tiistai 28. heinäkuuta 2009

Salanimet, taitelijanimet ja motiivit niiden käyttämiseen

Satuin lueskelmaan Englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikön jäsenten ja vierailijoiden, (mainiota!) Kielen kannoilla -blogia, jonka eräässä artikkelissa pohdittiin RAP-artistien taiteilijanimiä.

Huhtikuun alussa tulin keskustelleeksi tämän cd-levyn julkistamistilaisuudessa, hieman samankaltaisesta asiasta veteraanisanoittaja Lasse Wikmanin kanssa.

Kyselin Lasselta; olisiko minunkin (markkinoinnillisesti) järkevää, ryhtyä kirjoittamaan eri pseudonyymien suojissa sanoituksia eri tyyppisiin projekteihin. Syy tähän olisi se, että "iskelmäsanoittajaa" on vaikea mieltää "rock-lyyrikoksi".

Arvelin että pseudonyymien takaa, olisi helpompi vakiinnuttaa jalansija tyylilaji kerrallaan.Lasse oli sitä mieltä ettei kannata "lähteä sellaiseen pelleilyyn".

Silti välillä tuntuu, että varsinkin iskelmäsäveltäjät ovat niin sisällä omassa genressään, etteivät kykene näkemään sen ulkopuolella mitään hyvää. Toinen juttu, mitä ei ehkä saisi sanoa ääneen, on se että monet säveltäjät eivät ymmärrä sanoittamisesta niin paljoa, että pystyisivät tekstien suhteen erottamaan jyviä akanoista!!!

Toivo Kärkimäinen työskentelytapa (jossa säveltäjällä on poikkeuksetta oikeus jyrätä sanoittajan visiot kaivinkoneella yli) elää edelleen nimenomaisesti iskelmälyriikassa, mutta vain "äijäkerhossa" ;)

Mutta, mutta:
Suomalaiset sanoittajat ovat käyttäneet pseudonyymejä varsin ahkerasti. Ensimmäisenä tulee mieleen Ile Vainio, joka on kirjoittanut mm. Kikalle ja Nylon Beatille tekstejä nimimerkillä "Sipi Castrén". Reino Helismaa käytti tarpeen mukaan nimimerkkiä: "Orvokki Itä" ja yllättäen sama nimimerkki säveltäjän kohdalla on todellisuudessa Toivo Kärki. Veikko "Vexi" Salmen käytössä on ollut "Emil Von Reteen" lisäksi myös vähemmän tunnettu: "PA".

Näiden perusteella tuntuisi, että ajatus pseudonyymin käytöstä ei siis ehkä kuitenkaan ole aivan typerä. Syyt käyttöön voivat kuitenkin olla erilaisia. Kun asiaa mietin, tulee mieleen ainakin tällaiset motiivit:

• Tekijän henkilöllisyyden salaaminen (johon voi olla montakin perustetta).
• Materiaali on niin rankkaa (tai kornia), ettei sitä kehtaa tehdä omalla nimellään (esim. pornolaulut, dance-musiikki).
• Omaan nimeen liitetään niin voimakkaita mielikuvia, että biisejä on jo vaikea saada kaupaksi.
• Oma nimi on pitkä, hankala tai muuten vaikea muistaa.
• Nimimerkillä halutaan välittää jokin tietty mielikuva kirjoittajasta.
• Tekijä haluaa että biisiä arvioidaan objektiivisesti, eikä sen perusteella kuka sen on tehnyt (esim. osallistuttaessa johonkin kilpailuun).

Tuleeko jollekin mieleen muita?

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Hitin syntymiseen EI TARVITA HYVÄÄ BIISIÄ!

Meille lauluntekijöille on usein vaikea pala myöntää, että: "Hitin syntyminen ei välttämälttä tarvita edes hyvää biisiä". Sen sijaan se edellytää sitä että tarpeeksi moni ihminen diggailee kappaletta.

Syyt siihen miksi ihmiset yleensä alkavat pitää asioista, ovat kuitenkin muita kuin ne mitä äkkiseltään tulisi ajatelleeksi. Usein takana on jonkinlainen psykologinen ilmiö; ryhmäpaine, joukkohypnoosi tms. ja yllättävän harvoin se, mitä ainakin itse haluaisin pitää koko homman ytimenä, eli itse biisi.

Musapäällikö Jalosen blogissa asiasta on varsin osuva video ja postaus.

Sinänsä mielenkiintoinen asia on myös se, että ihmiset äärimmäisen harvoin muuttavat, asioista jo kerran muodostamaansa mielipidettä. Näin etenkin silloin kun kyse on makuasioista.

Ennenkuulumatonta (musiikkia) sulautui osaksi tätä blogia

Aiemmin ylläpitämäni Ennenkuulumatonta (musiikkia) -blogi, meinasi jäädä hieman lapsipuolen asemaan. Tämän johdosta siirsin siellä olleen sisällön tänne. Jatkossa siis kirjoittelen satunnaisesti tänne myös bändiesittelyjä.

Jos siis tiedät (tai "omistat") hyvän, valtavirralle tuntemattoman yhtyeen, niin kerro siitä minulle.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Kustannussopimus musiikkialalla: evästystä ensimmäistään solmivalle!

Musiikkialalla on tapahtunut vuosien saatossa monenlaisia mullistuksia, joista ensimmäinen tapahtui jo silloin kun nuottien levittäminen lakkasi olemasta kaikkein tärkein keino musiikin kuuluville saattamiseksi.

Kustantajan rooli musiikkibisneksessä on usein, varsinkin tuoreille biisintekijöille epäselvä sopimuksen allekirjoitusvaiheessakin. Yritin aiemmassa postauksessani tätäkin asiaa hieman selventää.

Mitä tulee kustannussopimuksen tekemiseen ylipäätään, niin on hyvä tiedostaa että nimenomaisesti kustannussopimukseen ei nimeä tarvitse laittaa ollenkaan. Kustannussopimus kun ei saa olla kytkyssä levytyssopimukseen ( ks. Kilpailuviraston ratkaisu ).

Kustannussopimuksen solmimisessa on kuitenkin tietettyjä etuja, joiden vuoksi sekään ei välttämälttä ole asia josta pitäisi tehdä kyllä/ei-päätös. Katse kannattaisikin usein kiinnittää sopimuksen ehtoihin:

Normaalikuvion mukaan (ns. standardisopimus):
• Kustari on usein voimassa vielä 70-vuotta tekijän kuoleman jälkeenkin (aika voi olla joku muukin).
• Siihen on määritelty runsaasti kustantajan velvollisuuksia, joiden tekemättäjättäminen johtaa siihen että sopparin voi oikeusteitse purkaa (mikä on työlästä ja kettumaista puuhaa, etenkin jos ei vielä ole ELVIS ry:n jäsen).
• Kustannusoikeuksien luovuttaja (=tekijä) saa yleensä kertakorvauksena rahaa palkkioksi (jos älyää sitä vaatia).
• Raha kuitenkin usein merkitään ennakoksi (eli jos kustantaja painaa nuotit tai biisin nuotti/teksti julkaistaan esim. nuottikirjassa, niin ennakko pidätetään näiden myynnin rojalteista).

Tässä mallissa luovutat kolmanneksen (tai muun sopimasi prosentin) sopimuksen alaisten biisiesi Teostokorvauksista, joko määräajaksi tai "lopullisesti", riippumatta siitä tuottaako sopimus sinulle mitään. Kustantajan velvollisuuksien laiminlyöntiä (uusien sopimusten osalta) on vaikea todistaa, ellei kustantajasi ole täydellinen amatööri. Kuoltuasi, myös lapsesi joutuvat kärsimään huonosta sopparistasi (jos olet luovuttanut oikeutesi lopullisesti) sillä kuolemasi jälkeen Teostokorvaukset ohjautuisivat heille.

Tässä sopparimallissa on järkeä jos todella voit luottaa kustantajaasi ja/tai saamasi kertakorvaus on niin iso, että ”ikuinen” osuuksien menetys Teostokorvauksista, tuntuu kohtuulliselta. Tällä sopparimallilla sopimus voidaan tehdä myös lyhyemmäksi ajaksi. Esim. yhtyevetoisissa proggiksissa 5-vuoden mittainen kustannussopimus on aika normaali. Sen sijaan tekijöiltä (jotka eivät itse esitä laulujaan) yritetään usein edellyttää täyspitkään sopimukseen suostumista.

Katso:
Suomen Musiikkikustantajat ry:n, Suomen Säveltäjät ry:n ja Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry:n suosittelema mallikustannussopimus.


Itse suosisin mallia jossa:

• Kustannussopimus purkautuu jos teos ei tuota x-ajan kuluessa y-summaa teostotuloa.
• Kustantajan tulee saada biisi poikimaan tämän jälkeen y-summan verran rahaa joka vuosi.
• Mikäli kustantaja epäonnistuu biisin markkinoinnissa, niin kustannussopimus raukeaa, ellei kustantaja maksa alijäämää omasta pussistaan.

Tällainen diili on reilu kummallekin, sillä kustantajakaan ei todellisuudessa tarvitse lauluja, joita ei saa ”kaupaksi”. Rahahan tulee soitosta ja oikeasti toteutuvaa soittoa vastaan sitä jo mielellään luovuttaakin sen 1:3 Teostoistaan.

Jos kustantaja kuitenkin epäonnistuu markkinoinnissa, eikä halua lunastaa jatkoaikaa tekijä voikin sitten etsiä biisille uuden (sopivamman) kustantajan, tai yritää kaupitella biisiä itse.

Koska kustannusoikeus on ansaittava joka vuosi uudelleen, ei biisi jää makaamaan laatikkoon vielä silloinkaan, kun ensimmäinen läpimurto on tehty. Toisaalta - mitä enemmän biisi soi, niin sitä helpompi sen soittomääriä on pitää yllä, eli asiansa osaava kustantaja kyllä saa säilytettyä hittibiisin oikeudet itsellään ikuisestikin, jos niin oikeasti tahtoo.

Katso:
Koivulahden kustannussopimusmalli.


Ja lopuksi:
Näiden vaihtoehtojen lisäksi alalla liikkuu hurja määrä kaikenmoisia lippulappuja, joista osa on ihan asiallisia - osa ei. Oleellista on varmistaa että ymmärrät itse kaiken mitä paperissa lukee, eli jos et muuten ymmärrä, niin pyydä jotakuta vääntämään rautalangasta. Sopimuksen ei tarvitse noudattaa mitään standardia, mutta standardisopimuksissa on otettu huomioon myös sellaiset asiat, jotka eivät äkkiseltään ehkä tulisi kaikille mieleen. Varmista kuitenkin että sopimusmalli edustaa juuri sitä tahoa, joka ajaa sinun etujasi!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

"Toivo biisille radiosoittoa"-linkit!

Muutaman kerran on tullut mietittyä, että saisikohan sitä biisilleen radiosoittoa niinkin yksinkertaisella mallilla, että palkkaisi vaikkapa jonkun kisamatkoja varten rahaa tarvitsevan koripallojoukkueen rustaamaan toiveita, soiton saamiseksi, radiokanavien toivomuslaatikoihin.

Henk. kohtaisesti mulle tulee kuukaudessa ehkä 5-10 sellaista spämmiviestiä, jossa pyydetään äänestämään jotain biisiä YleX:n Himotuimmat-listalle tai Puhelinlangat laulaa -ohjelmaan.

Itse teen yleensä työtä kaskettyä, kuten varmaan tekin.

Helpottaaksenivaivannäköänne ja maksimoidani tehon, väänsin tällaisen linkkilistan hommaa helpottamaan. Kun seuraavaksi kaverinne pyytää teitä toivomaan biisille soittoa yhteen paikkaan. Toivokaa sitä muutamaan muuhunkin.

Ehkäpä jollakin toisella kanavalla, joku toinen musadiggari, diggailee juuri sitä musaa jolle sinä sitä soittoa kerjäät.

Tässä siis tämä Toivobiisiäradioon-linkki.

Go!

Liity sisäpiiriin

Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

* pakollinen kenttä

© Samuli Koivulahti, 2019.