tiistai 27. helmikuuta 2018

Mitä luovuus on?

Luova ihminen on tyypillisesti melko epätyypillinen.


Oman elämänsä luova biohakkeri
Hänen ajatusprosessinsa eivät useinkaan tahtoisi noudattaa sellaisia asioita kuin kello tai kalenteri ja siltikin se on harvoin joutilaana.

Luovassa mielessä kuplii aina vähän. Joskus tuntuu, että luova mieli on oikeastaan kirous. Se tekee työtä silloinkin kun on vapaalla tai voimavarat ovat lopussa. Itsensä on helppo kuluttaa loppuun, varsinkin jos tekee juuri sitä mistä pitää kovasti.

Prototyyppi menestyvästä taiteiljasta onkin henkilö, joka ei huolehdi itsestään. Taiteen alttarille menee kaikki, ja ihminen itse on omalle taiteelleen alisteisena jäänyt aivan rappiolle.

Rock-unelma ei nykypäivänä kuitenkaan toimi. Sekin ala on ammattimaistunut. Ei kukaan viitsi tehdä yhteistyötä hyypiöiden kanssa, jotka riekkuvat arvaamattomina räkä poskella. Ennen ehkä, mutta ei enää nykyisin kun on varaa mistä valita.

Toimittajatkin ovat nykyään kunnon ihmisiä ja sama koskee mainostoimistoväkeä. Luovien yritysten copyt ja graafikot treenailevat kalliilla kuntosaleilla ja tunnustautuvat oman elämänsä biohakkereiksi. He syövät luomuruokaa ja pukeutuvat oudosti.

Homma on oikeastaan kääntynyt niin päin, että puisevienkin alojen asiantuntijat, ovat nykyään uskottavia vain, jos heistä löytyy ripaus luovuutta. Luovuus on todellinen x-factor. Komponentti, joka ei ole järjellä selitettävissä ja jonka voi lisätä johonkin, mutta ei poistaa ilman seurauksia.

Toisaalta väitetään myös, että sitä joko on tai ei ole. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Luovat menetelmät on opittavissa, luova ajattelu on opittavissa ja siten myös kuka tahansa voi muuttua luovaksi, jos sitä haluaa. Moni oppii luovaksi myös pakon edessä.

Kun kerran on ryhtynyt luovaksi, ei paluuta entiseen enää ole. Harva haluaa laittaa laput silmille, jos voi nähdä maailman kaikissa väreissä ja yhden vaihtoehdon sijasta monta.


Luovuuden määritelmä
Mitä luovuus sitten oikeastaan on? Joidenkin määritelmien mukaan se on kykyä tuottaa uutta ja yhdistellä tavanomaisia asioita siten, että niiden yhteisvaikutuksesta syntyy jotakin ennenkuulumatonta. Joidenkin määritelmien mukaan se on myös loistavaa ongelmaratkaisukykyä ja kykyä tehdä uusia löydöksiä. Serendipiteettiä arkisten rutiinien keskellä. Toisten määritelmien mukaan se taas käsitetään taiteellisuuden synonyymiksi ja visionäärisyydeksi.

Niin tai näin, niin luovuudesta puhuttaessa ollaan yleensä aina jollakin tapaa tekemisissä omintakeisuuden ja arvaamattomuuden kanssa.

Juuri hallitsemattomuutensa vuoksi luovuuden hyödyntämisessä on omat haasteensa, mutta parhaimmillaan luova vimma voi olla suunnaton voimavara. Hyvä ohjesääntö on, että luovuutta ei voi pysäyttää. Se on pakko kanavoida.

Luovuus työelämässä

Pakko on paras muusa, mutta kiire sen pahin vihollinen. Ei siksi, etteikö luova ihminen olisi hyvä virtaviivaistamaan prosessejaan ja työskentelemään tehokkaasti, vaan siksi että kiireessä on tyydyttävä ensimmäiseen vaihtoehtoon - toinen toistaan seuraaviin päähänpälkähdyksiin, joita ei kiireessä ehdi kyseenalaistamaan.

Kun on vain tehtävä nopeasti, jotta deadlinet eivät pala, saattaa ensimmäisten vaihtoehtojen sarja muuttua toimintamalliksi, joka joskus voi jäädä elämään organisaation sisälle hyvinkin pitkäksi aikaa.

Uusi työntekijä ehkä miettii miksi joku lomake pitää aina lähettää edestakaisin, vaikka tieto kirjataan jo toisaalla johonkin järjestelmään, mutta ei kehtaa kysyä. Prosessi säilyy, hyöty ei, ja
kaikkien työaika on tehokkaassa käytössä.

Kukapa sitä jälkikäteen arvaisi, että toimintamalli oli alun alkaenkin pelkkä improvisaation tuotos. Ensimmäinen päähän pälkähdys siinä hetkessä. Ehkä paras, mihin niillä tiedoilla, taidoilla ja käytettävissä olevalla ajalla oli mahdollista luoda, mutta ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin se ratkaisu, johon sama henkilö olisi päätynyt, jos olisi saanut miettiä edes yhden kokonaisen työpäivän.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuodessa on keskimäärin 258 työpäivää ja jos jokaisesta päivästä onnistuu säästämään puoli tuntia, tuottaa se vuodessa jo 129 h säästettyä aikaa.

Jokaisen yrityksen olisikin ehkä syytä kysenalaistaa kaikki prosesinssa ja niiden vaiheet ainakin kerran vuodessa.

Jokaisella yrityksellä tulisi myös olla ainakin yksi luova työntekijä.

PS:
Jos olet samaa mieltä, niin postaa tämä artikkeli vaikka jonnekin someen. 


PPS: 
Jos on tylsää, niin täällä voit pelata tetristä »

Liity sisäpiiriin

Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

* pakollinen kenttä

© Samuli Koivulahti, 2018.