Siirry pääsisältöön

Tarinamuoto kestää parhaiten ajan hammasta

Eräänä päivänä tutkailin tekstiarkistojeni vanhimpia tekeleitä jotka minun tapauksessani on kirjoitettu vuoden 1999 kieppeillä. 

Minua nauratti ja vähän punastuttikin välillä, mutta joukossa oli muutamia yllättävän hyviäkin. Lopulta aloin miettiä että miksi nuo muutamat poikkeukset toimivat edelleen?

Huomasin että suurin osa niistä teksteistä jotka vaikuttivat kaikkein hirveimmiltä (ja noloimmilta) raapusteluilta, olivat juuri niitä jotka olin kirjoittanut tunnemyrskyssä "minä"-muotoon, siten että myös päähenkilönä olin minä itse ja vielä tässä ja nyt eli preesensissä. Monet olivat jopa niin rehellistä tilitystä että alkoivat mennä jo parodian puolelle.

16-vuotiaan teinin "minä" on siis jo tämän päivän näkökulmasta aivan liian naivi, enkä enää pystynyt samaistumaan hänen puheisiinsa. Vika ei aina ollut edes siinä mitä hän sanoi, vaan siinä miten hän asioita käsitteli. Kuluneimmatkin kliseet olivat tuolloin vielä suuria oivalluksia. Se mikä silloin tuntui syvälliseltä, näytti nyt vain typerältä yleistämiseltä.

Toisaalta tulin ajatelleeksi että ehkä olen vain kasvanut kohderyhmästä ulos? Osaa näistäkin teksteistä voisin nimittäin kuvitella (pienin muutoksin) vaikkapa Kristiina Braskin suuhun. Hänen kohderyhmänsä voisi olla juuri sopivaa ikäluokkaa, vaikka itse saisinkin jo omista kliseistäni ihottumaa ;-)

Kun tarkkailin niitä tomivampia tekeleitäni huomasin, että "minä", joka oli asettunut sivusta tarkkailijan asemaan, olikestänyt selvästi paremmin ajan hammasta.

Kun päähenkilö, tai keskipisteessä oleva tapahtumasarja oli oman itsen ulkopuolella, on sitä ehkä ollut helpompi tarkastella kokonaisuutena. Lisäksi teksteissä, joissa lähtökohtana on ollut jokin todellinen asia, on paperille tallentunut paljon tiedostamatontakin. Asioita jotka olivat pakottaneet tarttumaan kynään, mutta jotka itsekin vasta nyt, jälkikäteen tekstiä lukiessa, voi ymmärtää.

Sivustakatsojaksi asettautuminen, asettaa pääpainon kertojan sijaan tarinalle, jolloin lukija/kuulija voi keskittyä pelkkään sisältöön jos niin haluaa. Tällöin kuulijan ei välttämälttä tarvitse kokea fyysistä kertojaa (=artistia) mieleisekseen, kuten "minä"-muodon kanssa lähtökohtaisesti pitäisi olla. Riittää että kuulija pitää laulusta.

Ulkopuolista kertojaa onkin tullut eniten käytettyä juuri tapahtumien kuvaamiseen, silloin kun olen halunnut samalla ottaa niihin kantaa. Varsinkin punk-osasto on kestänyt tässä suhteessa hyvin, koska kannanoton kohteena olevat asiat eivät ole 90-luvun lopusta muuttuneet juuri miksikään.

Tällaista tänään. Saapi nähdä miltä tämän päivän tekstit vuosien päästä näyttävät :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset sanoittajat 10 kärjessä. Ketkä ovat sinun suosikkisi?

En ole varsinaisesti ikinä fanittanut ketään sanoittajaa, mutta toki itsellänikin on joitakin suosikkeja.
Listaan tässä postauksessa 10 laululyyrikkoa, joita pidän erityisesti arvossa ja kerron samalla miksi. Kyse on tietenkin täysin subjektiivisista mielipiteistä.

Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä vaan jokaisella tekstin tekijällä on omat vahvuusalueensa ja he ovat tällä listalla eri syistä. Perustelut seuraavat perässä.
Martti SyrjäMikko Kuoppala (Pyhimys)Arttu Wiskari Janne RintalaVexi SalmiJuice LeskinenLaura MoisioJari UutelaAnssi KelaAki TykkiJukka Poika
Suomessa sanoittaja jää usein laulajan ja joskus jopa oman artistiutensa varjoon. On eräänlainen muna-kana-kysymys, johtuuko kulloisenkin esiintyjän menestys biisistä vai artistista.

Tutkimustulosten valossa biisin merkitys on kuitenkin suhteellisesti todella korkea. Tämä käy ilmi myös Teoston ja IFPI:n tuottamasta kyselystä vuodelta 2017.


Kyselytutkimukseen vastanneista 77 % sanoi hyvän biisin olevan tärkein omavalintaisen m…

Maailman paras pannukakku (Mömmäkkä-edit)

Tein oman versioni Suomen legendaarisimmasta pannukakkureseptistä. 
Alkuaan Heli HaapamäenKotikokki-palveluun tallentama "Maailman paras pannukakku" -resepti on itseoikeutetusti ehkä jopa suosituin resepti suomalaisittain ikinä.

Tässä siitä uusi sovitus.

Pannukakun evoluutio Helin reseptihän toimii sellaisenaan oikein hienosti, mutta joitakin vuosia sitten jouduin tilanteeseen, jossa jouduin modifioimaan sitä. Kaapissa oli vain vähän maitioa, joten osa siitä piti korvata rahkalla. Tämä jäi sittemmin tavaksi ja olen korvannut yleensä 2-3 desiä nesteestä joko rahkalla tai luonnonjogurtilla, joita molempia on omassa jääkaapissa melkein aina (tokihan tässä toimii vaikka piimäkin).

Toinen lisäys, jonka olen tavannut reseptiin tehdä, on ollut kaneli ja kardemumma. Varsinkin jos pannarin kanssa aiotaan syödä mansikkahilloa, niin nämä mausteet täydentävät makua hienosti.

Kolmantena käytän tavallisesti oikeaa voita, koska se vain maistuu mielestäni paremmalta.

Valmistustavallakin on vä…

Miten sanoittajaksi ryhdytään?

Okei. Haluat siis sanoittajaksi? Tuumasta toimeen, mutta huomioi nämä sudenkuopat.
Heti alkuun pitää todeta, että oikotietä onneen ei ole. Jos haluaa sanoittajaksi, niin välttämätöntä on ainakin:  kirjoittaa sanoituksia (paljon)näyttää niitä joskus jollekin  On sanottu että Suomessa on hyvistä sanoittajista huutava pula. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ovet olisivat automaattisesti sinulle auki. Pulaa on, mutta oikeastaan vähän huonoillakin sanoituksilla moni artisti pärjäilee joten kuten. 
Kaikki artistit eivät myöskään ole kykeneviä katsomaan omia sanoitustaitojaan silmiin ja jotkut ajattelevat että on kunniakkaampaa tehdä huonoja lyriikoita itse, kuin tilata laatua ammattilaiselta. Tämä on ensimmäinen este, jonka jokainen sanoittaja joutuu ylittämään kun tarjoaa lyriikoitaan eteenpäin.

Jos et itse esitä omia tekstejäsi, ne pitää saada jonkun toisen keikkaohjelmistoon ja julkaisukalenteriin.
Kilpailet jo alusta asti veteraanien kanssa Tilannetta ei yhtään helpota se, että aloittelij…