keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Teosto on tullut järkiinsä!


Mahtavaa! Teosto on viimeinkin tullut järkiinsä, millä tarkoitan sitä että nyt saa musiikintekijätkin laittaa omaa musiikkiaan omille webbisisivuilleen ilmaiseksi, ilman että se edellyttää ylivoimaisen mutkikasta ja hankalaa lupamenettelyä. JES! Hyvä TEOSTO!

Asia tuli mulle aivan puuntakaa. Vaikka olinkin antanut heille asiasta kirjallisen palautteen, en silti uskonut että he todella ryhtyisivät minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Noh, tuskinpa mun yksittäinen pään aukominen on asiaan vaikuttanut. Sen sijaan uskon että monet muutkin ovat reklamoineet lupakäytäntöjen hankaluudesta. Henk. koht. tiedän että ainakin Biisinurkan Kari on näin tehnyt.

Jos joku ei vielä tiedä uudistuksesta, niin täältä voit lukea kuinka homma nykyään toimii.

Ennenhän piti täytellä lomake ja lähettää se kaikille yhteistyökumppaneille erikseen allekirjoitettavaksi, mikä lisäksi lupa koski (poikkeuksetta) ainoastaan kustantamattomia kappaleita, eikä biisejä sen perusteella olisi oikeastaan saanut laittaa edes MySpaceen - vaikka kaikki niin tekivätkin.

Tänään tulivat myös Teosto-korvaukset niille, joille niitä tuli. Siitä ei ole mitään muuta sanottavaa kuin että tänäkin vuonna joudun reklamoimaan muutamasta radiosoittokerrasta, jotka ovat jääneet huomiotta. Kaikki radiot eivät mitä ilmeisimmin tee ilmoituksia esitetyistä kappaleista kuten pitäisi, eivätkä kaikki yhtyeetkään.

Jos heitätte keikkaa. Älkää toimiko samoin, tai muuten meikäläiset kuolevat sukupuuttoon ;)

lauantai 6. kesäkuuta 2009

TERMINOLOGIAA II: Levy-yhtiö, Kustantaja, Julkaisija, Tuottaja, Jakelija...

Keskustelin juuri hetki sitten erään, itseäni jo huomattavasti kokeneemman musiikintekijän kanssa ja havaitsin hämmästyksekseni että muutama asia levy-yhtiötoiminnasta tuntui olevan, jopa hänellekin (ja ilmeisesti monille muillekin), hieman epäselvää.

Rautalangasta jouduin vääntämään että "kustannustoiminta" ja "julkaisutoiminta" ovat kaksi täysin eri asiaa, eivätkä saa olla kytkyssä toisiinsa. Usein julkaisijat käyttävät vieläpä ulkopuolisia jakelijoita, joka sekin on oma osansa tuotantoketjua, jossa biisi päätyy lauluntekijältä kuulijan korvaan ja kaupan hyllylle. Monien on ilmeisen vaikea erottaa näitä asioita toisistaan, koska rajojen halutaankin olevan hämäriä. Onhan se levy-yhtiön etu, jos vastapuoli on sopimustilanteessa se tyhmempi osapuoli.

Jos olet jo tehnyt useampia diilejä, seuraava asia on sinulle silkkaa pässinlihaa, mutta jos olet vielä ihan ulalla näistä jutuista, lue tarkkaan! Todellisuudessa asiat ovat näin:

Levy-yhtiö:

Levy-yhtiöllä tarkoitetaan yleensä joko julkaisijaa, jakelijaa, kustantajaa tai niitä kaikkia kolmea, tai niiden muodostamaa yritysrypästä.

Kustantaja:
Kustantajan tehtävä EI OLE ensisijaisesti julkaista biisiä ollenkaan vaan ainoastaan saada kappale tuottamaan teostokorvauksia (toki levyllä julkaiseminen on tähän yksi keino). Kustantajan pitäisi siis markkinoida biisiä artistien keikkaohjelmistoihin ja tarjota sitä useammillakin levymerkeillä julkaistavaksi, eikä vain yhden esittäjän ralliksi. Tästä vastineeksi kustantaja saa 1:3 teostokorvauksista, soi biisi sitten äänitteeltä tai livenä.

Julkaisija / Tuottaja:
Julkaisija ja tuottaja ovat yksi ja sama asia. (Taiteellinen tuottaja on erikseen, se ei yleensä saa rahaa muuten kun kertakorvauksena siltä julkaisijalta.) Julkaisija saa Gramex-korvauksista puolet, aina kun sitä samaa äänitettä (ei esim. myöhemmin itse tekemääsi uutta versiota, tai live-vetoa) esitetään esim. radiossa.

Jakelija:

Jakelijan tehtävä on julkaisijan (eli levymerkin / tuottajan) maksamien äänitteiden jälleenmyynti ja jakaminen esim. vaikka radioille, kaupojen hyllyille, myyminen postimyyntinä. Usein julkaisija on myös jakelija ja usein kustantajakin. Toisin kuin kustantaminen ja julkaiseminen, jakelu saa olla kytkyssä kumman tahansa kanssa.

Mistä ”huijarin” erottaa?
Levy-yhtiö joka on aiemminkin toiminut niin että kustantaa ainoastaan sellaisia biisejä joita se julkaisee omalla levymerkillään, yrittää todennäköisesti sinullekin tarjota sopparia (lainvastaisesti, mutta kohteliaasti) kytkynä, mielessään voittojen maksimointi.

Jos sinulle siis tarjotaan diiliä, niin tutustu jo ennen neuvotteluja huolellisesti yhtiön aiemmin julkaisemaan materiaaliin. Jos jokaisesta heidän aiemmin julkaisemasta biisistään on vain yksi versio, niin kustannussopimusta ei välttämälttä kannata tehdä. Jos taas siitä on useita eri covereita ja se löytyy monien rivi-yhtyeidenkin keikkaohjelmistoista, niin silloin kustannussopparia kannattanee ko. yhtiön kanssa ainakin harkita.

Ja lopuksi:
Älkää poteko syyllisyyttä tai uskoko, että levy-yhtiö ei saisi biisin soitosta rahaa ilman kustannussopimusta. Se ei ole totta! Julkaisija saa puolet kaikista Gramexeista, eli esityskorvauksista silloin kun biisi soi siltä äänitteeltä, jonka ne on julkaisseet. Se on juuri oikea palkkio pelkästä biisin julkaisemisesta äänitteellä - ei enempää, ei vähenpää. (Lisäksi pätäkkää tulee tietenkin levymyynnistä, digitaalisten äänitteiden kaupasta etc.)

Liity sisäpiiriin

Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

* pakollinen kenttä

© Samuli Koivulahti, 2019.