perjantai 23. syyskuuta 2016

Biisit rahaksi: Laulaja-lauluntekijän lyhyt oppimäärä

Viimeistelin juuri opintoni Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa ja tein opinnäytetyön siitä miten biiseillä tehdään rahaa.


Olen siis 30.9.2016 alkaen oikeutettu käyttämään Kulttuurituottajan ammattinimikettä. Osaamisalani on Kulttuuri liiketoimintana.

Nyt opintojen päätyttyä, mulla olisi myös aikaa tehdä asioita aivan toisella tavalla kuin ennen, joten mua saa ilomielin lähestyä erilaisilla musiikkiin liittyvillä toimeksiannoilla ja yhteistyöehdotuksilla.

Olen kiinnostunut myös musiikkialan ulkopuolisista hankkeista, joissa vaaditaan luovaa osaamista.

Opinnäytetyöni voi ladata PDF-tiedostona tästä: Biisit rahaksi (pdf) 
Pysyvä linkki Theseukseen: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016091114167 

-------

ABSTRAKTI:

Tässä opinnäytetyössäni kerron millaisista tulovirroista esiintyvän lauluntekijän taloudellinen toimeentulo rakentuu ja kartoitan keinoja, joilla noita tulovirtoja voidaan kasvattaa.

Case-esimerkkinä on laulaja-lauluntekijä Jari Uutela, jonka toimintaa lähdin tutkimaan ja kehittämään veltailusanalyysin avulla. Uutelan toimintatapoja peilattiin kuuden muun suomen kielellä esiintyvän laulaja-lauluntekijän toimintamalleihin.

Pyhimyksen, Anssi Kelan, Sannin, Antti Tuiskun, Cheekin ja Paula Vesalan toimintamalleista etsittiin eroavaisuuksia ja yhtymäkohtia suhteessa Jari Uutelan toimintaan ja niiden pohjalta laadittiin Uutelalle kehitysehdotukset, jotka soveltuvin osin voivat auttaa muitakin samankaltaisessa tilanteessa olevia laulaja-lauluntekijöitä toimintansa kehittämisessä.

Opinnäyetyö on pyritty kirjoittamaan sillä tavalla helppotajuisesti, että se välittäisi mahdollisimman paljon tietoa laulaja-lauluntekijän ansaintamekanismeista myös alaan vihkiytymättömälle lukijalle.

PS:
Vaikka työtä ei voikaan enää Theseuksessa muokata, palautetta opinnäytetyöstä voi halutessaan antaa sähköpostitse osoitteeseen: samuli@lyyrica.org

torstai 1. syyskuuta 2016

HITTEJÄ TIIMITYÖLLÄ: Musiikintekijöiden huipputiimin elementit

Heinäkuun postauksessa heitin tänne Theseuksesta pari tärppiä niille jotka etsivät musa-alan kirjallisuutta. 


Nyt yllättäen muistin, että Theseuksesta löytyy sellaistakin materiaalia, jossa on selvitelty muiden muassa myös minun edesottamuksiani co-writingista vuonna 2012.

Tomi Riipisen opinnäytetyössä tiimityöskentelyä musiikkialalla valottavat myös Teoston varatoimitusjohtaja Kari Paananen, Elements Musicin A&R manageri Eero Tolppanen sekä muusikko Jani Kivelä.

Riipinen itse on kirjoittanut omaa musiikkia säännöllisesti vuodesta 1997 lähtien. Musiikkia on tehty osittain ammattimaisesti kaupalliseen tarkoitukseen ja osin harrastusmielessä. Näistä suurin osa on syntynyt ryhmätyönä.

Riipisen opinnäytetyön voi lada PDF-tiedostona suoraan tästä:
Mikäli linkki ei jostain syystä toimi, niin tässä on julkaisun pysyvä osoite

TIIVISTELMÄ 
Opinnäytetyöni HITTEJÄ TIIMITYÖLLÄ – Musiikintekijöiden huipputiimin elementit on kvalitatiivinen tutkimus musiikintekijöiden tiimityöstä Suomessa. Työn tavoitteena on tutkia, kuinka tiimit rakentuvat ja miten ne toimivat. Työn tuloksena esitellään elementit ja toimintamalli musiikintekijöiden huipputiimin rakentamiseksi kaupallisessa musiikissa. 

Musiikintekijöiden tiimityö on toimintamallina tätä nykyä kasvussa. Yhä useampi artisti ja bändi etsii heille sopivia teoksia esitettäväksi niin keikoilla kuin levyillään. Nykyisin artistille sopivan teoksen on tehnyt jokin tiimi. Tiimityönä toteutettu teos on nopeammin ja laadukkaammin tehty, kun sitä on työstämässä useampi alan ammattilainen. Lisäksi musiikin tekemisestä ollaan parhaillaan rakentamassa polkua harrastajasta ammattilaiseksi. Hankkeen vetäjänä toimii Teosto Ry:n MusaPumppu -niminen hanke. Tiimimuotoinen musiikintekeminen on yksi sen tärkeimpiä osa-alueita. 

Tutkimusta varten haasteltiin neljää henkilöä, jotka ovat musiikintekijöitä ja kustantajia. Lisäksi musiikintekijöille tehtiin Digium-kysely, johon kerättiin 16:sta eri tekijältä vastaukset. Työssä on löydetty malli huipputiimin elementeistä ja toimintatavasta. Koska musiikissa hyvä teos voi syntyä joskus jopa puolivahingossa ilman tiimityötä, huipputiimin malli ei ole välttämättä siirrettävissä kaikkien musiikintekijöiden tiimimuotoiseen tekemiseen.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304295400 

maanantai 29. elokuuta 2016

Musabisneksessä "indie" on pelkkä sana

Kaikkihan sen tietävät että monikansallinen major three hallitsee oligopolina alaa äänitemusiikin osalta, mutta entäs indielafkat?


Kolme suurinta ja kauneinta ovat Universal Music GroupSony Music Entertainment ja Warner Music Group

Suuryhtiöiden rinnalla toimii myös lukemattomia pienyhtiöitä eli niin sanottuja riippumattomia “independent” tai lyhyesti “indie” yhtiöitä, jotka usein mediassa esitetään sankarillisina pienyrityksinä jotka Daavidin tavoin taistelevat Goljatia vastaan musiikkialan epäreilussa ja korruptoituneessa toimintaympäristössä.

Todellisuudessa koko "indie" tai "independent" -nimitys on sikäli harhaanjohtava, että toisin kuin majoreilla, indie-yhtiöillä on harvoin suoranaisesti varaa tehdä tappiota, eivätkä ne hallinnoi majorien lailla useinkaan koko jakeluketjua. Yhteistyön tekeminen on siis todella tärkeää!

Majoreilla kun saattaa olla omistuksessaan myös yrityksiä jakeluportaassa, osaomistuksia radiokanavilla jne. joten ne käytännössä saavat todennäköisemmin kuuluville vaikka sellaistakin materiaalia, joka on yleisölle vieraampaa. Independent-yhtiöiden sen sijaan on aivan pakko tehdä kiltisti yhteistyötä muiden tahojen kanssa saadakseen tavaraa läpi. 

Näin ollen, indielafkoilla on todellisuudessa myös suurempi tarve tehdä musiikkia, joka kelpaa yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille (kuten radiot, lehdet, jakeluporras jne.). Tämän ohella harvan liikevaihto kestää kauhean suuria riskejä.

Näennäinen independent-yhtiön rohkeus onkin usein enemmänkin erikoistumista ja vihkiytymistä jonkin tietyn genren musiikkiin. 

Pieninä yrityksinä indielafkojen ketteryys toki mahdollistaa nopeamman reagoinnin alan muuttuviin rakenteisiin ja trendeihin, sekä erilaiset innovatiiviset toimintamallit, mikä välillä johtaa onnistumisiin.

Menestyksen myötä suuryhtiöt kuitenkin yleensä ovat ostaneet riippumattomat yhtiöt tai ainakin niiden artistisopimukset pois kuljeksimasta. 

Joskus vielä oli aika, kun länsimaissa monet yhtiöt ovat voineet laajeta jättimäisiksi kansallisisksi suuryhtiöiksi. Nekin ovat sittemmin sulautuneet ylikansallisesti toimivien jättiyhtiöiden osaksi. Hyvänä esimerkkinä voitaisiin pitää MUSIIKKI-FAZERIA, joka oli pitkään lähes monopoliasemassa Suomen markkinoilla, mutta joka myytiin Warnerille vuonna 1993. Samankaltaisen kohtalon koki myös POKO RECORDS (josta lisää postauksen lopussa).

Nykyään Majorien ostaessa independent-yhtiöitä, jätetään tyypillisesti ohjausvastuu alkuperäisyrittäjille ja yhtiön brändi saa jatkaa elämäänsä sellaisenaan. Tällöin entinen independent-yhtiö saa majorista itselleen rahoittajan, joka toki ottaa myös omistussuhteen suuruisen siivun levy-yhtiön saamista tuotoista itselleen.

Nekin menestyvät indielafkat, jotka eivät ole ainakaan näennäisesti ole minkään majorin omistuksessa, tekevät tyypillisesti (ja vähemmän yllättäen) jonkun majorin kanssa varsin tiivistä yhteistyötä.

  • Jannika B:n omistamalla ONA:lla on yhteistyösopimus SONY:n kanssa
  • Cheekin LIIGA MUSICIN Olympiastadionkeikat myi WARNER LIVE 
  • Elements Musicilla on maailmanlaajuinen alikustannussopimus monikansallisen Sony/ATV Music Publishingin kanssa.
  • Riippumattomattomaksi itseään nimittävä KAIKU SONGS näyttää julkaisutietojen perusteella jalkauttavan pääosan biiseistään levylle WARNERIN kanssa tehdyn ali- tai yhteiskustannusopimuksen kautta 

Ali- ja yhteiskustannussopimukset ovat tietysti yleisiä muillakin "riippumattomilla" levy-yhtiöillä, eikä siinä pienyhtiöiden näkökulmasta ole sinällään mitään pahaa vaikka moni lieneekin sitä mieltä, että tällainen vääristää kilpailua. 

En ole varma kuinka paljon KAIKU tekee yhteistyötä muiden kustantajien ja julkaisijoiden kanssa, mutta syntytarinansa vuoksi normaalia symbioottisempi suhde WARNERiin on toki hyvin ymmärrettäväkin:

KAIUN tarina on siinä mielessä päinvastainen kuin useiden muiden majorien ulkopuolisten toimijoiden, että se on saanut alkunsa Pekka Ruuskan lopettaessa 13-vuoden uran Warnerin tuotantopäällikkönä. Niin ikään Kaiku Songsin nykyinen kustannusjohtaja Tom Frisk seurasi Warnerilta perässä 16-vuoden uran jälkeen ja liittyi KAIUN riveihin vuonna 2012

Kaiun kohdalla osoittaa btw. mielestäni vastuullista viestintää se, että tätä yhteyttä ei mitenkään peitellä.  

Palatakseni tähän kolmen suurimman yhtiön oligopoliin ja indielafkoihin, jotka eivät välttämälttä ole luomastaan julkisuuskuvasta huolimatta oikeasti riippumattomia, niin haluan samanaikaisesti hälventää ja boostata salaliittoteorioita muistuttamalla, että valta- ja omistussuhteet (saati yksittäisten yhteistyösopimusten sisällöt) eivät ole välttämälttä tietoa, jota halutaan vuotaa julkisuuteen. 

Jotkut yritykset on kuitenkin selvästi ja rehellisesti ostettu rahalla pois. Se käy suoraan ilmi kun katsoo jättiyritysten tietoja vähän tarkemmalla sihdillä. Ohessa nyt tällä päivämäärällä YTJ:ssä näkyvät Major Threen Suomen osastojen omistamat aputoiminimet:

WARNER MUSIC FINLAND

  • WEA Music Finland 
  • Helsingin Piano 
  • Finnlevy 
  • Finnscandia 
  • Levyforum 
  • Edition Pan 
  • Scanvideo 
  • Power-Karaoke 
  • POWER RECORDS 
  • HMC Publishing 
    • HCM:n sulautuessa Warner Musiciin joulukuussa 2012 HMC:hen kuului myös Popgam.
  • Hyökyaalto Records (Antti Tuisku)
  • Warner Music Live 
  • Etenee Records (Paula Vesala)

UNIVERSAL 

  • Universal Mobile 
  • Love Kustannus 
  • Johanna Kustannus 
  • Spin-Farm 
  • Siboney 

SONY

  • BMG Music Publishing Finland 
  • Terrier 
  • Bluebird 
  • Blue Bubble 
  • Lebaron 
  • BMG Production Music Finland 
  • Andsold 
  • Click 2 Music 
  • C2M Finland 
  • BMG Prod Music 
  • Zen Garden 
  • Gimmel 
  • PMMP 
  • Terrier Booking Agency 
  • Bluebird Booking Agency 
  • Popsaurus 
  • Roksaurus 
  • Sony Live 
  • Popgee 
  • Ratas Music Group 
Yrityskauppojen ja sulautumisten seurauksena muutamat tunnetut suomalaiset levy-yhtiöbrändit ovat vähin äänin lakanneet jopa kokonaan olemasta.

Yksi tällainen on alkuaan Epe Heleniuksen omistama POKO RECORDS, joka aluksi myytiin vuonna 2001 EMI:lle, joka sittemmin sulautui vuonna 2009 EMI Finlandiin, josta se sitten sulautui 2013 Universal Music Finlandiin. Vuodesta 2016 EMI Finland on jälleen eriytetty omaksi yhtiökseen, jonka ainoana aputominimenä näyttäisi olevan POKO RECORDS, jolla ei kuitenkaan ole minkäänlaista ulospäin näkyvää toimintaa. 

PS:
Epe Helenius pyörittää tyytyväisenä nykyisin, itseasiassa juurikin sangen riippumattomalta vaikuttavaa, Sound Of Finlandia.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Sanoittajan ja lauluntekijän tekijänoikeussanasto

Lueskelin Theseuksesta kulttuurituotantoon liittyviä opinnäytetöitä ja törmäsin Antero Gustafssonin työhön: Sanoittajan tekijänoikeudet


Opinnäytetyön loppupuolella oli tällainen tekijänoikeussanasto, jonka tuumin kiinnostavan osaa lukijoistani (tiedän, että monet eksyvät tänne nimenomaan etsiessään tietoa sanoittamisesta, laulujen tekemisestä tai musabisneksestä yleensä).

Suurin osa tästä sanastosta on sellaista mihin törmää jatkuvasti, mutta muutama harvinaisempikin on joukossa ja noita harvinaisuuksia onkin sitten muinoin tullut itsekin ihmeteltyä :D

  • asiakassopimus = Teoston tekijän tai kustantajan kanssa tekemä sopimus tekijänoikeuksista ja korvauksista 
  • auteur, author = sanoittaja 
  • arranger = sovittaja 
  • composer = säveltäjä 
  • copyright = tekijänoikeus 
  • editeur = 1) kustantaja (kustannusyhtiö, joka levittää teoksia ja saa tekijäkorvauksista osuuden), 2) teosten graafinen julkaisija (esim. nuotti) 
  • ISRC (The International Standard Recording Code) = tallennekoodi, joka identifioi kappaleen äänitteellä 
  • isyysoikeus = tekijän oikeus saada nimensä esille teoksensa yhteydessä 
  • jakosääntö = Teoston ilmoitukseen merkittävät jako-osuudet prosentteina teoksen tekijöille (ps: näistä on ollut ennen tarkemmat säännöt, mutta nykyään sopiminen on vapaampaa)
  • julkaiseminen = teoksen myyminen tai muu levittäminen tekijän luvalla 
  • julkistaminen = teoksen julkinen esittäminen tekijän luvalla 
  • klassikkosuoja = opetusministeriön kielto teoksen vapaaseen käyttöön sen suoja-ajan päättymisen jälkeen 
  • kokoomateos = teoksia tai niiden osia yhdistelemällä aikaansaatu teos 
  • käännöslupa = oikeudenhaltijan lupa kääntää teos toiselle kielelle 
  • lisenssi = käyttöoikeus teokseen, tekijänoikeus säilyy alkuperäisellä tekijällä 
  • manus = kustantamaton teos 
  • mekanisointi = teoksen tallentaminen äänitteelle 
  • muunnelma = alkuperäisestä teoksesta tehty käännös tai sovitus 
  • NCB (Nordisk Copyrigh Bureau) = organisaatio, joka valvoo tallennusoikeuksia Pohjoismaissa
  • oikeuden haltija = henkilö, jolle tekijänoikeus teoksesta kuuluu 
  • producer = tuottaja: 1) tallenteiden valmistaja (ja jakelija), 2) äänitteen taiteellisesta sisällöstä vastaava henkilö 
  • pseudonyymi = tekijän salanimi 
  • public domain = ilman tekijänoikeussuojaa oleva teos 52 
  • rojalti (royalty) = lisenssinsaajan tekijälle tilittämä korvaus myynnistä 
  • singer-songwriter = lauluntekijä, joka esittää itse kappaleensa 
  • sovituslupa = teoksen säveltäjältä (tai kustantajalta) anottava lupa ennen sovitustyötä 
  • sub author = kääntäjä 
  • suoja-aika = tekijänoikeuksien voimassaoloaika (70 vuotta tekijän kuolemasta) 
  • tallentamiskorvaus = Teosto/NCB:lle maksettava korvaus, josta tilitetään käyttö- korvaukset teosten tekijöille ja kustantajalle 
  • taloudelliset oikeudet = tekijän yksiomaiset oikeudet määrätä teoksistaan 
  • tekijä = henkilö, joka on luonut taiteellisen teoksen 
  • teos = itsenäinen ja omaperäinen taiteellinen tuotos 
  • teosilmoitus = Teostolle tehtävä ilmoitus kappaleen valmistuttua, edellytys esitys- ja tallentamiskorvauksille 
  • teoskynnys = vaatimus teoksen itsenäisyydestä ja omaperäisyydestä, jotta se voisi saada suojan 
  • trad. (tradtional) = ”vapaa” teos 
  • yhteisteos = teos, jonka on luonut monta henkilöä tasa-arvoisesti ja osuuksia ei voi erotella 
  • ääniteilmoitus = Gramex ry:lle tehtävä ilmoitus, jossa kerrotaan äänitteen kappaleilla esiintyvät taiteilijat sekä heidän korvaukseen oikeuttavat soitto- ja lauluosuutensa äänitteellä.
PS:
Jos et löydä yltä etsimääsi sanaa tai joku termi tai joku aihetta sivuava juttu muuten vain askarruttaa, niin selvittelen ja vastaan mielelläni kysymyksiin kommenttiosiossa!

PPS:
Theseuksesta löytyy paljon muutakin pohdintaa biisien tekemisestä. Monia varmasti kiinnostanee ainakin Tiina Vaattovaaran lopputyö: Ammattina lauluntekijä: Populaarimusiikin ammattimainen kirjoittaminen 2010-luvun Suomessa sekä Markus Ollikaisen: Sanoitusprosessi laulaja-lauluntekijän näkökulmasta.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Facebook ja Google tukkanuottasilla

Kuka nyt käyttää Google+ -palvelua ja miksi? 


Suuri osa ihmisistä tuntui pitävän kyseistä somepalvelua vielä viime vuonna melko turhana ja se on ehditty jo pariin otteeseen julistaa kuolleeksikin. 

Nyt kuitenkin tuntuu, että se elää uutta kevättä. Aloin ihmetellä ilmiötä. Mikä on saanut Google plussan käyttäjät heräämään? 

Jonkin aikaa testailtuani aloin epäillä että uusi suosio johtuu siitä miten Facebook nykyään kohtelee Google-sisältöjä. 

Saatan olla väärässäkin, mutta milloin viimeksi sinä olet kommentoinut Facebookissa sinne postattua YouTube-videota? Entä milloin olet jakanut tai peukuttanut blogipostausta, jonka linkki johtaa Bloggeriin? 

Molemmat ovat Googlen palveluja ja Facebook tuntuu siivonneen aikajanoiltaan Google-sisällöt melko tehokkaasti. 

On tietysti ymmärrettävää että Facebookilla on intressi korostaa "omia" sisältöjään, mutta jostain syystä en ollut tullut ajatelleeksi asiaa. 

Kokeilemalla on selvinnyt, että Facebookiin suoraan upatut videot saavat poikkeuksetta enemmän näkyvyyttä kuin muut, mikä kannattaa huomoida jos vaikkapa julkaisee musiikkivideoita tai keikkataltiointeja.

Sisältö kannattaa siis suosiolla julkaista tuplana molempiin, jos haluaa maksimoida näyttökerrat.

Koska YouTubesta ongitut videosisällöt ovat olleet mun Facebookin selailussa sitä mielenkiintoisinta antia, olen itsekin nyt aktivoitunut Plussan puolella, koska siellä mun reilu 800 kontaktia postailevat pitkälti juuri niitä.

Samalla havaitsin, että tuon jokseenkin uuden "kokoelma"-toiminnon myötä Google Plussan käyttämisessä olisi pointtia yksikseenkin, sillä nuo kokoelmat toimivat vähän samaan tapaan kuin Pinterestin Pin Boardit. Niihin on kätevä lajitella netistä löytämiään juttuja muistiin. 

Toki ne varmaan kertoo myös keräilijästään jotakin. Mä itse olen esimerkiksi järjestellyt omat kokoelmani näin: https://plus.google.com/+samulikoivulahti 

Saa nähdä paljonko tuota tulee jatkossa käytettyä. Facebookilla on mun sydämessä aina pysyvä paikka, koska siellä on sukulaiset, valokuvat ja paljon sellaista, mikä saa pysyä yksityisenä. Google Plussassa taas sitten enemmän työjuttuja ja julkisempaa diibadaabaa. 

Mut saa lisätä piireihin, jos Googlen tunnuksilla operoit. Klik.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Tuottajana MIMI Burleskinäytelmässä

Viimekertaisessa postauksessani huutelin kesätöiden perään joten Tina Salminen kaappasi mut kakkostuottajaksi MIMI Burleskinäytelmään. 


Näytelmä saa ensi-iltansa Tampereella vuoden 2017 puolella ja tällä hetkellä meillä on menossa sponsorien hankinta- ja castingvaihe. 

Etsimme siis näyttelijöitä, tanssijoita ja burleskin taitajia, sekä potentiaalisia yhteistyökumppaneita markkinointiin, tiedotukseen ja näkyvyyden luomiseen. 

Muutamien mahdollisten sponsorien kanssa on jo ideointi käynnissä, joten älkää liiaksi hämmentykö, jos näette hankkeen tiimoilta burleskiasuissa keikisteleviä naisia yllättävissä paikoissa, kuten vaikkapa alusasuliikkeen ikkunassa elävänä mallina, kahvilassa, tai vaikkapa auton katolla festivaalialueella. 

LIVE-näkyvyyden ohella tulemme hankkeen tiimoilta näkymään vahvasti myös sosiaalisissa medioissa ja sisältöyhteistyöstäkin on neuvoteltu. 

Meidän näkemyksemme sponsorointiin on sellainen, että sen pitää aidosti hyödyttää molempia osapuolia ja realisoitua sponsorille myös konkreettisena lisämyyntinä. 

Emme siis kerjää rahaa ja tavaraa, vaan tarjoamme burleskinäytelmämme näkyvyydestä ja palstatilasta kullekin sponsorille reilun siivun, jossa kontaktihinta jää tarkoituksella hyvin alhaiseksi jos vertaa vaikkapa lehtimainoksiin, meuhkaamiseen omilla Facebook-sivuilla tai ylipäätään perinteisiin markkinointikeinoihin.

Hankkeen takana olevasta tiimistämme löytyy näyttelijöiden ja tanssijoiden lisäksi myös markkinoinnin ja mainonnan ammattilaisia, valokuvaajia, graafikoita ja sisällöntuottajia, joten pystymme tekemään lähes mitä hyvänsä!

Jos tiedät jonkun tahon, joka voisi olla kiinnostunut sponsoriyhteistyöstä MIMI Burleskinäytelmän tiimoilta, niin ilmianna hänet tai itsesi minulle!

Yhteistyöyrityksen ei välttämälttä tarvitse liittyä burleskiin millään tavalla. Päättömimmät ja huomionarvoisimmat ideat syntyvät juuri vastakohtien yhdistämisestä! 

Lisäksi, ideoinnin voi jättää meille, tai voimme brainstormata yhdessä.

Minut tavoittaa kotisivujen ja FB:n lisäksi numerosta: 0440761669 tai sähköpostitse osoitteesta: samuli@lyyrica.org

MIMIn Facebook-sivu löytyy täältä:
https://www.facebook.com/mimiburleskinaytelma/


lauantai 21. toukokuuta 2016

Valmistuminen häämöttää, kesätyö ois kiva!

Aloitin vuonna 2013 opinnot Turun Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa, tarkoituksenani valmistua kulttuurituottajaksi osapuilleen nyt.



Opinnot kuitenkin venyvät vielä kesän yli. Ne on nyt siinä pisteessä, että lähinnä opinnäytetyö on tekemättä. Jos tiedät jonkun tahon, jolla olisi tarvetta kulttuuriliiketoimintaan liittyvälle kehittämistyölle, niin vielä ehdin vaihtamaan aihetta (edellyttäen että projektista saa rahaa).

Joku voisi ihmetellä, että miksi edes opiskelen kun ammatteja on jo pari eikä työkään ole vierasta. Syy siihen miksi hain Humanistiseen ammattikorkeakouluun oli se, että arvelin saavani sieltä hyviä työkaluja lauluntekijä- ja manageritoimintani ammattimaistamiseen.

Ensisijaisesti reppuun on karttunut projektinhallinnallista osaamista ja tapahtumatuotantoon liittyviä lainalaisuuksia. Muuten osaamiskenttä on käytännön tasolla melko sama kuin ennenkin, mikä ei silti tarkoita, ettenkö olisi tyytyväinen opintojen antiin.

Aikuisopiskelijana lähiopintoja on ollut melko vähän ja pakolla teoriaa ei ole tungettu päähän. Olenkin katsonut, että mulle tämä ammattikorkea on ollut enemmänkin keino validoida jo olemassa olevaa osaamista ja samalla hieman paikkailla heikkoja kohtia. En siis mennytkään oppimaan kaikkea alusta asti.

Ennestään minulla on melko pitkä työkokemus ja työn ohessa olen suorittanut kaksi ammattitutkintoa (AV-viestintä ja Liiketalous) ja yhden erikoisammattitutkinnon, joiden lisäksi opiskelin täysi-ikäisyyden kynnyksellä viestintää ja ilmaisutaitoa Itä-karjalan kansanopistossa, sekä Luovaa kirjoittamista Turun Paasikivi-Opistossa.

Nyt opinnot ehkä saisivat jo hetkeksi riittää.

Olisikohan sitten työnteon aika?
Keskittyisinkö tekemään rahaa päivätöissä?
Uskaltaisinkohan ruveta ihan jo yrittäjäksi?
Vai mitä jos ryhtyisin vapaaksi taiteilijaksi?
Ammattimaisesti apurahojen varassa?

Nyt olisi sellainen hetki, jossa uudet tuulet olisivat tervetulleita. Kesäksi ottaisin mielelläni jotankin työtä vastaan, oikeastaan mitä tahansa, vaikka kaupan kassalta. Muuten on säästöt loppu kun kesä on ohi.

Jos joku tarvitsee käyntikortteja tai kotisivuja niin mieluusti teen niitäkin.

Hienointahan olisi, jos jotain kautta siunaantuisi kulttuurialan hommia, joihin ehkä voisi jopa jäädä. (Vielä upeampaa olisi, jos ne vielä jotenkin tukisi omaa toimintaa alalla, mutta se on liikaa pyydetty.)

Kaikenkirjavia työtarjouksia ja projekteja otetaan kumminkin vastaan. Pienemmät hommat voin tehdä laskulla.

Tarkat tiedot työhistoriasta löytyy LinkedInistä ja kontakteihin mut voi lisätä osoitteella: samuli@lyyrica.org


Liity sisäpiiriin

Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

* pakollinen kenttä

© Samuli Koivulahti, 2019.