torstai 28. heinäkuuta 2011

Luovimmillaan päihteiden vaikutuksen alaisena?

Aina silloin tällöin ihmettelen joidenkin taiteilijatuttavieni höpinöitä siitä, kuinka he ovat tulleet luoneeksi jonkin äärimmäisen hienon ja upean teoksen pienessä punaviinipöhnässä, ilman että he itsekään tietävät kuinka ovat sattuneet pääsemään aikaansaatuun lopputulokseen. 

Itse teen luovaa työtä aina selvin päin. Olen kyllä kokeillut punaviiniä (sekä olutta ja tiukkaa viinaakin) luovuudenvoiteluaineena, mutta mitä enemmän olen humalassa, sitä hirveämpää kuraa paperille tarttuu.

Minulle flow* on sitä että kaikki aistini terästäytyvät vielä entisestäänkin ja tuntuu että pystyisin hetken aikaa mihin tahansa, mutta kaikki huomioni on kuitenkin täysin jakamattomana keskittynyt vain siihen mitä olen tekemässä.

Jos olen nauttinut alkoholia, aistini turtuvat eivätkä mitkään ajatukset tunnu kirkkailta. Sen sijaan että alkoholi toimisi voiteluaineena, se tekee työskentelystäni tahmean ja vaikean tuntuista. 

Jossain määrin kadehdin niitä taiteilijoita jotka ovat luovimmillaan silloin kun ovat 'juhlakunnossa'. En ole  itse koskaan päässyt fiilistelemään taiteilijaelämää siinä muodossa kuin millaiseksi sitä usein romantisoidaan. Minä kun joudun skarppaamaan että saan jotain järkevää aikaiseksi.

Toisaalta olen lohduttautunut sillä, että omalla kohdallani ei onnistuminen ehkä (ainakaan niin usein) ole muistuttanut vain tapahtumasarjaa jossa sokea kana sattumalta löytää jyvän :D

Ehkä se antaa paremmat edellytykset onnistumiseen jatkossakin?

* Flow-sana muuten määritellään Wikipediassa varsin paljon samaan tapaan kuin miten sen itsekin määrittelisin. (Csíkszentmihályin kahdeksasta osatekijästä, etenkin kolmoskohta selittänee osaltaan, miksi joidenkin on helpompi inspiroitua juopuneena!)

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Vihannin kunnan pienestä Alpuan kylästä kumpuaa rokkia!

Dimtonea ei voi ehkä sanoa tämän ajan omaperäisimmäksi bändiksi, mutta se kuulostaa siitä huolimatta erittäin hyvältä allekirjoittaneen korvassa.

Harvasta bändistä voi sanoa että se olisi jo syntyessään mainstreamia, vaan näitä poikia kuunnellessa syntyy helposti mielikuva siitä, että he olisivat jo pidemmän aikaa kiertäneet isoja lavoja.

Totuus on kuitenkin hieman toinen, sillä bändi on pistetty pystyyn vasta tämän vuoden tammikuussa (!)

Yhtyeen kaikki jäsenet ovat kotoisin Vihannin kunnan pienestä Alpuan kylästä, jonne he edelleen kokoontuvat soittelemaan mahdollisimman usein. Tähän mennessä on tehty pari keikkaa ja pari demoraitaa.

Vaikuttaa siltä että tuossa on nyt jokin kliksahtanut paikoilleen ihan tosissaan ja odotankin mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Toivottavasti pojat päätyvät joskus keikkaamaan Turkuunkin, että pääsen katsastamaan livenä!

Kokoonpano

Henri Arvola - vokaalit/basso
Miika Arvola - kitara
Marko Ahola - rummut

Muutama linkki

Facebook: https://www.facebook.com/pages/Dimtone/209315019087542
Soundcloud: http://www.soundcloud.com/dimtone
MySpace: http://www.myspace.com/dimtone
YouTube: http://www.youtube.com/user/dimtoneband

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Kalevalarunosta räppiin - hyvä pössis!

Olin 10-11.3. vetämässä Laululyriikkapajaa* Raisiossa Vaisaaren koulun ysiluokkalaisille, yhdessä Miikka Laihisen sekä Janus ja Anna Hanskin kanssa. 
 
Ensimmäisenä päivänä tehtiin tajunnanvirta- ja musiikista inspiroitumisharjoituksia, pohdimme eri musiikinlajien eroja, kerättiin listaa niiden keskeisimmistä tunnusmerkeistä ja kirjoiteltiin sitten stereotypioiden pohjalta muutamia lyriikoita.

Seuraavana päivänä jatkettiin työstämällä niitä (ja muita tekstejä) oikeiksi, soiviksi ja 'esityskelpoisiksi' biiseiksi, ryhmissä Annan ja Januksen avustuksella. Lopputulemana oli kahdeksan(!) uutta laulua, joista valtaosa (oikeastaan kaikki) oli vieläpä varsin hienoa kuultavaa.

Nuorten kyky heittäytyä ja sukeltaa eri maailmoihin, luoda nopeasti uutta ja inspiroitua, teki minuun suuren vaikutuksen. Energiataso 15-vuotiailla on aivan toista kuin aikuisilla! Siellä oli hyvä pössis!

Tarkempaa raporttia löytyy Musaston blogista >>>
Kuvamateriaalia työpajasta Raision kirjaston Facebook-sivulta >>> 

* Laululyriikkapaja oli jatkoa Kalevalarunosta räppiin -hankkeelle, joka on osin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rahoittama ja jota koordinoi Raision kaupunginkirjasto.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Mitä tarkoittaa "kustantaja" lehti-alalla?

Sain vanhaan musiikkialan terminologiaa käsittelevään kirjoitukseeni, täysin musiikkialaan liittymättömän kysymyksen, mutta tulin ajatelleeksi että miksen auttaisi miestä mäessä, kun siihen on kerran mahdollisuus.

Osaisiko joku teistä viisaista, kauniista, fiksuista ja filmaattisista lukijoistani vastata tähän visaiseen kysymykseen?

Hei!

Lehtipuolella kustantaja-sana on vallan villissä käytössä. Etsin instanssia tai lähdettä, josta selviäisi kustantajan ja julkaisijan ero ao alalla. Toivotonta. Osalla lehdistä on mediatiedoissaan vain jälkimmäinen, osalla molemmat. Joillakin kustantajaksi mainitaan henkilö (vaikka on selvää, kuten esim Iltasanomien tapauksessa, ettei Kari Kivelä sitä henkilökohtaisesti tai jonkin oman firmansa rahoin kustanna), joillakin firma.
Sori, ettei viestini soi lainkaan! Tahtoisin kuitenkin jeesiä: Josko sinä löytäisit lehtipuolen kust & julk -nimikkeiden tarkan määrittelyn jostain. Ja kertoisit minulle?

PS: Mututuntumaltakin saa arvauksia heittää. Ovat kai nekin sentään parempia kuin ei mitään :D

torstai 27. tammikuuta 2011

Lauluntekijän verotus sukkaa!

Taannoisen hyvitysmaksubolemiikin aikana ja jälkeen, on tullut mietittyä jonkun verrankin tekijänoikeuskuvioiden lainsäädännöllistä puolta.

On erittäin valitettavaa, että biisintekijät (en tarkoita muusikoita, ne ovat eri asia) ovat niin tolkuttoman pieni vähemmistöryhmä, ettei sen ääni kuulu eduskunnassa(kaan) vaikka kuinka huutaisi*.

Korjattavaa olisi nimittäin paljon! Lisäksi harhaluuloja ammatin harjoittamisen helppoudesta on liikkeellä enemmän kuin laki sallii (..tai siis oikeastaan: salliihan se)!

Pilkkakirjeen taiteilijoista näpytteli ansiokkaasti jopa gurujen guru. Tämä meidän pienen pieni lauluntekijöiden ryhmä tietysti niputtui automaagisesti samaan joukkoon kuin muutkin taiteilijat. Se on täysin luonnollista, kun meitä on kerran niin vähän. Ei meitä kukaan huomaa.

Etenkin sitä on paheksuttu monelta taholta, että me lauluntekijät kehtasimme korottaa äänemme yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujen puolesta. Hyvitysmaksukuvio ei minunkaan mielestäni toimi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta allekirjoitin vetoomuksen silti. Miksi? Koska mulle ei sovi, että mun palkkapussista otetaan rahaa pois. Joiltakin tekijöiltä hyvitysmaksun poistaminen, olisi vähentänyt teostotuloa prosentuaalisesti todella paljon.

Se mikä koko systeemissä sen sijaan todella sukkaa, on se että Suomen lain puitteissa* lauluntekijän on todella vaikea tehdä kannattavaa liiketoimintaa. Tilanne on kestämätön jos vertaa palkkatyöläiseen ja epäreilu jos vertaa yrittäjään. Ei ihme että tämä on useimmille pelkkä harrastus!

Tässä muutamia suurimpia epäkohtia:
  1. Toiminta on yrittäjämäistä ammatinharjoittamista, mutta esim. matkakorvauksia ei saa vähennettyä verotuksessa.
  2. Biisintekijä maksaa teostokorvausten osalta veroa liikevaihdosta (ei tuloksesta kuten yrittäjä).
  3. Biisintekijän tekijänoikeustuloa ei veroteta kuten pääomatuloa, vaan kuten palkkaa (aivan kuin tekisi saman biisin yhä uudelleen joka vuosi).
  4. Se muuttuu kuitenkin pääomatuloksi välittömästi kun biisintekijä kuolee (wtf... lauluntekijä maksaa omista biiseistään veroa sitä enemmän mitä tienaa, mutta kun hän kuolee niin perikunta maksaa veroa vain 28%. Valtio kannustaa siis biisintekijöitä itsemurhiin?).
  5. Tekijänoikeustulo ei kerrytä eläkettä (ylempään kohtaan viitaten, sen varmaan oleteteaan olevan turhaa).

Nämä kun saataisi korjattua, niin mekin olisimme yrittäjien kanssa edes vähän samalla viivalla ja voitaisiin lopettaa kaikki typerät apurahakuviot ja mun puolesta vaikka se Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksukin!

* Näistä asioista on kyllä puhuttu vuosikausia, mutta ketään muuta ei kiinnosta kuin lauluntekijöitä itseään, eikä mitään siis myöskään tapahdu.

* Kaikissa maissa laki ei ole yhtä hankala sillä esim. Irlannissa tekijänoikeustuloa verotetaan samoin kuin marjanpoimintaa meillä, eli ei ollenkaan.

perjantai 14. tammikuuta 2011

MIKAEL VARIS = Suomen kovin bluesmies

Törmäsin ensimmäistä kertaa Variksen musiikkiin, kun joku viskasi FaceBookiin linkin "Kiinan tyttärii" nimiseen kappaleeseen. Se oli rakkautta ensi kuulemalta (sekä Varikseen että ko. biisiin).

Toisen kerran törmäsin Varikseen kun joku puolituttu jossakin rupesi vouhkaamaan, siitä kuinka oli löytänyt tajuttoman rohkeita blues-raitoja jostain mikseri.netin uumenista. Pienen keskustelun jälkeen kävi ilmi, että kyse oli taas samasta kaverista. Myöhemmin kuuntelutin Variksen biisejä muutamilla omilla tuttavillani ja kaikki olivat sitä mieltä, että näissä kappaleissa on jotain ja totesin että mies ansaitsee ainakin hieman palstatilaa, jollei muualla niin sitten edes täällä =)

Mistä Varis-projekti lähti ja milloin se alkoi?
Mikael Varis synty tarpeesta konseptille, jolla esittää mun suomenkielistä materiaalia. Alunperin mä ideoin suomenkielistä materiaalia koko bändille, mut se idea tipahti nopeesti kyydistä. Mä halusin karsitumman ilmaisumuodon. Tän hetkisen muodon se sai noin 2007 paikkeilla.

Alotin "mies ja kitara"-pohjalta vuosituhannen vaihteessa. Sen aikanen viritelmä kanto nimeä "Suomi-Projekti". Biisejä oli kokonaiset kolme kappaletta. Suomi-Projektin "Varjossa"-biisi soi yhdellä tamperelaisella rullalautafilmillä. Juttu jäi kuitenkin aika nopeesti taka-alalle, koska tunsin vahvasti, että asiaa pitää kypsytellä. Ja muut viritelmät tuntu sillon vievän etusijan. Mut missään vaiheessa en ideaa kuitenkaan hylänny. Tunsin vaan, että se tulee vielä vastaan sit ku aika on kypsä.

Muutamii vuosii myöhemmin sit idea alko taas puskeen pintaan. Muutamien kokeilujen ja kovan pohtimisen jälkeen homma alko hahmottuun ja Varis sai siipensä. Kipinää lisäs toinenkin tamperelainen rullalautaleffa, jossa soi Varis. Vuodesta 2006 Varis on ollut enemmän ja vähemmän aktiivisena.

Millaisissa muissa projekteissa vaikutat?
Soitan baritonikitaraa ja laulan "Galaxy Ridersissa". Se on toinen hitaasti kypsyvä, entinen terapiabändi. Nykyään kai jo ihan oikee bändi! Muita ei välttämättä niin mainitsemisen arvosia viritelmiä on täysin improvisoitua meteliä vääntävä "Verikosto". Ja kokeellinen, blackmetallista ja stonerista ammentava sooloprojekti "Risti". Ristiltä on tulossa jonkinlainen omakustannejulkasu lähiaikoina!

Miten biisit syntyvät?
Mulla ei oo mitään selkeetä tapaa. Biisit syntyy hetkestä. Oon monesti noussu keskellä yötä pistään jotain ideaa talteen. Tai luikahtanu duunissa johki nurkkaan hymiseen jotain melodiaa puhelinmuistioon. Joskus biisi saattaa syntyy ihan vaan satunnaisen soittelun ohessa. Pyrin myös pistään talteen kaikki teksti-ideat. Tekstit on yleensä todellisiin fiiliksiin ja tapahtuumiin pohjaavia. Se on jonkunlaista tunteiden ja ajatusten purkua. Oikeestaan musiikin teko kokonaisuudessaan on mulle jonkinlaista terapiaa. Pakollista. Mä olen valinnut lyriikan muodoks puhekielen. Sellanen perinteinen suomalaisten laulujen runollisempi ulkoasua tuntuu musta todella kornilta ja teennäiseltä tässä sisällössä. Mä laulan mielummin asioista mihin mulla on joku todellinen kosketus ja suurinpiirtein niin kuin ne mun suusta muutenkin tulis.

Miksi teet näitä biisejä?
Oikeestaan itseäni varten. Haluan myös ilmaista itseeni laajemmin, kuin mitä englanniks pystyn. Oon myös pohjimmiltani blueskitaristi, mut en oo enää vuosiin bluesia juurikaan soitellut. Oon aina digaillu vanhoja slide-kitaran taitajia ja myös folkkijuttuja. Ja tää projekti antaa mulle mahdollisuuden soitella taas noita juttuja.

Millaisia tavoitteita hankkeella on?
Emmä tiiä tavoitteista. Mut haaveita vois olla. Mä haluun saada tän paketin kasaan. Tehdä hyvää musiikkia omin ehdoin. Noin yleisesti tavoitteena on yrittää luoda jotain uutta. Yritän kuvastaa omaa aikaani ja ajatuksiani musiikissani. Ja ehkä innostaa jotakuta muutakin yrittämään.

Mitkä ovat tulevaisuudennäkymät?
Variksen suhteen täytyy sanoo, että en tiedä. Homma kuitenkin jatkuu. Se on varma. Noin muuten mä keräilen itselleni sopivia äänitysvälineitä ja tiloja. Yritän kartuttaan taitojani äänittäjänä ja biisin tekijänä. Väännän biisejä ja pukkaan niitä ilmaislevitykseen ja katson mitä tapahtuu. Tulevaisuutta en juuri kovin pitkälle suunnittele. Maali on kuitenki aina hauta.

Tutustu Variksen musiikkiin: 
Variksen musiikkia Mikserissä
Variksen Facebook-sivu
Skeittivideo jossa on mm. Variksen musaa

Ai miksi tämä on mun mielestä kovaa kamaa? Siksi että nämä biisit ilmiselvästi lähtee ytimestä, osuu ytimeen, eikä ne kumartele ketään.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Terveiset VR:lle by Ismo Leikola

Ne jotka minut tuntevat, tietävät että diggailen suunnattomasti Ismo Leikolan nokkelan kantaaottavaa huumoria. 

Nyttemmin hän on kunnostautunut myös "trubaduurina" esittäen erilaisia pilaversioita tunnetuista suomalaisista lauluista.

Tässä hänen esityksessään tulee hienosti ilmi kuinka hieman kankeastikin melodiaan rytmittyvä teksti voi hyvinkin toimia juuri parhaalla mahdollisella tavalla, kunhan sisältö on tarpeeksi kovaa terästä.



Tässä suora linkki ko. videoon >>>

Liity sisäpiiriin

Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

* pakollinen kenttä

© Samuli Koivulahti, 2019.