tiistai 1. toukokuuta 2012

Marie Digbyn lauluntekoprosessi

YouTube on täynnä erilaisia how to -videoita jos mistäkin aiheesta, mutta suomalaiset biisintekijät ovat toistaiseksi olleet hieman ujoja laittamaan prosessiaan kameran eteen. 

Tässä videossa yhdysvaltalaisbiisintekijä Marie Digby kuvailee (ja demonstroi) biisintekoprosessiaan kitaran kanssa.

Hänen luomistyylinsä on varmasti aika lähellä monien muidenkin biisintekijöiden työtapaa: Ainakin itse löydän tuosta yhtymäkohtia omaan työskentelyyni. Entäs sinä?



PS: Jos tytön nimi ei ole ennestään tuttu, niin pari sanaa löytyy Wikipediasta.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Liity Sisäpiiriin!

Aina välillä on sellaistakin sanottavaa, mitä ei sovi julkisesti huudella.


Tämän vuoksi olen perustanut itselleni Sisäpiirin, jolle voin avata sanaista arkkuani juuri niin paljon kuin haluan. Sisäpiiriin ovat tervetulleita kaikki, mutta pidän diktaattorimaisesti itselläni oikeuden potkia ihmisiä siitä pois.

Se millaisia asioita kunkin "sisäpiiriläisen" kanssa tulen jakamaan, riippuu hänen omista kiinostuksen kohteistaan.

Ne jotka ovat kiinnostuneita bisneksestä saavat minulta siihen liittyviä sähköposteja. Saatan esim. vinkata jostain sijoituskohteesta tai avata jotakin Start Up -projektiani tms.

Ne joita kiinnostaa musiikki ja biisien tekeminen, saavat viestejä siihen liittyvistä asioista, avoimista projekteista, työpajoista etc. ja lopuille saatan joskus kertoilla muita kuulumisia.

Kaikki sisäpiiriläiset saavat lisäksi kaikki tähän blogiin ilmestyvät postaukset suoraan sähköpostiinsa. (Blogi päivittyy noin kerran kuukaudessa, joten mitään sähköpostit tukkivaa spämmiryöppyä ei ole luvassa!) :)

Sinullakin on mahdollisuus liittyä Sisäpiiriin jättämällä tietosi alle:












Kiinnostuksen kohteet?

 

 

 




PS: Tietoja ei luovuteta kolmansille osapuolille, eikä niitä näe tai hallinnoi kukaan muu kuin minä.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Onko Saumaa vai ei? *

Törmäsin nuorten likkojen perustamaan yhtyeeseen nimeltä "Sauma" jo viime vuoden puolella ja meininki kolahti heti sen verran, että halusin postata tänne heistä tänne jotakin mahdollisimman pian.

Yksityiselämän kiireet kuitenkin veivät huomion muualle ja asia jäi roikkumaan. Alta löytyvän haastattelun tekemisestä on vierähtänyt jo melkein puoli vuotta, mutta nyt se on kumminkin täällä.

Ennen kuin luette pidemmälle, tutustukaa tyttöjen ekan EP:n ykkösraitaan, niin tiedätte mistä puhutaan: 


Ja sitten se varsinainen haastatteluosuus! ;-)
Haastateltavana Heidi Luukkonen (Sauman rumpali).

Kerros Heidi lukijoille vähän ketä te ootte ja mikä on se teidän juttunne!
No me Sauman plikat ollaan tosi ylpeitä jutustamme, mutta vähän turhankin nöyriä joissain asioissa. Se on ehkä ristiriidassa markkinoinnin kanssa - me ei tuoda itteemme niin kovin esille esim. jokapäiväisillä facebookpäivityksillä tai julkaista tai tuoteta uusia biisejä jatkuvalla syötöllä, sellainen toiminta ei vaan ole meidän juttu. Saumassa tapahtuu kokoajan jotain, vaikka me ei siitä välttämättä ilmoiteta. Tyyppeinä ollaan tavattoman rentoja eikä kaiken tarvitse olla aina niin tiptop. Juttua lentäis vaikka muille jakaa, koita siinä toimittajana sitten pysyä perässä. (True story)

Tietynlainen vakavuus ollaan jätetty tästä hommasta kokonaan pois. Huom, _tietynlainen_. Tottakai ihan tosissaan tätä juttua tehään, mutta esimerkiksi ammattikuvaajat ja ammattistudiot ovat viimeaikoina jääneet sivummalle.

Tehdään ja suunnitellaan itse enemmän kotisivuja, promokuvia ja äänityssessioita kuin aikaisemmin. Siinä on puolensa ja puolensa. Saadaan ainakin omannäköistä, ehkä sitten laadusta tinkimällä. Tietty underground-meininki on mukana vaikka ei me kyllä stadionikeikoistakaan kieltäydyttäisi! 

Kuinka biisit syntyy?
Meillä toi biisinteko poikkee kaiken järjestelmällisyyden ja tehokkuuden normeista, mutta tää tapa sopii meille, ja toimii ;-)

Ensiks yleensä tulee sanat. Aiheet pyörii paljolti ihmisissä ja elämässä tapahtuneissa asioissa. Melkein jokaisen biisin pystyy linkittää johonkin ihmiseen, joka on toiminut ns. inspiraation lähteenä.. Varokaa vaan ystävät! Lähinnä kuitenkin sanat on kirjottajan (meillä rumpali Heidin) mielipiteitä ja pohdintoja.

Teeman ja tunnelman mukaan ruvetaan sitten miettimään millaista melodiaa ja fiilistä sanojen ympärille rakennetaan. Yleensä se on jo aika selvää kirjotusvaiheessa, minkälainen biisi siihen muodostuu.

Joskus myös niin, että Terhillä on joku killeri kitarariffi valmiina, ja sen pohjalta lähdetään työstämään. Heidi kirjoittaa sen pohjalta, millainen tunnelma kappaleessa on ja mitä ajatuksia riffi herättää. Jos riffi on ensin, biisi tulee yleensä nopeammin valmiiksi.

Miten te biisien osalta erotette jyvät ja akanat toisistaan?
Sauma tekee paljon kappaleita, mutta me ollaan aikas nirsoja sen suhteen mikä kelpaa. IHAN HYVÄ EI OLE OK! Biisin päätyttyä pitää olla sellanen wou-fiilis, ennen kuin se on valmis muiden kuultavaksi. Nykyään ollaan myös enemmän keskitytty yksityiskohtiin, soundeihin ja pikkujekkuihin. Ennen niitä biisejä tuli vaan paukutettua.

Jos meidän treenikselle tulisi joku katsomaan kun tehdään kappaleita, siellä näyttäis lähinnä siltä, että Terhi soittaa kitaraa ja Emmit ja Ira huutelee onko hyvä, mitä vois tehä toisin ja mitä ideoita tulee mieleen. Heidi on yleensä jossain nurkassa istumassa ja kirjottamassa. Toisinaan me myös vaan aletaan kaikki soittamaan jotain.

Se tyyli on ollut itseasiassa myös aika tehokas - niin me keksittiin biisi "Tästä huomiseen". Biisit tehään kaikenkaikkiaan yhdessä. Kaikki tuo kappaleeseen oman osuutensa ja sitten pistetään ne yhteen ja toivotaan parasta! haha! Bändikaverin soittotaitoon ja ideointiin kuitenkin luotetaan, se on tärkeintä.

Millaisia biisejä te ette tee?
Rakkauslauluja me ei kirjoiteta. Toki jokainen tulkitsee kappaleen miten haluaa, se on suotavaakin. Poikkeus tässä me tehtiin kuitenkin vuonna 2010, jolloin julkaistiin biisi nimeltä "rakkauslaulu", ihan vaan sen takia ettei kellekään jää epäselvyyksiä asiasta, että se on Sauman ensimmäinen ja viimeinen laulu rakkaudesta.  

Kuinka teillä nuo keikkakuviot pyörii?
Hyvä ystävämme Antti Niskanen on auttanut meitä keikkojen hankkimisessa, koska olimme tavattoman nuoria silloin alottaessamme. Reilun kolmen vuoden aikana ollaan soittettu 50-60 keikkaa (vuodet 2010-2011 on ollut hiljaisempaa, koska meillä on ollut ylioppilaskirjoituksia ja muita tollasia isompia "muita asioita", jotka on vaatinut keskittymistä). Ekat keikathan on vedetty Sauman hometownissa Ryttylässä.

Totuus on se, että keikkailemalla saa enemmän keikkaa: Vedä hyvä keikka - saat varmasti lisää keikkaa. Tärkeintä on se asenne millä lähdetään sinne soittamaan, reilupeli niin kaikki on tyytyväisiä. Me itseasiassa ollaan tehty myös muutaman kaveribändin kanssa yhteiskeikkoja ja ÄLÄ NUKU -kiertuekin vuonna 2009. Puhkikulutettu sana "verkostoituminen" on aika käypä tässä maailmassa myös musiikin saralla.

Keikkailu on meille sellanen henkireikä, sitä varten me musiikkia tehdään. Ei ole olemassa mitään upeampaa, kuin hyvin vedetyn keikan jälkeinen euforiafiilis. Onhan niitä paskakeikkojakin tullut vedettyä, mutta se kuuluu elämään. Tärkeintä on se, että tekee omaa juttuaan niin, että voi olla siitä ylpeä.

*Otsikon kysymys ihmetyttänee jotakuta lukijoista: Se viittaa siihen, että tämän postauksen kirjoitushetkellä bändin kotisivut olivat hetkellisesti telakalla. Itse yhtye kuitenkin voi edelleen hyvin ja heidän elämöintiään voi tällä hetkellä seurailla vaikkapa Sauman Facebook-sivuilla.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Brucella on asiaa!

Video kestää tovin, mutta Bruce Springsteenillä on paljon asiaa!

On tuo "pomo" hyvä puhumaan. Moniverbaalinen lahjakkuus!


*Mikä on muuten mielestäsi Brucen paras biisi?

torstai 1. maaliskuuta 2012

Trendit vaikuttamisen työkaluna

Trendien sauraaminen ja tunteminen on ensiarvoisen tärkeää silloin kun on tekemässä tekstiä, jolla on tarkoitus saada ihmisissä reaktioita aikaan. 

"Trendi" itsessään on ehkä pinnallinen käsite, mutta koska trendit ovat asioita, joista ihmiset kullakin aikakaudella ovat eniten kiinnostuneita, ne ovat myös niitä joista eniten kohistaan. Esim. laululyriikan kohdalla jopa huonokin kappale voi saada laajalti huomiota, jos osuu vain tarpeeksi hyvin ajan hermoon.

On silkkaa keittiöpsykologiaa että ihmisen on helpompi ymmärtää tekstiä jossa asioita selitetään elementeillä jotka hän parhaiten tuntee. Samoin voidaan olettaa että jos jokin asia on juuri silloin kaikkien huulilla, on valtaosa yleisöstä kiinnostunut lukemaan (tai kuulemaan) tekstiä joka käsittelee tai sivuaa juuri sitä.

Maailma muuttuu ja trendit sen mukana
On todella sääli, ettei Googlen rekistereitä ollut hyödynnettävissä vielä isoäitiemme aikaan. Jos näin olisi, niin olisi mahdollista saada tietoa siitä mikä tuolloin oli oikeasti tärkeää. Itselläni ei esim. ole juurikaan todellisia muistikuvia vuodesta 83, jolloin olen syntynyt ja elokuvat ovat jokseenkin ainoa asia, jonka avulla siitä ajasta on mahdollista muodostaa mitään käsitystä.

Vuonna 83 Googlen suosituimpien hakusanojen lista olisi luultavasti näyttänyt aivan erilaiselta kuin osaisin kuvitellakaan. Silloin kun televisio oli vielä valtamedia, turvavöitä ei käytetty ja puhelinkin oli tarkoitettu pelkästään puhumiseen.

Hakutulosten valossa näyttäisi siltä että maailma on muuttunut varsin paljon ihan lähivuosinakin. Huomaamatta, kuten sillä on tapana. Vuonna 2004 muistelen ensi kertaa kuulleeni autokaupasta joka toimi ainoastaan nettimyymälän kautta. Tuolloin taisi olla myös villitys autojen kuljettamisesta Saksasta Suomeen.

DVD-soitin oli vielä tuolloin kova juttu ja niitä osteltiin joka kämpään, pienet MP3-soittimet yleistyivät ja Nokiasta puhuttuun paljon (tosin en muista miksi). Jostain ihmeen syystä vielä tuolloin Helsinki ja Tampere ovat olleet älyttömän suosittuja hakusanoja(?)

1. helsinki
2. lyrics
3. kartta
4. nokia
5. tampere
6. sanakirja
7. dvd
8. auto
9. irc
10. mp3


Jotkut trendit ovat pysyvämpiä kuin toiset

Jotkut hakusanat ovat kestohittejä. Tällainen on mm. Googlen tulosten kärkikymmenikössä jo vuodesta 2004 vuoteen 2009 sinnitellyt "IRC"-mikä selittyy sillä että irkkaajat lienevät vanhin ja aktiivisin internetin käyttäjäryhmä ja IRC on ollut olemassa verrattain kauan.

Lööppilehdet ja Wikipedia, sekä YouTube ovat olleet myös kestokamaa. Ohessa lista Googlen "kestohiteistä" vuodesta 2004-2009:

1. irc
2. youtube
3. iltalehti
4. iltasanomat
5. suomi24
6. lyrics
7. helsinki
8. wikipedia
9. google
10. facebook

Ja jotkut asiat ovat ihmisten huulilla vain hetken kerrallaan

Pitkien trendien ohella on hyvä muistaa että on myös sesonkeja, eli jotkin asiat ovat ihmisten huulilla vain esim. kerran vuodessa. Äitienpäivän tienoilla (2009) suosituimmat hakulausekkeet viimeisen seitsemän päivän ajalta näyttivät tältä:

1. simona halep
2. culebra
3. äitienpäivä
4. windows 7
5. spotify
6. ruisrock
7. vero.fi
8. vero
9. sig
10. hymy

Lööpissä luki silloin että Joel Hallikainen suree ystävänsä SIGin kuolemaa, monet olivat viikko sitten kamppailleet veroilmoitusten ja -ehdotustensa kimpussa ja Spotify oli musiikinkuluttajien ja -tekijöiden taivas. Kesäfestarit (myös Ruisrock) oli tulossa ja Windows 7 oli juuri lanseerattu.

Käytännön esimerkkejä!
Ajankohtaisia kappaleita on tehty maailman sivu: Osa niistä jää tähdenlennoiksi, mutta osa tuo mieleen niin kivoja muistoja, että niitä kuuntelee mielellään, vielä senkin jälkeen kun biisi ei enää ole ajankohtainen. Jotkut aiheet taas ovat ajankohtaisia tasaisin väliajoin, kuten esim. äitienpäivä tai joulu tai jotkut vuosittain toistuvat festarit! ;-)
  • Vuoden 2006 tienoilla julkaistiin Happoradion "Tavikset" kappale joka oli myös vuoden kovimpia hittejä, sen osuessa (vahingossa tai tarkoituksella) juuri sellaiseen ajankohtaan, jossa tosi-TV:stä kohistiin joka paikassa. Silloin oli myös menossa BB:n toinen kierros Suomessa.
  • Vuonna 2010 toukokuussa, julkaisimme Lasse Hyytisen kanssa singlenä "Festarikesät" -nimisen biisin, jossa käsitellään nostalgiahengessä Ruisrockiin ja Ilosaareen tehtyjä reissuja. Tuntemattoman artsistin pienen budjetin omakustannelohkaisuksi se sai kohtuullisesti soittoaikaa paikallisradioiden soittolistoilla. Huomion arvoista oli kuitenkin se, että biisi tuli soineeksi siellä myös vuonna 2011, kun ´festarikesä´ alkoi taas olla ajankohtainen. 

Googlen merkityksestä kirjoittajalle
Myönnetään: Google ei ota tarpeeksi hyvin huomioon eri kohderyhmiä. Tämän postauksen tulokset oli rajattu Suomen alueelle, eikä ole mahdollista tutkia esim. mistä asioista 24-vuotiaat yh-äidit pitävät juuri tällä hetkellä meteliä.

Frontside Ollienkin ajankohtaisuus saattoi olla sattumaa, mutta menestys hyvinkin silti osaksi trendin ansiota (tarinan mukaan Sana sai tuolloin inspiraation ja aiheen omalta pojaltaan ja ko. termi viittaa alkeistason skeittitemppuun, jonka jokainen harrastaja opettelee [ja googlettaa] ensimmäisenä). Erilaiset mielipidekyselyt ja markkinatutkimukset olisivat varmasti kaupalliseen menestykseen tähtäävälle hittinikkarille kovaa valuuttaa myös.

Google on kuitenkin hyvä työkalu sille, joka tarvitsee tietoa suurten massojen käyttäytymisestä ja mielenkiinnon kohteista, eikä sitä muutenkaan kannata aliarvioida. Se on sitäpaitsi ilmainen(!)

Itse pyrin googlettamaan laulunaiheitani ja yritän mahdollisuuksien mukaan etsiä ideoiden ympärille faktatietoa. Hyvä on myös etukäteen tietää, onko käsittelyssä oleva aihe vain pienen piirin kiinnostuksen kohde, vaiko mahdollisesti jokin suurempi ilmiö. Näin teen artikkelien ja mainostekstienkin kanssa. Jostain syystä laululyriikan toimittaminen, on silti monille vieras ajatus, vaikka pohjimmiltaan laulut ovat nimenomaisesti sellaista tekstiä, joiden tulisi sisältää tarttumapintaa josta kuulija voi napata kiinni.

Itselläni inspiraatio syntyykin usein faktatiedon sytyttämänä: Kun paneudun johonkin asiaan ja aivoni alkavat pyöritellä sitä (usein tiedostamattakin) eri kanteilta, huomaan pian olevani aivan liekeissä!

Google ja Wikipedia ovat siten ehtymättömiä inspiraation lähteitä, ainakin minulle. Useampikin teksti on syntynyt niiden tukemana ja täydentämänä. Toisaalta, silloin kun haluan laadukasta erikoistietoa jostain yhdestä asiasta, menen Wikipediaa luettuani kirjastoon, syventyäkseni asiaan "oikeasti". Eikä empiiristen havaintojen ja kokemusten hyödyntämistäkään sovi kokonaan unohtaa.

On sinällään mielenkiintoista kuinka paljon Google ja Wikipedia ovat muuttaneet yleissivistyneisyys-astettamme. Vastaus jokaiseen, vähänkin yksinkertaisempaan mieltä askarruttavaan kysymykseen, on vain parin klikkauksen päässä. Me kaikki tiedämme kaikesta jotain, mutta syvällisempää ymmärrystä on yhä yhtä harvoilla kuin ennenkin.

torstai 9. helmikuuta 2012

Ammattikirjoittaja?

Siinä vaiheessa kun taiteilija alkaa kutsua itse itseään ammattilaiseksi, on hän yleensä ollut sitä jo monta vuotta. Lähtökohtaisesti hänelle on silloin naurettu ensimmäiset neljä vuotta, hymyilty kaksi ja nuoleskeltu kriitikoiden toimesta viimeiset kolme! ;-)

Kouluja käymällä voi valmistua ammattilaiseksi ainoastaan alalla, jolle opetushallitus on määritellyt tutkinnon perusteet. Edes minkäänlaista vaatimusta siitä, että tekee työnsä paremmin kuin muut, ei esim. rakennusmiehellä tai sähkömiehellä ole. He ovat ammattilaisia vaikka voissa paistaisi, heti sen jälkeen kun ovat koulunsa käyneet. Toisin on taiteilijalla.

Taidemaalari, muusikko tai vaikka näyttelijäkin voi jo sentään nykyään (periaatteessa) suorittaa tutkinnon, jonka turvin he voivat esiintyä virallisesti tunnustettuina ammattilaisina, mutta heidänkin parissaan jyvien ja akanoiden erottelu on hanakkaa: Ei ole strippari oikea tanssija, eikä yksinäinen trubaduurikaan ammattimuusikko, ennen kuin tekee vähintään 50 keikkaa vuodessa. Mitenpä sitten tekstin tekijöillä?
Tyypillisesti kirjailijan alut ajautuvat jossain vaiheessa yliopistoon opiskelemaan kirjallisuushistoriaa, mutta ei sielläkään välttämälttä tekstin tuottamisesta mitään opi.
On sääli ettei ole olemassa kirjoittajakoulua, jossa opetettaisi kaikki mitä kirjoittajan tarvitsee, edes pääpiirteittäin tietää kyetäkseen tuottamaan siedettävää tekstiä mihin tahansa viitekehykseen. Sellaista jossa ihmiset oppisivat journalistiikkaa, dramaturgiaa, kielenhuoltoa, lyriikkaa, käsikirjoittamista ja estetiikkaa (näitä tarvitaan jokaisessa kirjoittamisen lajissa).

Valinnaisina kylkeen voisi ottaa vielä pari vierasta kieltä, kymmensormijärjestelmää ja kaupallisia aineita, jolloin osa opiskelijoista voisi pärjätä ulkomaillakin ja osa voisi suuntautua yritysmaailmaan.

Tällaisen koulutuksen ansiosta lehtikirjoittelun, taidekirjallisuuden ja copywritingin taso nousisi hetkessä aivan uusiin sfääreihin. Varsinkin taiteellisemman puolen kirjoittajat säästäisivät vuosia, kun heidän ei tarvitsisi keksiä pyörää (=dramaturgiaa) uudestaan ja istua koko sitä etsikkoaikaa työttömyyskortistossa unelmoiden.
Amatööri- ja ammattikirjoittajan eron pitäisi olla se, että ammattilainen kirjoittaa sitä mitä haluaa. Amatööri taas sitä mitä pystyy.
Kaikenkaikkiaan ammattilaisuus on ammattimaista asennetta ja osaamista. - Ei taloudellista tai näennäistä menestystä. Jälkimmäinen kuitenkin seuraa tasaisena virtana jos ensimmäinen on kunnossa.

Asia käy hyvin selvästi ilmi kun marssii vaikkapa lähimpään mainostoimistoon, josta löytyy yli 7-vuotta alalla leipänsä tienannut copywriter tai haastattelee ketä tahansa pitkään töitä tehnyttä ja tasaisesti menestynyttä toimittajaa tai kirjailijaa:
  • Ammattikirjoittaja tietää etukäteen, kauanko häneltä menee aikaa millaisenkin merkkimäärän suoltamiseen, missäkin tyylilajissa ja minkä tasoista jälkeä tällä yhtälöllä on odotettavissa.
  • Hallitsee nyanssit ja tiedostaa jokaisen kirjoittamansa sanan ja lauseen merkityksen. 
  • Osaa vaivatta perustella tekemänsä ratkaisut, eikä häkelly kritiikistä.
  • Kykenee analysoimaan ja kehittämään omaa tekemistään sekä oppii tekemistään virheistä ja onnistumisista. (Amatööri onnistuu joskus vahingossa, mutta ei useimmiten tiedä miksi). 
Ilman näihin asioihin pureutuvaa, muodollisesti(kin) pätevöittävää koulutusta, meillä tulee ikuisesti olemaan enemmän itseään korostavia mukataiteilijoita* kuin oikeita osaajia**. Jokainen kirjoittaja voi kuitenkin pyrkiä omalla kohdallaan hakemaan tähän asiaan muutosta miettimällä kuinka yllämainitut asiat toteutuvat!

* Taiteen saralla edes menestys ei takaa minkäänlaista ammattiosaamista, sillä maailma on täynnä huonoja lauluja ja paskoja kirjoja, jotka kustantaja on julkaissut ”aivopieruna” tähdäten ehkä johonkin markkinarakoon, välillä sellaiseen osuenkin. Esimerkkejä ei tarvitse etsiä kaukaa ;-) 

** Lähes jokainen meistä tuntee jonkun "lahjakkaan" (=harjoittelun tulosta sekin) kirjoittajan, joka ei itse lainkaan ymmärrä oman osaamisensa tasoa, eikä ehkä sitä koskaan (ilman kunnollista urapolkua) tunnistakaan. Vain osa heistä uskaltaa koskaan kutsua itseään ammattilaiseksi (ks. jutun alku).

    maanantai 19. joulukuuta 2011

    Hyvitysmaksuasiaa: Kuka riistää ketä?!

    Taas ovat hyvitysmaksuasiat monilla kielen ja mielen päällä. Kaikilla puolilla pöytää näyttäisi olevan ihmisiä, jotka kaikki luulevat että heitä jotenkin riistetään. 

    Ei ihme, sillä niinhän tässä juuri tapahtuukin - kaikkia riistetään! ;-)
    1. Kuluttaja ei ymmärrä miksi hänen pitäisi maksaa hyvitysmaksua ostaessaan tyhjiä levyjä Suomesta, jos hyvitysmaksuosuuden kerran voi säästää ostamalla levyt esim. Saksasta (varsinkaan jos tarkoitus on tallentaa lomakuvia ja muuta ei tekijänoikeuden alaista materiaalia). 
    2. Kauppiaat eivät ymmärrä miksi heidän bisneksensä tuhotaan, kehittelemällä erilaisia maakohtaisia lisämaksuja, jotka kannustavat ihmisiä siirtymään jatkossa entistäkin enemmän verkko-ostamiseen ulkomailta (joka jo ennestään on kauppiaiden suurin murhe).
    3. Lauluntekijät eivät ymmärrä, miksi kuluttajat ja kauppiaat eivät arvosta heidän työtään edes sen vertaa, että myöntäisivät heillä olevan jatkossakin oikeus palkkioon jo tekemästään työstä.
    Miten hitossa näin on päässyt käymään? Ja mistä nyt rahassa mitattuna on oikeastaan kyse?
    Pointti on siinä että kun lainsäätäjä ei pysynyt tallennuslaitteiden teknisen kehityksen mukana, hyvitysmaksun tuotto romahti parissa vuodessa 12 miljoonasta 6,5 miljoonaan euroon!
    Tämä on paljon rahaa etenkin niiden pitkän linjan biisintekijöiden pussista, joita saamme kiittää kaikesta siitä musiikista mikä levyillä jatkuvasti soi. On väärin, että heiltä on nyt viety pois tämä tulon lähde, jonka vuoksi ovat vuosia uurastaneet. He ovat siis jo tehneet töitä tuon rahan eteen ja nyt sen on annettu kahdessa vuodessa romahtaa melkein puolella!

    Eläkettähän Teostotulo ei kerrytä - ja kun hyvitysmaksutulo on aina ollut se Teostotulojen kaikkein passiivisin (muuttumattomin) osa, niin tilanne on vähän sama kuin jos duunarien eläkkeitä olisi yhtäkkiä päätetty leikata.

    Olen itse sitä mieltä, että hyvitysmaksu on tähän päivään kovin kankea malli tuon loven paikkaamiseen, mutta on silti tärkeää että tuota lovea nyt edes hetkellisesti koitetiin tilkitä ulottamalla maksua hieman laajemmalti eri laitteisiin. Nyt 15.12.2012 tehty päätös, oli kuitenkin laiha lohtu kaikille osapuolille.

    Pitkässä juoksussa (tämäkin on minun mielipiteeni), kaikkien tahojen kannalta helpompi, reilumpi ja yksinkertaisempi tapa taata lauluntekijöille saman kokoinen tilipussi jatkossakin, olisi yksinkertaisesti se että kevennettäisiin lauluntekijöiden verotusta. Silloin ei tarvitsisi riistää sen paremmin kuluttajia kuin laitekauppiaitakaan ;-) 

    Biisintekijät kuitenkin ovat kuitenkin niin pieni veroryhmä, että jos "käyttökorvauksia" (eli Teosto ja Gramex -tuloa) alettaisiin jatkossa verottaa samoin kuin pääomatuloa (eikä kuten palkkaa, niin kuin nyt), niin sillä ei Suomen kansantalouteen olisi juuri minkäänlaista vaikutusta.*

    *Siihen se kuitenkin vaikuttaisi, että itku ja poru hyvitysmaksuista loppuisi välittömästi. Samalla loppuisi myös parkuminen kaikkia muita ammattikuntia köyhemmistä (=eläkkeettömistä) vanhuudenpäivistä.

    PS: Lauluntekijöiden verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta on ollut ennenkin juttua mm. täällä.


    {EAV:04d6613d811de317}

    Liity sisäpiiriin

    Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

    * pakollinen kenttä

    © Samuli Koivulahti, 2019.