Siirry pääsisältöön

Ammattikirjoittaja?

Siinä vaiheessa kun taiteilija alkaa kutsua itse itseään ammattilaiseksi, on hän yleensä ollut sitä jo monta vuotta. Lähtökohtaisesti hänelle on silloin naurettu ensimmäiset neljä vuotta, hymyilty kaksi ja nuoleskeltu kriitikoiden toimesta viimeiset kolme! ;-)

Kouluja käymällä voi valmistua ammattilaiseksi ainoastaan alalla, jolle opetushallitus on määritellyt tutkinnon perusteet. Edes minkäänlaista vaatimusta siitä, että tekee työnsä paremmin kuin muut, ei esim. rakennusmiehellä tai sähkömiehellä ole. He ovat ammattilaisia vaikka voissa paistaisi, heti sen jälkeen kun ovat koulunsa käyneet. Toisin on taiteilijalla.

Taidemaalari, muusikko tai vaikka näyttelijäkin voi jo sentään nykyään (periaatteessa) suorittaa tutkinnon, jonka turvin he voivat esiintyä virallisesti tunnustettuina ammattilaisina, mutta heidänkin parissaan jyvien ja akanoiden erottelu on hanakkaa: Ei ole strippari oikea tanssija, eikä yksinäinen trubaduurikaan ammattimuusikko, ennen kuin tekee vähintään 50 keikkaa vuodessa. Mitenpä sitten tekstin tekijöillä?
Tyypillisesti kirjailijan alut ajautuvat jossain vaiheessa yliopistoon opiskelemaan kirjallisuushistoriaa, mutta ei sielläkään välttämälttä tekstin tuottamisesta mitään opi.
On sääli ettei ole olemassa kirjoittajakoulua, jossa opetettaisi kaikki mitä kirjoittajan tarvitsee, edes pääpiirteittäin tietää kyetäkseen tuottamaan siedettävää tekstiä mihin tahansa viitekehykseen. Sellaista jossa ihmiset oppisivat journalistiikkaa, dramaturgiaa, kielenhuoltoa, lyriikkaa, käsikirjoittamista ja estetiikkaa (näitä tarvitaan jokaisessa kirjoittamisen lajissa).

Valinnaisina kylkeen voisi ottaa vielä pari vierasta kieltä, kymmensormijärjestelmää ja kaupallisia aineita, jolloin osa opiskelijoista voisi pärjätä ulkomaillakin ja osa voisi suuntautua yritysmaailmaan.

Tällaisen koulutuksen ansiosta lehtikirjoittelun, taidekirjallisuuden ja copywritingin taso nousisi hetkessä aivan uusiin sfääreihin. Varsinkin taiteellisemman puolen kirjoittajat säästäisivät vuosia, kun heidän ei tarvitsisi keksiä pyörää (=dramaturgiaa) uudestaan ja istua koko sitä etsikkoaikaa työttömyyskortistossa unelmoiden.
Amatööri- ja ammattikirjoittajan eron pitäisi olla se, että ammattilainen kirjoittaa sitä mitä haluaa. Amatööri taas sitä mitä pystyy.
Kaikenkaikkiaan ammattilaisuus on ammattimaista asennetta ja osaamista. - Ei taloudellista tai näennäistä menestystä. Jälkimmäinen kuitenkin seuraa tasaisena virtana jos ensimmäinen on kunnossa.

Asia käy hyvin selvästi ilmi kun marssii vaikkapa lähimpään mainostoimistoon, josta löytyy yli 7-vuotta alalla leipänsä tienannut copywriter tai haastattelee ketä tahansa pitkään töitä tehnyttä ja tasaisesti menestynyttä toimittajaa tai kirjailijaa:
  • Ammattikirjoittaja tietää etukäteen, kauanko häneltä menee aikaa millaisenkin merkkimäärän suoltamiseen, missäkin tyylilajissa ja minkä tasoista jälkeä tällä yhtälöllä on odotettavissa.
  • Hallitsee nyanssit ja tiedostaa jokaisen kirjoittamansa sanan ja lauseen merkityksen. 
  • Osaa vaivatta perustella tekemänsä ratkaisut, eikä häkelly kritiikistä.
  • Kykenee analysoimaan ja kehittämään omaa tekemistään sekä oppii tekemistään virheistä ja onnistumisista. (Amatööri onnistuu joskus vahingossa, mutta ei useimmiten tiedä miksi). 
Ilman näihin asioihin pureutuvaa, muodollisesti(kin) pätevöittävää koulutusta, meillä tulee ikuisesti olemaan enemmän itseään korostavia mukataiteilijoita* kuin oikeita osaajia**. Jokainen kirjoittaja voi kuitenkin pyrkiä omalla kohdallaan hakemaan tähän asiaan muutosta miettimällä kuinka yllämainitut asiat toteutuvat!

* Taiteen saralla edes menestys ei takaa minkäänlaista ammattiosaamista, sillä maailma on täynnä huonoja lauluja ja paskoja kirjoja, jotka kustantaja on julkaissut ”aivopieruna” tähdäten ehkä johonkin markkinarakoon, välillä sellaiseen osuenkin. Esimerkkejä ei tarvitse etsiä kaukaa ;-) 

** Lähes jokainen meistä tuntee jonkun "lahjakkaan" (=harjoittelun tulosta sekin) kirjoittajan, joka ei itse lainkaan ymmärrä oman osaamisensa tasoa, eikä ehkä sitä koskaan (ilman kunnollista urapolkua) tunnistakaan. Vain osa heistä uskaltaa koskaan kutsua itseään ammattilaiseksi (ks. jutun alku).

    Tämän blogin suosituimmat tekstit

    Suomalaiset sanoittajat 10 kärjessä. Ketkä ovat sinun suosikkisi?

    En ole varsinaisesti ikinä fanittanut ketään sanoittajaa, mutta toki itsellänikin on joitakin suosikkeja.
    Listaan tässä postauksessa 10 laululyyrikkoa, joita pidän erityisesti arvossa ja kerron samalla miksi. Kyse on tietenkin täysin subjektiivisista mielipiteistä.

    Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä vaan jokaisella tekstin tekijällä on omat vahvuusalueensa ja he ovat tällä listalla eri syistä. Perustelut seuraavat perässä.
    Martti SyrjäMikko Kuoppala (Pyhimys)Arttu Wiskari Janne RintalaVexi SalmiJuice LeskinenLaura MoisioJari UutelaAnssi KelaAki TykkiJukka Poika
    Suomessa sanoittaja jää usein laulajan ja joskus jopa oman artistiutensa varjoon. On eräänlainen muna-kana-kysymys, johtuuko kulloisenkin esiintyjän menestys biisistä vai artistista.

    Tutkimustulosten valossa biisin merkitys on kuitenkin suhteellisesti todella korkea. Tämä käy ilmi myös Teoston ja IFPI:n tuottamasta kyselystä vuodelta 2017.


    Kyselytutkimukseen vastanneista 77 % sanoi hyvän biisin olevan tärkein omavalintaisen m…

    Maailman paras pannukakku (Mömmäkkä-edit)

    Tein oman versioni Suomen legendaarisimmasta pannukakkureseptistä. 
    Alkuaan Heli HaapamäenKotikokki-palveluun tallentama "Maailman paras pannukakku" -resepti on itseoikeutetusti ehkä jopa suosituin resepti suomalaisittain ikinä.

    Tässä siitä uusi sovitus.

    Pannukakun evoluutio Helin reseptihän toimii sellaisenaan oikein hienosti, mutta joitakin vuosia sitten jouduin tilanteeseen, jossa jouduin modifioimaan sitä. Kaapissa oli vain vähän maitioa, joten osa siitä piti korvata rahkalla. Tämä jäi sittemmin tavaksi ja olen korvannut yleensä 2-3 desiä nesteestä joko rahkalla tai luonnonjogurtilla, joita molempia on omassa jääkaapissa melkein aina (tokihan tässä toimii vaikka piimäkin).

    Toinen lisäys, jonka olen tavannut reseptiin tehdä, on ollut kaneli ja kardemumma. Varsinkin jos pannarin kanssa aiotaan syödä mansikkahilloa, niin nämä mausteet täydentävät makua hienosti.

    Kolmantena käytän tavallisesti oikeaa voita, koska se vain maistuu mielestäni paremmalta.

    Valmistustavallakin on vä…

    Miten sanoittajaksi ryhdytään?

    Okei. Haluat siis sanoittajaksi? Tuumasta toimeen, mutta huomioi nämä sudenkuopat.
    Heti alkuun pitää todeta, että oikotietä onneen ei ole. Jos haluaa sanoittajaksi, niin välttämätöntä on ainakin:  kirjoittaa sanoituksia (paljon)näyttää niitä joskus jollekin  On sanottu että Suomessa on hyvistä sanoittajista huutava pula. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ovet olisivat automaattisesti sinulle auki. Pulaa on, mutta oikeastaan vähän huonoillakin sanoituksilla moni artisti pärjäilee joten kuten. 
    Kaikki artistit eivät myöskään ole kykeneviä katsomaan omia sanoitustaitojaan silmiin ja jotkut ajattelevat että on kunniakkaampaa tehdä huonoja lyriikoita itse, kuin tilata laatua ammattilaiselta. Tämä on ensimmäinen este, jonka jokainen sanoittaja joutuu ylittämään kun tarjoaa lyriikoitaan eteenpäin.

    Jos et itse esitä omia tekstejäsi, ne pitää saada jonkun toisen keikkaohjelmistoon ja julkaisukalenteriin.
    Kilpailet jo alusta asti veteraanien kanssa Tilannetta ei yhtään helpota se, että aloittelij…