keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Teostossa ollaan ihan pihalla!

Säveltäjät ja sanoittajat Elvis Ry:n puheenjohtaja Janne Louhivuori meni avaamaan sanaisen arkkunsa ja mainitsi Savon Sanomille, kuinka muusikot huijaavat Teostokorvauksia omiin taskuihinsa biisintekijöiden kustannuksella. Heti perään Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä kiirehti vakuuttamaan että ohjelmistoväärennökset eivät ole vakava ongelma.

Täh! Olen puulla päähän lyöty! Miten ihmeessä merkittävintä tekijänoikeusjärjestöämme voi johtaa henkilö, joka on noin pihalla todellisesta tilanteesta? Ja millaiseen argumentointiin hän tuossa sortuukaan:
Teosto tilittää vuosittain suomalaisille musiikintekijöille yli 40 miljoonaa euroa tekijäkorvauksia. Keikkakorvaukset ovat tuosta potista noin viisi prosenttia. Suurin osa meidän korvauksista menee oikeaan osoitteeseen, sanoo Sipilä.

Mikä tässä argumentoinnissa mättää?

- Sipilä perustelee osoitteen oikeellisuutta sillä että rahaa tilitetään niinkin paljon kuin 40 miljoonaa!

Onko kellekään tullut mieleen se, että miksi live-keikoista tuleva korvaus on ylipäätään niinkin pieni kuin viisi (5) prosenttia?

Kysymykseen ei ole vaikea vastata: Törmään itsekin vähän väliä keikkamuusikoihin, jotka eivät ole eläissään tehneet yhtään ainoaa esiintymisilmoitusta Teostoon! Osalla ohjelmatoimistot tekevät ne heidän puolestaan ja osalla ei kukaan. Kerran kun muistutin erästä tällaista kaveria raporttien tekemisestä, tämä pelästyi ja kysyi että eikö ravintoloitsija suutu ja pidä häntä kielikellona kun Teostosta korvausvaade rapsahtaa laatikkoon!* :D

Ne harvat joka ymmärtävät Teosto-asioista jotain, vetävät tietenkin välistä! Esiintymisilmoitusten oikeellisuuttahan ei voi juuri mitenkään valvoa, niin kauan kuin Teosto ottaa raportteja vastaan ainoastaan yhdeltä taholta kerrallaan.

Ongelma ratkeaisi jos ilmoituksen voisi tehdä rinnan useampikin henkilö: Esim. keikkajärjestäjä, biisintekijä tai joku muu, voisi myös antaa näkemyksensä saman keikan sisällöstä (oikeastaan tämä olisi ainoa keino validoida, onko sisältö sinne päinkään).

Siinä Sipilä on kuitenkin oikeassa, että suurin ongelma eivät tosiaan ole nämä huijarit, vaan ne jotka eivät tee raportteja lainkaan. Tähänkin ongelmaan olisi hyvin yksinkertainen ratkaisu: Tarvitsisi vain säätää, että raportin tekijä (tai tekijät yhteisesti) olisivat oikeutettuja saamaan esim. 5% siitä Teostotulosta, jonka ko. esityskerta tuottaa.

Markkinataloudessa markkinatalouden tavalla. Eikös vaan ;-)
*Arvatkaapa miten pitkään jouduin vakuuttelemaan trubaduuri-paralle, että Teosto kyllä hoitaa asian niin ettei muusikko joudu välikäteen (enää en ole ihan varma).

maanantai 18. lokakuuta 2010

Lauluntekijä Vesa Salmi kertoo biisintekoprosessista

Lappeenrannassa järjestettiin nyt lokakuussa ensimmäinen Lauluntekijäin_ilta. Itselläni oli sen verran sormet pelissä, että suunnittelin tapahtumalle logon ja julisteen.

Illan lauluntekijänä oli tällä kertaa Vesa Salmi, jonka kappaleissa on tyypillisesti melko jänniä ja vähän kiellettyjäkin aiheita. Oheisessa pätkässä hieman biisinäytteitä ja väleissä biisintekoprosessin pohdintaa muutamaltakin eri kantilta.

http://www.youtube.com/watch?v=f8s_i64FxyM


Pätkä on pitkä, mutta on siinä paikoin asiaakin ;-)
Vesa Salmen musiikkiin voit tutustua MySpacessa.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Millainen levy kestää aikaa?

Esitin otsikossa mainitun kysymyksen intohimoiselle vinyyliäänilevyjen keräilijälle Olli Valtoselle*. Tässä hänen näkemyksensä asiaan:

Mielestäni hyvässä biisissä, jota jaksaa kuunnella aina vaan uudestaan, tulee olla rakenteellisesti eri osia, melodisuutta ja mielenkiintoiset sanat, varsinkin jos laulukieli on kotimainen.

Sanomattakin selvää, että myös soundit, miksaus ja masterointi pitää olla kohdallaan ja sopia biisin luonteeseen… Mielestäni progressiivinen rock, sekä psykedeelisempi folk-musiikki ovat sellaisia, jotka eivät eka kuuntelukerralla vielä paljasta kaikkea, vaan uusia ovia aukeaa vielä monen kuuntelukerran jälkeenkin.

Tietysti musiikin kuuntelemiseen ja siitä nauttimiseen liittyy aina omakohtaisia tunnepitoisia mieltymyksiä, kokemuksia sekä muistoja, jotka nousevat pintaan musiikin soidessa ja jos ne ovat positiivisia ja mukavia, niin jotakin biisiä tai levyä jaksaa kuunnella vuodesta toiseen siihen kyllästymättä.

Musiikkiin syventyneenä voi tehdä todellisia mielikuvitusmatkoja ilman lisäaineita.

Yksi oiva esimerkki ajattomasta ja kuolemattomasta rock-kappaleesta on mielestäni Led Zeppelin yhtyeen Stairway to Heaven niminen biisi, rakenteellisesti hienovaraisesti koko ajan kasvava teos, joka päättyy kliimaksiin! Kipaleessa on kaikki kohdallaan hienoa lyriikkaa myöten, musiikki ja laulu soundi ovat mielettömän kiehtovia ja artistin tulkinta ei jätä kylmäksi ketään, ilmankos se taitaa olla yksi suosituimpia kappaleita useimmissa mediaäänestyksissä vuodesta toiseen.

Toinen esimerkki hienosti kasvavasta rockbiisistä olkoon Lynyrd Skynyrd yhtyeen Free Bird, varsinkin livetaltionti vuodelta 1976 tuottaa mielihyvää itselleni.

Listaan tähän lopuksi muutamia omia kestosuosikkiäänilevyjäni, joita aika ajoin kaivan hyllystäni vinyylisoittimeeni pyörimään… hmm. miksiköhän ne kaikki ovat -70 luvun tuotoksia paria lukuun ottamatta, jotka on -60 luvun puolelta, jolloin vaikutti sellainenkin kokoonpano kuin The Beatles…

• Beatles: Sgt.peppers lonely hearts club band
• CCR: Cosmos factory
• Cirkus: One
• Comus: First utterance
• Donovan: Essence to essence
• Hawkwind: Space ritual
• Hector: Herra mirandos
• Jarno sarjanen: EkaLP
• King crimson: In the court of the crimson king
• Pekka streng: Kesämaa
• Pekka Streng: Magneettimiehen kuolema
• Pink Floyd: Wish you were here
• Renaissance: Turn of your cards
• T.Rex: Electric warrior

*Olli Valtonen vaikuttaa turkulaisessa Kosmos-yhtyeessä, intohimona vinyyliäänilevyt.
http://www.nic.fi/~ovaltone/kosmos/index.htm


PS: Lisää vierailevien kirjoittajien tekstejä tunnisteella #vieraskynä.
PPS: Kiinnostaako blogiyhteistyö? Katso ohjeet tästä >>>

Liity sisäpiiriin

Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

* pakollinen kenttä

© Samuli Koivulahti, 2019.