuksi ole sen kummempi asia kuin rutiini. Kirvesmieskin virittäytyy tekemään työtä kahvikupin ääressä tai starttaa makkaravoileivällä. Kirjoittaja voi lähteä käyntiin vaikka punaviinillä tai sitten ihan vain heittäytymällä luovaksi.

-----

Itsellä homma toimii jotakuinkin niin että käännän kytkimen aivoistani "taiteilija" -tilaan jonka jälkeen itsekritiikki on hetkellisesti poissa ja mieli ottaa arvaamattomia sivuaskelia joka suuntaan. Tässä tilassa suollan sivukaupalla tekstiä, jota sitten editoin, editoin ja jäsentelen.

Monet tekevät täsmälleen päinvastoin. Monelle on luontevaa lähteä rakentamalla rakentamaan tekstiä, siten että aluksi on järjestys, tarina ja juoni ja sitten se tarina kirjoitetaan valmiita raameja mukaillen.

------

Nämä kaksi työtapaa tuntuvat olevan ne pääluokat joihin kirjoittaminen voidaan jakaa. Toisaalta näitä kahta lähestymistapaa voidaan myös yhdistellä. Valmiisiin raameihinkin voi kirjoittaa luovasti. Raamien tehtävä on pitää tajunnan virta aisoissa. Vastaavasti myös tajunnanvirtakirjoittamistakin voi edeltää pitkä perehtyminen johonkin aiheeseen jolloin suollettu teksti saattaa sisällöllisesti rajoittua hyvinkin kapeaan sektoriin.

Lisäksi valmiiksi jäsennenltykin juonen kaari voi olla vain ehdotelma tai muuten löyhä jolloin se antaa enemmän tilaa assosiatiivisuudelle. Mielessä voi olla vaikkapa valmiiksi vain alku ja loppu. Laulussa valmiina voi olla myös vaikkapa pelkkä väittämä joka on otsikossa tai/ja kertsissä ja muut säkeistöt keskittyvät pyörittelemään asiaa eri kanteilta.

------

Jos inspiraation puute vaivaa siitäkin huolimatta että tavanomaiset rituaalit on tehty asianmukaisella tavalla ja olosuhteet ovat jotakuinkin kondiksessa, niin tässä muutamia vinkkejä laululyriikan synnyttämiseksi:

1.
Keksi melodia ja pyöritä sitä päässäsi repeatilla kunnes sanat alkavat juosta.

2.
Ota joku jo olemassaoleva hitti ja tee siitä oma versiosi. Korvaa kielikuvat toisilla. Sijoita tapahtumat uuteen aikaan ja miljööseen ja keksi tarinalle uusi juju. Lisää siihen jotain ajankohtaista ja lopeta kun biisissä ei ole enää mitään samaa kuin alkuperäisessä.

3.
Kuuntele ulkomaista undergroundmusiikkia ja blokkaa sieltä joku kiinnostava fraasi. Lähde sitten rakentamaan sen ympärille suomenkielistä kappaletta ja korvaa lopuksi fraasi toisella.

4.
Kirjoita monta riviä rytmisesti soljuvaa nonsenseä. Kiinnitä huomiota ainoastaan rytmiin ja soljuvuuteen sanojen järkevyyden sijaan. Unohda että osaat suomea. Pidä puolen tunnin tauko ja unohda koko homma ja katso sitten onko tekstissä järkeä ja editoi se dramaturgisesti ehjäksi kokonaisuudeksi.

5.
Kirjoita lyhyt tarina ja pätki se sopivan mittaisiksi riveiksi. Muotoile rivit uusiksi niin että riimit ja painot saavat jonkinlaisen loogisen järjestyksen.

6.
Ota joku klassikko-tarina esim. punahilkka, sijoita se nykyaikaan ja kirjoita se laulun muotoon.

7.
Ota lehtiartikkeli ja mieti millainen tapahtumasarja on johtanut ko. uutiseen. Mieti mitä kaikkea uutisessa ei lue ja kirjoita se lauluksi.

8.
Heittäydy kriittiseksi ja paheksu kaikkea. Tee huonotuulinen kierros kaupungissa ja vittuunnu pyöräilijöistä jotka eivät katso eteensä ja mummoista jotka tungeksivat busseissa. Kirjaa kaikki negatiiviset havaintosi ylös ja listaa ne kotona lauluksi.

9.
Heittäydy yltiöpositiiviseksi, hymyile ja rakasta kaikkea katso miten perhonen lentää kedolla ja linnut laulavat sydämensä kyllyydestä ja kirjaa havaintosi ylös ja kirjoita niistä laulu.

10.
Mene yksi, kaksi tai kolme vuotta ajassa taaksepäin ja kirjoita niistä tunteista jotka silloin koit.

11.
Etsi käsiisi luettelo vanhoista sananlaskuista ja tee biisi Lauri Tähkän tapaan. Laita vanha sananlasku kertosäkeistöksi ja keksi vain a-osat ympärille.

12.
Ota vanha sananlasku ja tuunaa se. Uudista se nykyajan lentäväksi lauseeksi ja tee biisi sen ympärille.

13.
Lue runoja ja varasta niistä joku idea, plagioimatta kirjailijaa.

14.
Kirjoita essee jostakin läheisestä ihmisestä ja käytä sitä materiaalina lauluun jossa hän on päähenkilönä. Liioittele ja poikkea faktoista, mikäli se tekee kappaleesta dramaturgisesti kiinnostavamman.

15.
Ota kantaa tuoreimpaan poliittiseen päätökseen ja perusttele laulun muodossa kantasi.

16.
Keksi laulujen otsikoita peräjälkeen kunnes joku niistä alkaa inspiroida sinua. Älä ole liian kriittinen, vaan anna mennä paperille huonotkin otsikot (niistä ei tarvitse koskaan tehdä laulua).

17.
Ota käsittelyyn joku yleinen väittämä ja vastusta sitä. Listaa argumentit joilla väittäisit väittämää vastaan jos olisit eri mieltä vaikka et olisikaan ja kirjoita väittämistä laulu. (kokeile onnistutko tekemään ironisen biisin)
------

Näillä pitäisi jo kielenkannattimien aueta. Aika suuri osa näistä kosteista on sellaisia joita monet kirjoittajat saattavat käyttää huomaamattaankin. On nimittäin vaikea sanoa että milloin päähän pälkähtävä letkautus on täysin originelli ja milloin se on vaikkapa repliikki elokuvasta tai romaanista.

Olemme joka päivä alttiina niin monille vaikuttimille että emme aina edes itse sitä huomaa. Kun epäilys plagioimisesta hiipii tajuntaan, paras ystäväsi on Google.

-Vaikka ylläolevista vinkeistä monet perustuvat jonkin jo olemassaolevan varioimiseen ja vääntelyyn, on hyvä pitää mielessä että todellista osaamista on se että pystyy luomaan jotain todella omaa ja originellia.

Uuden luominen ei koskaan ole pelkästään vanhan muuntelua ja yhdistelemistä, vaan mukaan täytyy löytää myös elementti x. Jokin tuntematon ja enennkuulumaton asia, joka erottaa teoksen kaikista muista teoksista.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Biisi tilauksesta! (eli mitä ollaan myymässä)

Tilaushommat ovat lauluntekijälle yksi mahdollisuus jolla voi jonkunlaista sivutuloa itselleen rakentaa. 

Rahaa voi pyytää mm. yksityishenkilöltä synttäribiisin tekemisestä tai tilauskappaleesta häihin tms., mutta myös yrityksiltä esim. tunnusmusiikista, mainosjingleistä jne.

Veloituksetta tehdään yleensä ne biisit, jotka esim. esiintyjä tilaa omaan keikkaohjelmistoonsa tai tulevalle levylleen.

Tilausbiisit yksityishenkilöille
Hinnoittelussa on huomioitava että yksityishenkilölle riittää yleensä se että hän saa laulun cd-levyllä itselleen tai kuulee sen LIVEnä tilaisuudessa johon se on tilattu. Sen jälkeen minkä biisintekijä voi yleensä tehdä biisillä mitä itse haluaa ja hyödyntää sitä tarpeen mukaan.

Tällöin eivät mitkään oikeudet vaihda omistajaa, eikä siitä siten voi myöskään kohtuuttomia veloittaa. Työn hinta tällaisessa yksityisen puolen projektissa voisi olla jotain 100€ + kulut.

Tilausbiisit yrityksille
Yrityksillä on usein myös muitakin intressejä kappaleelle. Sitä saatetaan haluta käyttää esim. radio- tai TV-mainoksissa. Tällöin biisistä tehdään yleensä myös muita sopimuksia ja esim. kustannusoikeudet saatetaan siirtää tilaajalle.

Tällöin biisintekijän luonnollisesti kuuluu veloittaa työnsä lisäksi myös myymistään oikeuksista. Hintahaarukka tällaisissa voi olla mitä tahansa maan ja taivaan välillä ja oleellista olisikin tietää, kuinka laajasta käytöstä on oikeasti kysymys.

Yksittäisen myymälän tiloissa soitettavan tunnusmusiikin hinta voisi olla hyvinkin huokea, mutta jättimäisessä TV- ja radiokampanjassa summien tulisi kohota tuhansiin.

Koska kappaleen tiet voivat olla yllättävänkin moninaiset ja biisit voivat päätyä yllättäen kovinkin moniin yhteyksiin, ei välttämälttä olisi ollenkaan huono idea myydä pysyvien käyttöoikeuksien sijaan määräaikaisia, jolloin lisenssin hintaa on mahdollista tarkistaa välillä.

Tilausbiisit levy-yhtiöille
Levy-yhtiöt harvoin maksavat sanoittajalle/säveltäjälle varsinaisesta työstä, ellei kyseessä ole ns. house-writer, talon oma lauluntekijä.

Sen sijaan levy-yhtiöt mielellään kuuntelevat biisejä jotka ovat jo valmiita. Tällöin he saattavat maksaa niiden kustannusoikeuksista, eli siitä että saavat yksinoikeuden toisintaa ko kappaleita, nuotteina ja/tai äänitteinä sekä saattaa muuten yleisön saataviin esim. tarjoamalla niitä esiintyjien keikkaohjelmistoihin.

Kustantajan tehtävä on siis saada kappaleille esityskertoja ja siten saada ne tuottamaan rahaa takaisin biisintekijälle. Tuon "myyntityön" vastineeksi kustantaja saa yleensä 1/3 Teostokorvauksista, jotka muuten menisivät tekijälle itselleen kokonaisuudessaan.

Toisinsanoen: Jotta kustannussopimus olisi kannattava, tulisi kustantajan saada biisi tuottamaan 33,33..% enemmän rahaa kuin ilman sopimusta. Jos kustannusoikeuksista ei haluta maksaa, kannattaa tekijän miettiä kannattaako oikeuksia luovuttaa ollenkaan.

Lain mukaan kustannussopimus ja levytyssopimus on pidettävä erillään siten, että kustannussopimuksen solmiminen ei saa olla ehtona levytyssopimukselle. Tämä on tärkeä tieto etenkin yhtyeille, jotka ovat tehneet omia biisejä.

Yhä useammin yhtiöt hyödyntävät sisäistä tuotantoketjuaan, jossa julkaisija briiffaa tulevan projektin kustannusyhtiölleen, joka sitten taas teettää juuri kyseiseen projektiin sopivat kappaleet omilla housewritereillaan.

(Tähän ketjuun yksittäisen biisintekijän on hyvin vaikea päästä väliin, mutta tarpeeksi hyvällä sopivalla biisillä ja juuri oikealla ajoituksella se on mahdollista.)

Tariffit
Hinnoittelusta vielä sen verran, että ELVIS ry:n (yleisradion kanssa sopimiin) tariffeihin kannattaa tutustua. Siinä on ihan hyvä lähtökohta, mutta niihinkään ei kannata sokeasti luottaa. Pääasia kuitenkin on että saat työstä sen verran kuin oletat ansaitsevasi. Amatöörin liksa on pienempi ja ammattilainen voi tuupata hintoihin lisäprosentteja.

Tilausbiisin tekeminen
Miten sitten tuollaiseen tilausbiisiin pitäisi pureutua? Itse heittäydyn toimitukselliseksi. Jos biisi on synttärisankarille niin kyselen hänen sukulaisiltaan kiperiä, mahdollisimman henkilökohtaisia kysymyksiä ja yllytän heidät tarinoimaan.

Kokoan kaiken materiaalin monisivuideen word-dokumenttiin ja sitten alan ammentaa sieltä mehukkaimpia juttuja. Mikä kuvaa 18-vuotiaan Liisan luonnetta parhaiten? Sekö kun hän tönäisi pikkuveljen kierreporteista alas 7-vuotiaana vaiko kenties se kun hän potkaisi poliisisetää kulkusille paikallisessa metrossa, koska häntä oli kielletty puhumasta vieraille?

Oli tilaaja kuka hyvänsä, niin hänellä on yleensä joku syy miksi hän haluaa hommaan juuri sinut! Ota siis selville ensimmäiseksi se syy ja sen jälkeen yritä saada mahdollisimman selkeä kuva siitä mitä tilaaja haluaa. Älä johdattele häntä vaan yritä olla salakavala ja oivalla mitä hän tahtoo ennenkuin hän tietää sitä itse. Vetoa taiteelliseen vapauteen ja kerro että aloitat homman kun inspiraatio tulee ja kiteytä ajatuksesi sitten vasta, äläkä unohda käyttää sitä lähdemateriaalia!

Mistään aiheesta ei kannata kirjoittaa googlaamatta asiaa ensin, varsinkaan jos et ole asiantuntija. Ansaitakseen olemassaolonsa jokaisen biisin pitäisi sisältää edes hyppysellinen tietoa. Muuten se on hömppää. Toimita, toimita ja toimita!

Kun duuni on valmis. Perustele. Kerro kuulijalle miksi tuossa kohdassa sanotaan noin eikä noin. Muuten hän ei ehkä sitä tajua (sinä olet ammattilainen, eikä hän)! Biisi saa puhua puolestaan vain silloin kun sitä ei ole mahdollista perustella. Osoita tilaajalle että olet nähnyt vaivaa. Todista ettei hän maksanut turhasta!

Siinä kai ne tärkeimmät?

lauantai 1. maaliskuuta 2008

Puhekieltä, yleiskieltä vai kirjakieltä?

Meillä kaikilla on oma individuaalinen tapamme käyttää kieltä, painottaa sanoja,tavuja ja lauseita. Joillekin ihmisille tuottaa vaikeuksia ymmärtää savoa, kun taas toiselle stadin slangi on hepreaa.

Lisäksi on olemassa ammattislangeja ja pienten sisäpiirien omia sanontoja, lentäviä lauseita ja intertekstuaalisia viittauskäytäntöjä joita ulkopuolisten on mahdoton käsittää.

Vieläpä on niin että eri ryhmiin kuuluvat ihmiset lukevat tekstiä omasta viitekehyksestään, joten silloin kun teksti on mahdollista käsittää monella eri tavalla niin kukin ymmärtää sisällön niin kuin se parhaiten omaan päähän sopii.

Esimerkkinä voisi olla vaikkapa erään hautaustoimiston mainoksesta bongaamani teksti: "Täyden palvelun toimisto" -aika moni tulkitsee ilmauksen niin kuin se on tarkoitettukin, mutta monelle tulee mieleen että myös teloitus sisältyy hintaan!

Silti, vaikka jokainen tulkitseekin samaa tekstiä omasta näkövinkkelistään, voidaan sanoa että kaikki suomea puhuvat ymmärtävät yleiskieltä, kun taas ammatillisten termien ja murteisuuden lisääntyessä abstraktiotaso kasvaa.

Yleiskieli on kuitenkin persoonatonta jos sitä vertaa puhekieleen. Siinä missä yleiskieli toimii kaikkiin yhtälailla (eikä ärsytä), puhekieli herättää toisissa ihastusta ja toisissa vihastusta.

Myyntimiehen tärkein nyrkkisääntö on: "Puhu asiakkaan kanssa samaa kieltä". Mainostoimistocopylle sama sääntö kuuluisi: "Kirjoita sitä kieltä jota asiakkaasi asiakkaat puhuvat". Laulunkirjoittajalle se voisi olla: "Näytä millaista kieltä kuulijasi haluavat kuulla"

Tämä viimeinen poikkeaa edellisistä siksi, että laulunkirjoittaja on eri asemassa kuin muut. Laulunkirjoittaja on samassa asemassa kuin runoilija ja runoilija kirjoittaa runoutta, jonka tehtävä on, paitsi koskettaa, myös uudistaa kieltä.

Mainosoimistocopy käyttää työvälineenään kieltä joka on jo olemassa. Hänen tehtävänsä ei ole uudistaa sitä vaan haistella jo olemassa olevia trendejä ja tarttua niihin ensimmäisenä. Mainostoimistocopyn tulisi hallita erilaiset jo olemassa olevat tyylilajit suvereenisti ja jokaisessa tyylissä kyetä kirjoittamaan tekstiä joka jopa karrikoidusti osuu juuri siihen kohderyhmään jota tavoitellaan.

Copy pääsee uudistamaan vain silloin kun ollaan lanseeraamassa jotain mistä ei kukaan ole kuullutkaan. Silloin voi lähteä "Mokkula" -linjalle.

Tarkalleenottaen edes Mokkula ei ole uudissana, vaan kyse on juuri aiemmin mainitsemastani trendien haistelusta ja sanan merkityksen uudistamisesta. Mokkula -sana on ollut jo ennestäänkin olemassa rahvaanomaisessa puhekielessä(eli kohderyhmän kielessä).

Nyt Mokkula on jo niin tunnettu ilmaus että se alkaa olla yleiskieltä. Oikeastaan onkin. Kyse on vain siitä onko se yleiskielessä Mokkula vai onko Mokkuloiden lisäksi myös mokkuloita.

------

Meillä Suomessa on sikäli erikoinen tilanne että kielemme elää yhä voimakasta murroskautta. Tämä liittyy siihen että kirjallinen kielemme ei alkuaan ole omaamme. Se poikkeaa rakenteeltaan Suomessa käytetystä puhekielestä huomattavasti.

Ensimmäiset kirjalliset tekstimme olivat uskonnollisia kirjoituksia, jotka käännettiin suoraan latinasta. Näin syntyi hengellis-kristillisen tyyli, jossa latinalaiset lauserakenteet syrjäyttivät suomenkielisessä puheessa olevia ilmaisutapoja.

Toisin sanoen. Suomalainen kirjakieli ja puhe ovat olleet alusta asti hyvin kaukana toisistaan. Toki osa kirjoitetun kielen vaikutuksista siirtyi myös puhekieleen.

Latinan ohella suurimpia vaikuttimia kielessämme on ollut ruotsi. Ensimmäiset julkisen vallan kirjoitukset olivat käännöksiä ruotsista suomeen. Näiden ensimmäisten tekstien pohjalta meille syntyi lakityyli, joka jossain määrin sulautui aiemmin kehittyneeseen kristillishengelliseen tyyliin.

Aivan viimevuosiin asti painettua sanaa on kirjoitettu eri kielellä, erilaisin lauserakantein kuin mitä ihmiset puhuvat.

Aivan ensimmäisiä puhekieltä käyttäneitä kirjailijoita oli Aleksis Kivi. Hänkin silti kirjoitti puhekieltä vain lainausmerkkien sisään (ja sekin oli rohkeaa).

-----

Nyt on menossa mullistus! Käyttäjät tuottavat sisältöä itse sähköisiin viestimiin. Blogeja on enemmän kuin koskaan ja valtakunnallisten lehtien kolumnit ovat jo nyt puhekieltä. Jopa varsinaisissa artikkeleissa on nykyään nähtävissä kansantajuisempaa tekstiä kuin koskaan.

Lehdet ja TV-kanavat rahoittavat nykyään toimintansa mainostuloilla ja kuluttaja määrää sisällön jaloillaan. Ilman katsojia/lukijoita mikään media ei ole elinvoimainen. Markkinat segmentoituvat entisestään ja yleisöä on pakko koskettaa muullain kuin yleisellä tasolla.

Kirjoitettu sana ja puhuttu kieli eivät ole ikinä aikaisemmin olleet Suomessa yhtä lähellä toisiaan.

-----

Vastaus otsikon kysymykseen on seuraava:

1. Yleiskieltä massoille (ei ärsytä).
2. Puhekieltä segmentoidulle kohderyhmälle (vetoaa tunteisiin).
3. Kirjakieltä EgonKohotusEsseisiin ja -artikkeleihin, sekä virallisiin anomuksiin ja asioimiseen byrokraattisten tahojen kanssa (antaa arvokkaan vaikutelman).

Liity sisäpiiriin

Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

* pakollinen kenttä

© Samuli Koivulahti, 2019.