sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Säveltäjä-ystäväni Marko Autti on poissa

Menetin ystävän 29.12.2015. 


Haluaisin osata sanoa tähän jotakin järkevää, lohdullista tai voimaannuttavaa, mutta sanoja ei oikein ole. Ystävänpäivä tuntuu nyt eriltä. Voimia läheisille? Sekin kuulostaa niin kliseiselle, vaikka sitä tarkoitankin.

Yhteinen ystävämme TaruLa kirjoitti blogiinsa minua kauniimmin Markon poismenosta. Kyseisen blogijutun voi lukea tästä.

Yhteistyömme Markon kanssa oli melkein kuin salamarakkautta. Hän otti minuun yhteyttä 20.11.2012 ja kertoi olevansa umpikujassa Road Movie -nimisen biisin kanssa. Oheen hän oli liittänyt kappaleen rungosta demon ja pari riviä keskeneräistä tekstiä.

Kirjoittelin vähän lisää ja luonnostelin tekstistä pikaisen draftin, jota oli tarkoitus vielä hioa yhdessä, mutta hetken kuluttua Marko olikin jo postannut biisin YouTubeen. Ajattelin, että tässä on kaveri jonka kanssa ainakin demot syntyvät nopeasti. Eipä ollut pullonkauloja!

Tuotteliainta aikaamme oli vuosi 2013 jolloin teimme lauluja äärimmäisellä intensiteetillä. Markolta tuli tyypillisesti melodiarunko joskus keskellä yötä ja mulla tekstin kirjoittaminen kesti ehkä tunnin tai pari. Se oli ihmeellistä, mutta ihanaa aikaa.

Markon sävellyksiin kirjoittaessa sanat tuntuivat asettuvan melodiaan aivan kuin itsestään ja se oli hyvin inspiroivaa.

Demoja meille laulelivat Markon itsensä lisäksi Henna Kurtti, Jii Kovanen ja TaruLa (jonka tutustutin Markoon ja josta tuli hänen tärkeimpiä ystäviään). Joitakin yhteiskappaleita jalkautimme mm. Roni Välikankaan ja Avinin keikkaohjelmistoon ja joitain biisejä tarjottiin muuallekin.

Kuitenkin jo vuonna 2014 ajauduimme hetkeksi taiteellisiin erimielisyyksiin, mukaan tuli uusia yhteistyökumppaneita ja tilaa keskinäiselle yhteistyölle jäi yhä vähemmän (vaikkei se ihan kokonaan loppunutkaan). Välit palautuivat, mutta tahti ei. Elämäntilanteetkin vaikuttivat asiaan.

Viimeisen kerran sorvasimme yhteistä biisiä elokuussa 2015, jolloin yövyin Markon luona Oulussa tyttäreni ja silloisen naisystäväni kanssa matkalla Kuusamon Näränkään.

Sitä laulua ei kukaan muu saa koskaan kuulla. Se oli olemassa vain silloin ja siinä hetkessä ja sen jälkeen minun ja Markon päässä.

Kaikista biiseistä mulla ei ole demoa tallessa, mutta aika iso osa yhteisistä kappaleistamme löytyy oheiselta soittolistalta. Marko varmaan haluaisi, että joku ne joskus levyttäisi ja että mahdollisimman moni päätyisi radio- ja/tai livesoittoon jonakin päivänä.

Koen, että mun tehtävä on jollain lailla pitää nämä biisit elossa, vaikka Markoa ei enää ole. Edelleen olo on aika outo. En ole ennen kokenut elämässäni tällaista menetystä. Nuku hyvin ystävä.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Pyhimys - kehä kerrallaan

Tapasin Pyhimyksen Turun Klubin hautajais- ja inkarnaatiotapahtumassa 20.11.2015. 


© Tuomas Sinkkonen
Olin sanelukoneen kanssa mestoilla ja jututin Pyhimystä bäkkärillä jokusen tovin, mutta koska elektroniikka silloin tällöin pettää ja tässäkin tapauksessa äänitallenne ehti kadota taivaantuuliin ennen translitterointia, ei tässä postauksessa harrasteta suoria lainauksia. Dough!

Syy siihen miksi halusin haastatella juuri Pyhimystä on se, että olen tuntenut hengenheimolaisuutta lukiessani hänen blogiaan.

Erityisesti postaus: Kuinka elättää itsensä musiikilla ilman yhtään hittiä, on varsin asiallista luettavaa jokaiselle, joka miettii toimeentulokuvioita musa-alalla, mutta joutuu syystä tai toisesta operoimaan indie- tai DIY-pohjalta ja ehkä muutenkin.

Kyseessä on paitsi ansioitunut rap-artisti, niin myös genrerajojen yli breikkaava sanoittaja ja monenlaisissa musiikin infrastruksturaalisissa asioissa kunnostautunut musiikkialan monitoimimies.

Samaistun noista kolmesta asioista kahteen jälkimmäiseen, joten itseäni kokeneempana kehäkettuna Pyhimys on mulle myös ihan validi kohde benchmarkkaukselle (=esikuva-analyysille) eikä vähiten siksi, että tuon ei-niin-monta-vuotta-sitten tehdyn postauksen jälkeen miehen nimi on ollut kovassa nosteessa ja Pyhimyksen CV:ssä varsinkin co-writing -sarake näyttää vähän toiselta kuin silloin kesällä 2012.

Klubin bäkkärillä Pyhimys avasi mulle hieman sitä kuinka tähän on päästy. Pyhimyksen sanoin homma on mennyt "kehä kerrallaan":

Kehä 1 (harrasteluvaihe 2000-2007)

Aluksi oli lapsuudessa ja teini-iässä koulun bändikuvioita ja sen sellaista, mutta kun mies ei oikein oppinut soittamaan mitään instrumenttia ja laulamisenkin kanssa oli vähän niin ja näin, niin tilalle tuli kirjoittaminen ja räppikuviot.

Pyhimys teki Heikki Kuulan kanssa vielä 2000-luvun alussa räppiä englanniksi, koska siihen aikaan suomenkieliseen räppiin ei vielä oikein uskottu ja "suomi kuulosti paskalta", mutta muiden näyttäessä tietä ja osoittaessa että suomenkielinenkin räppi voi olla ihan vakavasti otettavaa, muuttui lopulta Pyhimyksenkin ääni kellossa, joka oli kuulemma ilmaisun kannalta hyvä asia.

2000-2003 homma oli vielä pelkkää harrastelua, mutta alkoi siitä hiljalleen muuttua ammattimaisemmaksi. Hommia tehtiin pitkään omakustannemeiningillä, kunnes vuonna 2006 Pyhimys siirtyi julkaisemaan Monsp recordsin kautta ja homma laajeni taas pykälän verran.

Kehä 2 (Ammattilaisvaihe 2007-2012)

Ensimmäinen kokopitkä albumi julkaistiin Monsp recordsin kautta 2007. Myös Teflon brothers, jossa Pyhimys vaikuttaa, julkaisi ensimmäisen levynsä niinikään Monspin kautta vuonna 2009. Homma alkoi olla jo varsin ammattimaista ja monipuolista.

Artistiuran ohella Pyhimys toimi (ja toimii edelleen) yrittäjänä/toimitusjohtajana omassa yhtiössään Yellowmic Recodsissa sekä Ramin välityksessä, joka hoitaa keikat ja jonka alaisuudessa toimii Katin tavara, joka taasen myy Mercandisea, eli bändipaitoja ja muuta sen sellaista.

Homma on tässä vaiheessa jo kevyesti sellaisella tasolla, että sillä elää.


Kehä 3 (Eskaloitumisvaihe 2012->)

Vuonna 2012 Teflonit siirtyvät Universal Musicin alaiselle Johanna Kustannukselle. Syntyy uusia kontakteja ja uusia yhteistyökuvioita erityisesti co-writing puolella. Iso yhtiö avaa uusia ovia.

Pyhimys tutustuu mm. Kasmiriin ja päätyy tekemään biisejä yhdessä esimerkiksi Han Solon kanssa.

Pyhimys on sanoittajana mm. sellaisissa biiseissä kuin Diandran Paha poika, Arttu Wiskarin Kun me diskossa suudeltiin, Mikael Gabrielin Älä herätä mua unesta, Robinin Yö kuuluu meille ja Kasmirin Vadelmavene.

Osassa projekteista Pyhimys toimii enemänkin tekstituottajana kuin sanoittajana, jolloin tarkoitus on pikemminkin auttaa esim. artistia kirjoittamaan parempaa tekstiä, eikä tehdä kaikkea sen puolesta.

Vuonna 2013 Pyhimyksestä tuli myös Johanna Kustannuksen tuotantopäällikkö.

Ei huonosti kaverilta, joka vielä vuoden 2012 elokuussa pohdiskeli blogissaan, että Kuinka elättää itsensä musiikilla ilman yhtään hittiä.

----

Kun kysyn, että onko vielä jokin asia minkä hän haluaisi muuttaa nykyisessä tilanteessaan, saan vastaukseksi, että hän on erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta olisi kiva jos voisi tehdä enemmän ihan vaan tekstiä ja musaa, sen sijaan että tekee jatkuvasti myös kaikkea muuta.

Ramin välitys ja Katin tavara teettävät työtä edelleen ja kun homma on lähtenyt siitä että on kavereiden kanssa tehty asioita, niin kavereita ei myöskään halua "jättää kuseen".

On mielenkiintoista nähdä millaisiin mittasuhteisiin Pyhimyksen tekeminen vielä kasvaa. Nytkin jo tuntuu, että Pyhimyksen lyriikat hallitsevat melkoista osaa soittolistoista, eikä toistaiseksi ole vielä viitteitä tahdin hidastumisesta.

Aikamoista. Koivulahti kiittää ja kuittaa.

Liity sisäpiiriin

Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

* pakollinen kenttä

© Samuli Koivulahti, 2019.