tiistai 1. maaliskuuta 2016

Sanoittaja, sanoittaja mistä saat ideasi?

Kukin sanoittaja varmaan pyydystää ideoita tavallaan ja vaikka heimossa nykyään on koulutettujakin sanoittajia, lienee valtaosa itseoppineita.  


Tältä pohjalta on vaikea ruveta arvailemaan kenenkään muun metodologiaa. Jotkin peruspilarit itse kunkin kirjoitusprosessissa lienee yleisimpiä, mutta jokaisella sanoittajalla on varmasti ne omat graalin maljansa.  

Kerran törmäsin netin uumenissa englanninkieliseen blogipostaukseen, jossa joku lauluntekijä avasi näkemystään siitä, kuinka jokaisella on jokin mieltä kutkuttava aihe tai mielenkiinnon kohde, joka ei koskaan lakkaa pohdituttamasta. Sellainen isompi teema, josta voisi puhua väsymättä vaikka vuorokauden putkeen. 

Kyseinen bloggaaja (harmi etten muista nimeä) pohdiskeli, että lopulta on ehkä niin, että jokaisen hyvän sanoittajan tuotannossa muutama eri teema hakee vain erilaisia ilmenemismuotoja ja parhaat sanoitukset osuvat ehkä nimenomaisesti juuri sen tematiikan ytimeen.

Joku sanoittaja voi kokea tällaisen näkemyksen loukkaavana ja kaventavana, mutta asiaa voi katsoa toisestakin näkövinkkelistä: 

Eihän suhteellisuusteoriakaan ole vain yksi teoria. Se koostuu useista saman tematiikan ympärille rakentuneista oivalluksista, eikä kukaan siltikään ajattele Einsteinin olleen kapea-alainen ajattelija.

On ihan ok olla sanoittaja, joka käsittelee tietyn aihealueen paremmin ja perusteellisemmin kuin kukaan muu. Ei myöskään välttämälttä ole huono ajatus kierrättää tai jalostaa vanhoja ideoita sitä mukaa kun oma näkemyksellisyys ja taidot karttuvat! 

Miksi jo ensimmäisen aihetta käsittelevän sanoituksen pitäisi osua nappiin? Miksi omia ajatuksiaan ei voisi joskus ottaa suurennuslasin alle? Voisitko ajatella vuosi sitten kirjoittamasi hömppätekstin tänään syvällisemmin? Voisitko yksinkertaistaa neljän vuoden takaisista oivalluksistasi yksinkertaista pop-lyriikkaa? 

Minulle yksi ehtymätön inspiraation lähde ovat vanhat sanoitukset, jotka olen aloittelevana sanoittajana kirjoittanut niin kuin aloitteleva sanoittaja kirjoittaa. 

Sen lisäksi palaan usein saman kaltaisten teemojen pariin. Ne ovat teemoja, jotka minua muutenkin kiinnostavat ja joista ahmin dokumentteja ja tietoa ihan normaalistikin oman arjen lomassa.

Näitä teemoja minulle ovat vaikkapa nyt esimerkiksi; ihmisyys, ihmisen psyyke, onnellisuus, ihmisarvo, elämän tarkoitus, maailmankaikkeuden psykofyysiset rakenteet ja kuvitelmien ja todellisuuden väliset suhteet.

Yksi kirjahyllyni lempiteoksista on shakin moninkertaisen maailmanmestarin kirjoittama kirja: Miten elämä jäljittelee shakkia, jonka sivulla 299 Gasparov osuvasti toteaa että:

"Psykologien ja neurologien ponnisteluista huolimatta, ihmisen ajatuksia voidaan yhä kuvata parhaiten kielikuvilla, runoudella ja muilla keinoilla, joita me käytämme kuvaamaan sellaista, jota emme täysin ymmärrä." 

Ajattelen, että sanoittajan tehtävä on yhdessä säveltäjän kanssa liikkua juuri tuolla maaperällä ja ainakin oma mieleni on rakentunut siten, että inspitaatio herää välittömästi kun joku aloittaa keskustelun aiheesta joka minua kiinnostaa. Keskustelujen jälkeen tulen prosessoineeksi asioita myös jälkikäteen ja välillä pohdinnat punoutuvat jonkun sanoituksen muotoon. 

Omien mielenkiinnonkohteiden äärellä sanoittaminen on yhtä helppoa kuin asioista puhuminen muutenkin. Sanoittaminen on vaikeaa oikeastaan vain silloin kun tekstiä tilataan johonkin sellaiseen konseptiin jossa tematiikka harhailee kaukana omien mielenkiinnonkohteiden ulkopuolella.

Sellaisissa tilanteissa itselläni on tapana heittäytyä metodinäyttelijäksi. Suggeroin itseni tilaan, jossa ajattelen ja katson maailmaa aivan toisen ihmisen silmin ja koitan löytää inspiraation siinä roolissa.

Tällä tavalla syntyneet tekstit harvoin ovat ajatuksenjuoksultaan ihan yhtä ehjiä kuin omista lähtökohdista tehdyt tekstit, mutta itselleni ne ovat mielenkiintoisia matkoja ihmisyyteen ja inspiroivat sitä kautta usein kirjoittamaan jälleen uusia tekstejä. 

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vaikka teenkin sanoituksia muille, sanoitan pääasiassa lauluja sellaisille esiintyjille, jotka jo itsessään inspiroivat minua. En joudu kirjoittamaan pakosta kenellekään mitään ja tilaustöissäkin mulla on useimmiten vapaat kädet. 

Kääntöpuolena toki on se, että en ole tehnyt tähän mennessä yhtään hittiä "viinast ja seksist", kun ei mulla oikein ole ollut niistä mitään sanottavaa. 

Onneksi on kuitenkin muita, jotka handlaa noi kaupallisemmat aiheet, niin mun ei ihan pakosti tartte! ;-)

PS:
Tätäkin postausta saa vapaasti jakaa siellä missä huvittaa.
Sähköpostiin nämä tulevat niille, jotka ovat liittyneet sisäpiiriin>>>

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Säveltäjä-ystäväni Marko Autti on poissa

Menetin ystävän 29.12.2015. 


Haluaisin osata sanoa tähän jotakin järkevää, lohdullista tai voimaannuttavaa, mutta sanoja ei oikein ole. Ystävänpäivä tuntuu nyt eriltä. Voimia läheisille? Sekin kuulostaa niin kliseiselle, vaikka sitä tarkoitankin.

Yhteinen ystävämme TaruLa kirjoitti blogiinsa minua kauniimmin Markon poismenosta. Kyseisen blogijutun voi lukea tästä.

Yhteistyömme Markon kanssa oli melkein kuin salamarakkautta. Hän otti minuun yhteyttä 20.11.2012 ja kertoi olevansa umpikujassa Road Movie -nimisen biisin kanssa. Oheen hän oli liittänyt kappaleen rungosta demon ja pari riviä keskeneräistä tekstiä.

Kirjoittelin vähän lisää ja luonnostelin tekstistä pikaisen draftin, jota oli tarkoitus vielä hioa yhdessä, mutta hetken kuluttua Marko olikin jo postannut biisin YouTubeen. Ajattelin, että tässä on kaveri jonka kanssa ainakin demot syntyvät nopeasti. Eipä ollut pullonkauloja!

Tuotteliainta aikaamme oli vuosi 2013 jolloin teimme lauluja äärimmäisellä intensiteetillä. Markolta tuli tyypillisesti melodiarunko joskus keskellä yötä ja mulla tekstin kirjoittaminen kesti ehkä tunnin tai pari. Se oli ihmeellistä, mutta ihanaa aikaa.

Markon sävellyksiin kirjoittaessa sanat tuntuivat asettuvan melodiaan aivan kuin itsestään ja se oli hyvin inspiroivaa.

Demoja meille laulelivat Markon itsensä lisäksi Henna Kurtti, Jii Kovanen ja TaruLa (jonka tutustutin Markoon ja josta tuli hänen tärkeimpiä ystäviään). Joitakin yhteiskappaleita jalkautimme mm. Roni Välikankaan ja Avinin keikkaohjelmistoon ja joitain biisejä tarjottiin muuallekin.

Kuitenkin jo vuonna 2014 ajauduimme hetkeksi taiteellisiin erimielisyyksiin, mukaan tuli uusia yhteistyökumppaneita ja tilaa keskinäiselle yhteistyölle jäi yhä vähemmän (vaikkei se ihan kokonaan loppunutkaan). Välit palautuivat, mutta tahti ei. Elämäntilanteetkin vaikuttivat asiaan.

Viimeisen kerran sorvasimme yhteistä biisiä elokuussa 2015, jolloin yövyin Markon luona Oulussa tyttäreni ja silloisen naisystäväni kanssa matkalla Kuusamon Näränkään.

Sitä laulua ei kukaan muu saa koskaan kuulla. Se oli olemassa vain silloin ja siinä hetkessä ja sen jälkeen minun ja Markon päässä.

Kaikista biiseistä mulla ei ole demoa tallessa, mutta aika iso osa yhteisistä kappaleistamme löytyy oheiselta soittolistalta. Marko varmaan haluaisi, että joku ne joskus levyttäisi ja että mahdollisimman moni päätyisi radio- ja/tai livesoittoon jonakin päivänä.

Koen, että mun tehtävä on jollain lailla pitää nämä biisit elossa, vaikka Markoa ei enää ole. Edelleen olo on aika outo. En ole ennen kokenut elämässäni tällaista menetystä. Nuku hyvin ystävä.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Pyhimys - kehä kerrallaan

Tapasin Pyhimyksen Turun Klubin hautajais- ja inkarnaatiotapahtumassa 20.11.2015. 


© Tuomas Sinkkonen
Olin sanelukoneen kanssa mestoilla ja jututin Pyhimystä bäkkärillä jokusen tovin, mutta koska elektroniikka silloin tällöin pettää ja tässäkin tapauksessa äänitallenne ehti kadota taivaantuuliin ennen translitterointia, ei tässä postauksessa harrasteta suoria lainauksia. Dough!

Syy siihen miksi halusin haastatella juuri Pyhimystä on se, että olen tuntenut hengenheimolaisuutta lukiessani hänen blogiaan.

Erityisesti postaus: Kuinka elättää itsensä musiikilla ilman yhtään hittiä, on varsin asiallista luettavaa jokaiselle, joka miettii toimeentulokuvioita musa-alalla, mutta joutuu syystä tai toisesta operoimaan indie- tai DIY-pohjalta ja ehkä muutenkin.

Kyseessä on paitsi ansioitunut rap-artisti, niin myös genrerajojen yli breikkaava sanoittaja ja monenlaisissa musiikin infrastruksturaalisissa asioissa kunnostautunut musiikkialan monitoimimies.

Samaistun noista kolmesta asioista kahteen jälkimmäiseen, joten itseäni kokeneempana kehäkettuna Pyhimys on mulle myös ihan validi kohde benchmarkkaukselle (=esikuva-analyysille) eikä vähiten siksi, että tuon ei-niin-monta-vuotta-sitten tehdyn postauksen jälkeen miehen nimi on ollut kovassa nosteessa ja Pyhimyksen CV:ssä varsinkin co-writing -sarake näyttää vähän toiselta kuin silloin kesällä 2012.

Klubin bäkkärillä Pyhimys avasi mulle hieman sitä kuinka tähän on päästy. Pyhimyksen sanoin homma on mennyt "kehä kerrallaan":

Kehä 1 (harrasteluvaihe 2000-2007)

Aluksi oli lapsuudessa ja teini-iässä koulun bändikuvioita ja sen sellaista, mutta kun mies ei oikein oppinut soittamaan mitään instrumenttia ja laulamisenkin kanssa oli vähän niin ja näin, niin tilalle tuli kirjoittaminen ja räppikuviot.

Pyhimys teki Heikki Kuulan kanssa vielä 2000-luvun alussa räppiä englanniksi, koska siihen aikaan suomenkieliseen räppiin ei vielä oikein uskottu ja "suomi kuulosti paskalta", mutta muiden näyttäessä tietä ja osoittaessa että suomenkielinenkin räppi voi olla ihan vakavasti otettavaa, muuttui lopulta Pyhimyksenkin ääni kellossa, joka oli kuulemma ilmaisun kannalta hyvä asia.

2000-2003 homma oli vielä pelkkää harrastelua, mutta alkoi siitä hiljalleen muuttua ammattimaisemmaksi. Hommia tehtiin pitkään omakustannemeiningillä, kunnes vuonna 2006 Pyhimys siirtyi julkaisemaan Monsp recordsin kautta ja homma laajeni taas pykälän verran.

Kehä 2 (Ammattilaisvaihe 2007-2012)

Ensimmäinen kokopitkä albumi julkaistiin Monsp recordsin kautta 2007. Myös Teflon brothers, jossa Pyhimys vaikuttaa, julkaisi ensimmäisen levynsä niinikään Monspin kautta vuonna 2009. Homma alkoi olla jo varsin ammattimaista ja monipuolista.

Artistiuran ohella Pyhimys toimi (ja toimii edelleen) yrittäjänä/toimitusjohtajana omassa yhtiössään Yellowmic Recodsissa sekä Ramin välityksessä, joka hoitaa keikat ja jonka alaisuudessa toimii Katin tavara, joka taasen myy Mercandisea, eli bändipaitoja ja muuta sen sellaista.

Homma on tässä vaiheessa jo kevyesti sellaisella tasolla, että sillä elää.


Kehä 3 (Eskaloitumisvaihe 2012->)

Vuonna 2012 Teflonit siirtyvät Universal Musicin alaiselle Johanna Kustannukselle. Syntyy uusia kontakteja ja uusia yhteistyökuvioita erityisesti co-writing puolella. Iso yhtiö avaa uusia ovia.

Pyhimys tutustuu mm. Kasmiriin ja päätyy tekemään biisejä yhdessä esimerkiksi Han Solon kanssa.

Pyhimys on sanoittajana mm. sellaisissa biiseissä kuin Diandran Paha poika, Arttu Wiskarin Kun me diskossa suudeltiin, Mikael Gabrielin Älä herätä mua unesta, Robinin Yö kuuluu meille ja Kasmirin Vadelmavene.

Osassa projekteista Pyhimys toimii enemänkin tekstituottajana kuin sanoittajana, jolloin tarkoitus on pikemminkin auttaa esim. artistia kirjoittamaan parempaa tekstiä, eikä tehdä kaikkea sen puolesta.

Vuonna 2013 Pyhimyksestä tuli myös Johanna Kustannuksen tuotantopäällikkö.

Ei huonosti kaverilta, joka vielä vuoden 2012 elokuussa pohdiskeli blogissaan, että Kuinka elättää itsensä musiikilla ilman yhtään hittiä.

----

Kun kysyn, että onko vielä jokin asia minkä hän haluaisi muuttaa nykyisessä tilanteessaan, saan vastaukseksi, että hän on erittäin tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta olisi kiva jos voisi tehdä enemmän ihan vaan tekstiä ja musaa, sen sijaan että tekee jatkuvasti myös kaikkea muuta.

Ramin välitys ja Katin tavara teettävät työtä edelleen ja kun homma on lähtenyt siitä että on kavereiden kanssa tehty asioita, niin kavereita ei myöskään halua "jättää kuseen".

On mielenkiintoista nähdä millaisiin mittasuhteisiin Pyhimyksen tekeminen vielä kasvaa. Nytkin jo tuntuu, että Pyhimyksen lyriikat hallitsevat melkoista osaa soittolistoista, eikä toistaiseksi ole vielä viitteitä tahdin hidastumisesta.

Aikamoista. Koivulahti kiittää ja kuittaa.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Etsitään laulajaa! (Turku ja lähialueet)

Jos tunnet hyvän laulajan, vinkkaa tästä tilaisuudesta hänelle!

Oletko Turun seudulla vaikuttava laulajan alku tai kenties jo kokeneempi konkari? Tarvitsetko ryhtiä musaprojekteihisi? Olisiko hyvä jos tukenasi olisi joku joka potkisi sinua eteenpäin luovalla alalla?

Olisiko kova polte päästä tekemään LIVE-keikkoja?

Tarvitsetko ehkä apua omien biisien tekemisessä ja hiomisessa? Entä keikkaohjelmistojen koostamisessa, markkinoinnissa, julisteissa ja kotisivuissa? Kuka huolehtii artistibrändistäsi? Onko sellaista?

Olen Markkinointiviestinnän erikoisammattitutkinnon suorittanut Lauluntekijä. Parhaillaan viimeistelen kulttuurituotanto-opintojani Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (suuntautumisalana Kulttuuri liiketoimintana).

Manageroin omaa artistirosteriani Turussa, kirjoitan lyriikoita ja teen biisejä yhteistyössä muiden lauluntekijöiden kanssa.

Etsin hyviä tulkitsijoita! Jos omaat hieman kunnianhimoa, osaat laulaa ja etenkin jos sinulla pysyy kitara, piano tai jokin muu säestysinstrumentti kädessä, saatat olla etsimäni henkilö!

Lähetä minulle sähköpostitse lyhyt esittely itsestäsi ja toiminnastasi musiikkialalla. Lupaan vastata jokaiseen tiedusteluun henkilökohtaisesti 24 tunnin kuluessa.

Jos löydämme yhteisen sävelen ja pääsemme sopimukseen, tulen tekemään kaikkeni sen eteen, että lyöt itsesi läpi. Täältä löydät yhteystietoni >>>

PS: Pistäkää viestiä eteenpäin jos tunnette sopivia ehdokkaita!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Mullistaako uusi SOME Tsü musiikkipromootion, bloggaamisen ja vloggaamisen?

Liityin keskiviikkona 4. marraskuuta uuteen TSÜ-nimiseen SOME-palveluun.

Mielenkiintoni #Tsü:hun heräsi kun kuulin että Facebook on reagoinut tämän uuden SOME-tulokkaan ilmestymiseen estämällä kaikki järjestelmään osoittavat linkit. Lisäksi myös hashtag #tsu oli ainakin vielä keskiviikkona estetty, kun yritin käyttää sitä Facebookin tilapäivityksessä.

Mutta miksi TSÜ mullistaisi musiikkipromootion, bloggaamisen ja vloggaamisen? Eikö se olekaan vain uusi Facebook tai Ello?

TSÜssa jutun juju on siinä, että TSÜ elää mainostuloilla ihan samalla tavalla kuin Facebook, mutta sillä erotuksella, että se pidättää tuloista itselleen vain 10% ja tilittää loput 90% sisällöntuottajille, eli palvelun käyttäjille.

Tämä tarkoittaa sitä, että TSÜ on kuin henkilökohtainen uutispalvelu: Vähän kuin oma Stara.fi tai Iltalehden Fiidi.fi, jossa kiinnostava sisältö kerää kävijoitä ja kävijät tuottavat mainostuloa.

Käyttäjät voivat siis normaalin somettamisen lisäksi myös hyötyä tekemästään sisällöntuotannosta ja suosituimmat päivitykset tuottavat jopa rahaa. 
Kiinnostavaksi tämä homma menee siinä vaiheessa kun SOME-julkkikset rantautuvat TSÜ-palveluun, sillä jos minä kahden päivän kokeilulla olen tienannut muutamia senttejä, niin oletettavasti sellaiset tubettajat kuin vaikkapa Aleksanteri Hakaniemi, Miisa, tai Papananaama tienaisivat palveluun sisältöään linkittämällä jo äkkiä satoja euroja.

Sama koskee perinteisten blogien pitäjiä. Etenkin muoti- ja lifestylepuolella puhutaan aika isoista massoista ja esimerkiksi melkein kuka tahansa indiedays -portaalin bloggaajista voisi päästä TSÜssa tuloille. Kuinkahan paljon huomiota mahtaisi TSÜssa saada esim. Annika O?

Isoimpienkin bloggaajien ja vloggaajien huomioarvo jää silti kauas vaikkapa Anssi Kelan tai Cheekin vetovoimasta. Anssi Kelan huomioarvosta on hyvä esimerkki taannoinen uutinen YLE:n sivuilla, jossa kerrottiin että hänen Facebookissa pitämämänsä LIVE-stream keräsi lähes 180 000 katsojaa, mikä pyörii jo TV-lähetysten kanssa samoissa lukemissa.
TSÜ-palvelussa ei toki ole (ainakaan vielä) tällaista stramingtoimintoa, mutta tuollaisella huomioarvolla mainostulot lähentelisivät varmaan jo pienituloisella duunarilla vuoden palkkaa. 

Nyt on se hetki kun TSÜssa vielä voi temmeltää aika vapaasti ja ennustan, että ensimmäisenä palveluun jalkautuneet käyttäjät saavatkin siitä lopulta eniten irti.

Ennen kaikkea tuo on musta hyvä paikka esiintyville taiteilijoille, säveltäjille ja sanoittajille tuoda esiin omia teoksiaan. TSÜ on siitäkin kiva, että toisin kuin FB:ssä julkaisujen oikeudet pysyvät käyttäjällä itsellään.

Toistaiseksi palveluun pääsee sisälle vain kutsulla, joten jos haluat mukaan niin ilmoita siitä mulle, niin laitan kutsun tulemaan :)

Oma TSÜ-profiilini näyttää tältä: http://www.tsu.co/koivulahti

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Sanoittaja ja säveltäjäkö median pirstaloitumisen uhreja?

Luin Kauppalehdestä että musiikin bisnesmalli on rikki.


Allekirjoitan tämän siltä osin kun puhutaan digitaalisen musiikin kulutuksesta ja myynnistä, mutta LIVE-kentällä vielä toivo itää. Vaikka mediat pirstaloituvat niin fyysinen tila pysyy edelleen pirstaloitumattomana.

Uskon että trendi on yhä livevetoisemman liiketoimintamallin suuntaan. Säveltäjä ja sanoittaja voi itse valita ryhtyykö uhriksi vai jalkautuuko lavojen tuntumaan.

Trubaduurit ja luomusoundit ovat juuri nyt erittäin pop, samalla kun toisen pään tekijät digitalisoituvat entisestään pyrkien silti hekin saamaan biisejään mm. DJ:den soitettavaksi ja yrittävät myydä jäähalleja täyteen (baarikeikat jää luomuesiintyjille).

Tämän seurauksena sekä elektronisen että luomumusiikin puolella menestys ratkaistaan lopulta siellä missä ihmiset fyysisesti viettävät aikaansa. Samalla kun kuilu lajityyppien välillä, estetiikan tasolla ehkä kasvaa, niin fyysisellä tasolla tullaan kuitenkin melkolailla samaan maaliin.

Teoston tekijäasiakkaat ovat voineet saada tilitystä myös DJ-keikoilla esitetystä musiikista vuoden 2014 alusta alkaen. 

DJ-puolella homma toimii aivan samalla tavalla kuin normaalienkin keikkojen osalta, eli DJ-raportoi sähköisesti mitä biisejä keikalla on soitettu ja sen perusteella Teosto sitten osaa jyvittää  lisensseistä kertyvän Teostotulon meille tekijöille.

Luonnollisesti raitakohtaiset käyttökorvaukset ovat huomattavasti pienempiä kuin se mitä säveltäjä ja sanoittaja jonkun bändin LIVE-esiintymisestä tienaa, mutta käsitykseni mukaan tässä päästään sentään paremmille ansioille kuin vaikkapa Spotify-kuunteluilla.

Tavallaan DJ:t edustavat myös samaa perinnettä kuin muinaiset tanssiorkesterit siinä mielessä, että keikat eivät suinkaan tyypillisesti rajoitu vain 2x45 minuuttia kestävään esiintymiseen, vaan musiikkia voidaan helposti soittaa vaikka koko ilta.

Kaikenkaikkiaan on hyvin kiinnostavaa nähdä mihin tämä kaikki menee. Yksi skenaario on se että lopulta tarjolla on vain elektronista ja luomua joista kummallakin tienaa vain livenä.

Toisaalta yksi skenaario on sekin että videostreemauspalvelujen ja virtuaaliteknologian kehittyminen yhdessä mahdollistavat sen, että lähes täydellisen livekokemuksen saadakseen ei enää tarvitse poistua kotoaan ollenkaan.

Viimeistään kun taannoin katsoin ja kuuntelin virtuaalilaseilla John Lennonin keikan, tajusin että tämäkin aika on jo hyvin lähellä.

Mikä on sun skenaario?

PS: Voit seurata blogiani myös Bloglovinin avulla

torstai 10. syyskuuta 2015

Mistä nuo lauluntekijät lauleloo?

Facebookin "Lauluntekijät" -ryhmässä on jo 1525 jäsentä.  


Jotta saisin vähän osviittaa siitä kuka on kuka ja millaista musiikkia kukakin tekee, pyysin ryhmän jäseniä linkkaamaan kukin yhden biisinsä Soundcloudista. Tämän jälkeen keräsin biisit yhdelle Soundcloud-listalle.

Tällä hetkellä Soundcloud-listalla on 81 biisiä. Taso vaihtelee jonkin verran, mutta olen jälleen positiivisesti yllättynyt siitä kuinka paljon meillä täällä Suomessa on myös sellaista hyvää musiikkia jota kukaan ei ole koskaan kuullut.

Osa lauluntekijöistä kaipailee näille biiseilleen itseään sopivampia esittäjiä. Osalle biisit ovat vain omaksi iloksi tehtyjä lurituksia ja toisilla ne liittyy kiinteästi omaan sooloprojektiin tai yhtyeeseen.

Niin tai näin, kannattaa tutustua materiaaliin. Joukossa on varsin mielenkiintoistakin sisältöä ja soundimaailmaa. Biisintekijänä sitä voi vaikka vähän positioida itseään tuohon joukkoon ja miettiä sitä omaa tekemistään suhteessa kollegoihin.

Tässä suora linkki Soundcloudiin siltä varalta, että tuo alla oleva musiikkisoitin ei siellä vastaanottajapäässä toimi: https://soundcloud.com/koivulahti/sets/lauluntekij-t-fb-ryhm-n

Hyviä kuunteluhetkiä! :)

Liity sisäpiiriin

Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

* pakollinen kenttä

© Samuli Koivulahti, 2019.