sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Judoa ja Tetristä

Kirjoittamisen ohella kamppailulajit on olleet aina mun sydäntä lähellä. 


Siksi tämä viikko lukeutuu omasta näkökulmastani vuoden parhaimmistoon:

  1. Torstain ja perjantain välisenä yönä ilmestyi Vinin uusi single nimeltä TETRIS »
  2. Osallistuin judokilpailuihin ja voitin hopeaa Ryhti Shiaissa (miehet +90 kg) » 

TETRIS

Tetris singlen kansikuva label
Tetriksen taustalta löytyy myös hieman vaikutteita tosielämästä. Olimme juuri muuttamassa avopuolisoni kanssa uuteen kotiin kun Viniltä tuli biittiä mullepäin. 

Tekstiä oli vähän jo mulla valmiinakin, mutta muuttohommien inspiroimana TETRIS alkoi nopeasti lähestyä lopullista muotoaan. 

Ekaa kertaa Tetris-teema oli kyllä tullut mieleen jo paljon aikaisemmin, kun olin väliaikaisesti varastohommissa, jossa tosielämän tetristä joutui tekemään ihan työkseen.

Nykyisellään kun kuuntelen tota biisiä, niin se tuo mieleen kaikenlaisia kivoja muistoja.

JUDO

Samuli Koivulahti Judo
Judo oli joskus mun elämäni tärkein asia. Olin about 12-vuotias kun aloitin alkeiskurssin Rauman Judoseura Samuraissa, jota pyöritti Aulis Pihlajamäki.

Sain oppia mm. Kai Pesoselta ja Manne Isorannalta sekä monilta muilta silloisilta judokoilta. Tuolloin myös kilpailin ahkerasti ja hyvinkin tosissani n. 17 ikävuoteen asti ja voitin joitakin junnujen aluemestaruuksia.

Treenaamiseen tuli taukoa kun lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja loppui lyhyen paluuyrityksen jälkeen kokonaan n. 20 vuotiaana, jolloin loukkasin rintalastan.

Loukkaantuminen tapahtui eräässä uhrautumisheitossa ja sen jälkeen mm. punnerrusten tekeminen tuotti aina treenin jälkeen suurta kipua, eikä vaiva tuntunut häviävän millään.

Nykyisin olen sitä mieltä, että sain vähän huonoa hoitoa lääkäriltä, koska mitään röntgen- tai magneettikuvia ei otettu, vaan kuvaillessani oireita lääkäri vain totesi ykskantaan, että kannattaa lopettaa heti koko laji. Maailma musteni silmissä ja tuntui, että vuosien työ valui hukkaan. Uskoin tuon ehkä vähän liian helposti ja kyseenalaistamatta.

Pettyneenä valitsin korvaushoidoksi nyrkkeilyn, koska sekin on täyskontaktilaji. Nyrkkeilyn parissa menikin sitten useampi vuosi ja treenailin sitä parissakin eri seurassa, nousematta kuitenkaan millekään kovin mainittavalle tasolle.

Paluu tatamille 

Orastava haave paluusta tatamille heräsi vuoden 2011 tienoilla kun elämäntilanne muuttui siten, että minulla oli taas hieman enemmän aikaa itselleni. Lähdin kokeilemaan lukkopainia ja huomasin, ettei rintalasta enää, ainakaan sen lajin parissa, vihoitellut. 

Myöhemmin siirryin kokeilemaan brasialaista jujustsua, jossa oli hyvinkin judollisia piirteitä ja rakastamiani mattotekniikoita. Ehdin treenata muutaman kuukauden, ennen kuin loukkasin kyynärpään ja jouduin taas syrjään kamppailun maailmasta.

Kun pitkäksi venähtäneen taukoilun jäljeen tuli se hetki, jolloin tyttäreni päätti osallistua judon alkeiskurssille, maltoin pysyä tatamin reunalla vain hetken. Lähdin melko nollasta ja aloitin treenaamisen pikkuhiljaa, omaa kehoa kuunnellen ja lisäilin kierroksia vähitellen. 

Kohta olin tietenkin taas aivan judon vietävänä.

Paluu kisatatamille

Nyt vuonna 2018 ja 35 vuotiaana rohkenin osallistua pitkästä aikaa kilpailuihin. Judopassista ilmenee, että viimeiseksi jäänyt kisakokemukseni ennen tätä oli vuoden 2000 Samurai Cup, josta on siis jo 18 vuotta.

Saatan olla hieman ylpeä siitä, että onnistuin kuitenkin voittamaan Ryhti Shiaissa kaksi ottelua ja palasin kotiin hopeamitali kaulassa. Hävitytkin ottelut, olivat kohtalaisen hyvä taisteluita, joten jos paikat pysyvät ehjinä, niin ehkäpä otan seuraavaksi tavoitteeksi vastaavan kokeilun alle -90 kg:n sarjassa. 

Saapi nähdä. Ainakin joitain kisoja voisi olla kiva käydä kokeilemassa! :)

Biisi kultaa muistot

Oletettavasti kun jatkossa kuuntelen tätä tekemäämme TETRIS-biisiä, mieleen muistuu ainakin muutto ja nämä Judokisat (sekä ylipäätään palaaminen rakkaan harrastuksen pariin). 

Vähän samaan tapaan vaikuttavat monien muidenkin biisit, jotka laukaisevat aina jonkin muiston jostain tietystä elämänvaiheesta. Esimerkiski Bon Jovin "It's my life" symboloi mulle nyt ja aina 2000-luvun ensimmäistä kesää ja siihen liittyvää, melkein täysikasvuisen Sakon vapautunutta mielenmaisemaa.

It's my life
It's now or never
I ain't gonna live forever
I just want to live while I'm alive… 

PS:
Mikä biisi tuo sinulle mieleen erityisiä muistoja?
Kommentoi tähän Facebook-ketjuun »

torstai 13. syyskuuta 2018

Maailman paras pannukakku (Mömmäkkä-edit)

Tein oman versioni Suomen legendaarisimmasta pannukakkureseptistä. 


Alkuaan Heli Haapamäen Kotikokki-palveluun tallentama "Maailman paras pannukakku" -resepti on itseoikeutetusti ehkä jopa suosituin resepti suomalaisittain ikinä.

Tässä siitä uusi sovitus.

Pannukakun evoluutio

Helin reseptihän toimii sellaisenaan oikein hienosti, mutta joitakin vuosia sitten jouduin tilanteeseen, jossa jouduin modifioimaan sitä. Kaapissa oli vain vähän maitioa, joten osa siitä piti korvata rahkalla. Tämä jäi sittemmin tavaksi ja olen korvannut yleensä 2-3 desiä nesteestä joko rahkalla tai luonnonjogurtilla, joita molempia on omassa jääkaapissa melkein aina (tokihan tässä toimii vaikka piimäkin).

Toinen lisäys, jonka olen tavannut reseptiin tehdä, on ollut kaneli ja kardemumma. Varsinkin jos pannarin kanssa aiotaan syödä mansikkahilloa, niin nämä mausteet täydentävät makua hienosti.

Kolmantena käytän tavallisesti oikeaa voita, koska se vain maistuu mielestäni paremmalta.

Valmistustavallakin on väliä

Lapsuudestani muistan hatarasti veljieni mummon (meillä on eri isä) valmistamat "mömmäkät". Mommäkkä tehtiin valurautapannulla ja se oli vähän kuin iso, paksu lätty, joka omissa muistikuvissani maistui kauhean hyvältä.

En tunne tarkkaa mömmäkkäreseptiä, eikä Google näytä tuntevan koko sanaa, mutta jos pannukakusta haluaa taivaallista, suosittelen mömmäköiden inspiroimana kokeilemaan pannukakun valmistuksessa valurautapannua uunipellin sijasta.

Voi pitää sulattaa joka tapauksessa, joten sen voi yhtä hyvin tehdä samalla pannulla. Kun voi on sitten viimeisenä silauksena lisätty taikinaan, niin valmiin taikinan voi kaataa kuumalle ja rasvaiselle pannulle, jossa se alkaa kypsyä välittömästi.

Tämä antaa pannukakulle rapean pinnan myös pohjaan ja reunoihin, eikä samanlaista saa oikein tavallisella uunipellillä mitenkään. Rasvan ansiosta se kuitenkin lähtee pannusta helposti irti leikatessa.

Pannukakusta itsestään tulee näillä ohjeilla myös muhevan paksu, mutta kuuman pannun ansiosta se kypsyy kauttaaltaan eikä vain pinnasta.

Raaka-aineet

2 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
2,5 dl rahkaa tai luonnonjogurttia
5,5 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
2 tl kanelia
100 g sulatettua voita

Valmistusohje 

En tiedä onko sillä lopputuloksen kannalta suurtakaan merkitystä, mutta mulla on tapana aloittaa pannarin tekeminen vatkaamalla muna ja sokeri ilmavaksi, ennen kuin lisään siihen muuta. Normaalisti lisään seuraavaksi rahkan (tai jogurtin), jonka jälkeen vasta alan kaataa joukkoon maitoa.

Kaikki muut kuivat aineet paitsi sokerin sekoitan erillisessä astiassa ja ripottelen sitten tuon muna- sokeri-rahka-maitoseoksen joukkoon kierrevatkaimella.

Voisulan sekoitan sitten aivan viimeiseksi kaiken muun joukkoon.

Kun taikinan kaataa tulikuumalle ja rasvaiselle valurautapannulle, sen voi siitä laittaa melkein heti 225 asteiseen uuniin, jossa se saa muhia n. ½ tuntia.

Milloin pannukakku on kypsä?

Väristä näkee milloin pannukakku on kypsä. Paras väri on kullan keltainen ja reunoilta jo melko ruskea kuten kuvassa. Tässä vaiheessa pannari myös yleensä irtoaa hyvin reunoista ja pohjasta, jos vaikkapa lastalla kokeilee sitä varovasti nostaa.

Miltä maistui?

Voit jättää palautetta tästä pannarireseptistä tähän Facebook-ketjuun »

tiistai 28. elokuuta 2018

Miten sanoittajaksi ryhdytään?

Okei. Haluat siis sanoittajaksi? Tuumasta toimeen, mutta huomioi nämä sudenkuopat.


Heti alkuun pitää todeta, että oikotietä onneen ei ole. Jos haluaa sanoittajaksi, niin välttämätöntä on ainakin: 
  1. kirjoittaa sanoituksia (paljon)
  2. näyttää niitä joskus jollekin 
On sanottu että Suomessa on hyvistä sanoittajista huutava pula. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ovet olisivat automaattisesti sinulle auki. Pulaa on, mutta oikeastaan vähän huonoillakin sanoituksilla moni artisti pärjäilee joten kuten. 

Kaikki artistit eivät myöskään ole kykeneviä katsomaan omia sanoitustaitojaan silmiin ja jotkut ajattelevat että on kunniakkaampaa tehdä huonoja lyriikoita itse, kuin tilata laatua ammattilaiselta. Tämä on ensimmäinen este, jonka jokainen sanoittaja joutuu ylittämään kun tarjoaa lyriikoitaan eteenpäin.

Jos et itse esitä omia tekstejäsi, ne pitää saada jonkun toisen keikkaohjelmistoon ja julkaisukalenteriin.

Kilpailet jo alusta asti veteraanien kanssa

Tilannetta ei yhtään helpota se, että aloittelijana kilpailet jo alusta asti monien asemansa vakiinnuttaneiden veteraanien kanssa. Nimekkäät artistit ovat naimisissa levy-yhtiöidensä kanssa ja heidän tulevien julkaisujensa sisällöt briiffataan yleensä jollekin tekijätiimille jo suunnitteluvaiheessa. 

Et pääse hyvällä tahdollakaan mukaan noihin sessioihin, ellet tunne artistia tai jota kuta porukasta henkilökohtaisesti. Käsittämättömällä munkilla voit saada jonkun irtotekstin levylle, mutta sekin on luultavimmin pelkkä täytebiisi. 

Pidempään alalla olleet tekijät toivottavat sinut näennäisesti iloisena tervetulleeksi, mutta luultavasti he tiedostavat samalla että olet kilpailija. Jos edustat modernimpaa tyylisuuntaa kuin he, saat luultavasti kuulla että jälkesi on keskeneräistä. Oletettavasti et kuitenkaan kuule sitä heiltä suoraan, vaan jonkin kolmannen osapuolen kautta, koska musiikkialalla pitää pusyä kaikkien kaverina ja suora palaute on harvinaista herkkua, jota antavat useimmiten vain sellaiset ihmiset, jotka ovat jollain tavalla itseään täynnä, tai antavat palautetta työkseen (usein molempia!)

Vaikka olisit kuinka taitava sanoittaja, kukaan ei tajua sitä jos tiimi on väärä

Vaikka olisit oikeasti hyväkin, sinulla on täysi työ löytää teksteillesi tie ihmisten sydämiin. Tarvitset siihen vähintäänkin hyviä melodioita, laulajia, tuottajan ja jakelijan tai sitten yhteistyökumppaniksi levy-yhtiön joka järjestää nuo kaikki ja naittaa sinut hyvän tulkitsijan CoWriting-tiimiin. 

Jos sinulta puuttuu mikä tahansa edellämainituista, kukaan ei välttämälttä koskaan edes tajua että osaat kirjoittaa. Jos et ole kovinkaan loistava tulkitsija ja joudut pakon edessä itse esittämään kappaleitasi, harva tulee kuunnelleeksi niin tarkkaan että tajuaisi neroutesi. 

Jos melodiat ovat huonoja eivät biisit kelpaa paremmille solisteille ja taas ollaan samassa pisteessä. 

Jos kuitenkin onnistut löytämään sekä tulkitsijan, että hyvän säveltäjän, joiden avulla pystyt luomaan ansiokkaita musiikkikappaleita, niin niillä on menestymisen avaimet sellaisenaan livekeikoilla, mutta radioon ei vielä noiden voimalla ole mitään asiaa. 

Tarvitset siis vielä tuottajan, jolla on tarpeeksi kovat lähtösoundit ja kyky saada biisi heräämään eloon digitaalisessa muodossa. Se on nykypäivää ja jos tarkoituksena on joskus saada taakse myös kunnon julkaisija (eikä tyydytä vain omaan jakeluun) niin laadukkaat demot ovat kaiken A ja Å. 

Jos koko tiiminne toimii ja haluatte operoida levy-yhtiöiden kanssa, pääsette ehkä artistin myötä koko porukalla sisään. Toisaalta tässä vaiheessa ette ehkä enää edes tarvitse avuksenne ketään muuta kuin itsenne ja ehkä managerin. 

Mutta jos sinä arvon sanoittaja, teet biisejä vuodesta toiseen vain keskinkertaisten säveltäjien ja laulajien kanssa biisejä pöytälaatikkoon. Tulette luultavasti tekemään niitä pöytälaatikkoon tulevaisuudessakin. Sekin on ihan ok, mutta älä luule että se johtaisi menestykseen.

Sinun pitäisi oikeastikin osata sanoittaa paremmin kuin muut 

Yllä on puhuttu lähinnä sudenkuopista, jotka johtuvat muista kuin sanoittajasta itsestään. Loistavan tiimin kerääminen ei kuitenkaan välttämälttä edes onnistu, jos taitosi eivät vakuuta.  

Sinun pitää osata kirjoittaa lyriikkaa, joka tuo biiseihin aitoa lisäarvoa. Tekstisi pitää olla parempaa kuin se mitä esittäjä itse osaisi sanailla ja sen pitää olla parempaa kuin säveltäjäkumppaniesi omat tekstilliset yritelmät. 

Kun alat olla siinä pisteessä osaamisesi kanssa, että lauluntekijät, jotka itsekin sanoittavat, alkavat pyytää apuasi, tiedät että alat olla jo sellaisella tasolla, että kirjoittamasti tekstit ovat ainakin jollain mittarilla tarpeeksi hyviä.  

Pahin kilpailijasi ei varsinaisesti ole kukaan toinen sanoittaja, vaan "mää ite". Aina silloin tällöin "mää ite" pääsee valloilleen myös studiossa ja lyriikkasi pilataan kalkkiviivoilla, koska joku totesi, että jokin tavu ei sopinutkaan suuhun ja piti äkkiä keksiä lennosta uusi. (Tunge siis aina mukaan äänityksiin kun mahdollista ja tee laadunvalvontaa!)

"Mää ite" on kilpailijasi myös silloin säveltäjäkumppanisi on lauluntekijä, joka sitten toteaakin, että tekee mieluummin tekstit biisiinsä itse. Sinun sanoituksesi kelpaavat vain, jos ne ovat parempia kuin mitä saataisi aikaan ilman sinua. Yhtä hyvä ei riitä.

Sanoittamaan oppii vain sanoittamalla 

Tämä ei itseasiassa ole aivan totta, jos kokemusta on muusta kirjoittamisesta. Monilla sanoittajilla pysyy kynä kädessä muutenkin ja laululyriikan metriikasta pääsee helpoimmin jyvälle, kun lainaa kirjastosta vaikkapa Kahlekuningaslajin tai lukee tätä blogia. 

Perusasioiden tankkaamisen jälkeen on kuitenkin ryhdyttävä käytännön työhön. Parhaiten taidot hioutuvat tehdessä itse asiaa ja sanoittamisessa on myös ulottuvuuksia, joita ei kirjoista opita. 

Jos olet avoin palautteelle ja toiveille, opit sanoittamisesta myös CoWrite-kumppaneiltasi. Säveltäjiltä saat usein biisejä työstäessä monenlaista palautetta ja laulajilta voi tulla toiveita foneettisista asioista. Jos olet puhtaasti sanoittaja, etkä laula tai sävellä, on suuri osa sinulta vaaditusta ammattitaidosta tiimityöskentelyyn liittyvää erityisosaamista. 

Kuinka herkällä korvalla osaat kuunnella solistin toiveita ja tarpeita? Pystytkö inspiroitumaan hänestä ja hänen ilmaisustaan? Osaatko kirjoittaa sanat niin, että ne sopivat juuri hänen ilmaisuunsa ja soivat juuri hänen suussaan? Entä säveltäjä? Inspiroudutko hänen sävellyksistään? Osaatko sukeltaa musiikillisiin maailmoihin ja kykenetkö luomaan symbioottisia suhteita tiimisi sisällä?  

Sanojen perimmäinen taika ei lopultakaan ole vokaalisoinnuissa, painotuksissa ja riimeissä. Se on sopusoinnussa, yhteenkuuluvuudessa, synergioissa ja ilmaisuvoimassa. 

Sinun on pysyttävä vahvana tekemisessäsi 

Kuten sanottua, sanoittajaksi tulemisen tiellä on monta muttaa ja edellytystä, jos puhutaan ammattilaisuudesta. Lisäksi tulet saamaan lukuisilta ihmisiltä palautetta tekemisestäsi. 

Moni ei ymmärrä aivoituksiasi lainkaan ja heittävät lokaa siksi. Osa pitää sinua kilpailijana ja lokaavat siksi. Osan mielestä tekstisi ovat huonoja, koska tekevät itse aivan toisen tyyppistä lyriikkaa ja esteettiset mieltymyksetkin voivat poikkeavia. 

Mistään näistä ei kannata masentua, mutta jos saat hyvin perusteltua ja pitkästi jäsenneltyä palautetta, yritä pitää sitä arvokkaana ja ota onkeesi niin paljon kuin pystyt sulattamaan. Poimi kaikesta saamastasi palautteesta ne asiat, jotka vievät tekemistäsi eteenpäin, mutta älä anna sen lamauttaa. 

Tee sääntö siitä, että kirjoitat joka päivä (tai edes kerran viikossa) ja pysy siinä. Älä anna muiden ajaa visioidesi yli, mutta suostu aina muutoksiin silloin kun olet yhtä mieltä siitä, että ne parantavat lopputulosta. 

Tarvitset mentoreita

Vaikka puhuin alussa veteraaneista, jotka ovat kilpailijoita, niin alalla on myös toisenlaisia hahmoja. Olen itse saanut tukea ja opastusta monilta itseäni paljon kokeneemmilta tekijöiltä silloin kun olin tekemisessäni vasta aivan alussa. 

Minulle on ollut erittäin merkityksellistä kuulla koko kansan tunnustamilta sanasepoilta, että tekstini ovat riittävän hyviä. Lisäksi olen saanut paljon tietoa siitä kuinka musiikkiala ylipäätään toimii ja muita tärkeitä vinkkejä. 

Tällaisella vuorovaikutuksella on oman tekemisen kannalta paljon enemmän merkitystä kuin jollakin sanoituskurssilla, jossa sinua kehutaan rahaa vastaan.

Yhtä tärkeää kuin menrotin antama oppi, on mystiikan riisuminen tekemisen ympäriltä. Kun musiikkiala on vieras ja vain harvojen pelikenttää, syntyy helposti vääriä mielikuvia ja luuloja niistä toimintamekanismeista jotka alalla vaikuttavat.

Kokeneemmilta veteraaneilta saat todellisiin kokemuksiin perustuvaa tietoa siitä miten hommat toimivat ja tuurilla saattaa joku ovikin siinä sivussa aueta.

Verkostoituminen kannattaa

Verkostoituminen alalla on tärkeää vertaisoppimisen ja kollegatiivisen tuen näkökulmasta. Luova mieli kaipaa inspiroivaa seuraa. Hakeudu sellaisiin piireihin, joissa ymmärretään ja arvostetaan sitä mitä teet ja jossa voit tutustua muihin biisinikkareihin. 

Esimerkiksi Facebookista löytyy esim. nämä ryhmät:


Virtuaalista verkostoitumista hyödyllisempää on tietenkin verkostoituminen livenä. Suosittelen lämpimästi hengailua kaikenlaisissa Open Stage -tilaisuuksissa ja liittymistä alan yhdistyksiin kuten:


PS:
Ehkäpä näillä pääsee jo alkuun. Onnea taiteellisiin pyrkimyksiisi. 

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Mikä ihmeen IRL?

Tehtiin Vinin kanssa biisi nimeltä IRL (In Real Life).


Kyseessä on suomen kielinen kappale siitä kuinka joku on oikeassa elämässä vieläkin ihanampi kuin netissä. 

IRL - ViNi

Tuo lienee harvinainen, mutta usein toivottu tilanne tällaisella Tinderin ja Instagramin aikakaudella, missä kanssakäymistä IRL muiden ihmisten kanssa on yhä vähemmän.

IRL ihmetyttää

Biisi julkaistiin viikko sitten ja siitä on tullut pääasiassa yksinomaisesti hyvää palautetta. Muutamat kuuntelijat ovat kuitenkin ihmetelleet, että kuka toi IRL on? Kenen nimikirjaimet on kyseessä!!! :D

Hommahan on niin että suomen kielen sanasto elää omaa elämäänsä ja imee alati vaikutteita myös muista kielistä. IRL on lyhenne englannin kielen sanoista "In Real Life" eli vapaasti suomennettuna se on yhtä kuin oikeesti, oikeassa elämässä tai jossain tapauksissa ja tulkinnoissa myös aidosti.

Ensin Keskinkertainen debyytti 

Ennen IRL:ää julkaistiin Vinin kanssa kappale nimeltä Keskinkertainen ja se sai parissa kuukaudessa reilut 30 000 streamia, joka ei sinällään ole valtavan paljoa, mutta hyvä saavutus debyytille kun kyseessä on täysin tuntematon artisti, jonka takana ei ole minkäänlaista koneistoa.

Kuuntele Keskinkertainen tästä:


Tiedän monia, joilla kuuntelut ovat jääneet pysyvästi alle parin tonnin, joten jotain on ainakin tehty oikein. 

Biisi saikin soittoa kivasti muutamilta Spotifyn omilta soittolistoilta kuten "Iskelmä kuuluu kaikille" ja "Suomirock tänään" ja soittoja tuntuu tulevan edelleenkin jonkinverran, vaikka just noilla edellämainituilla listoilla ei enää taidakaan roikkua. 

IRL sai hyvän startin 

IRL on herättänyt pääasiassa positiivisia tuntemuksia ihmisissä ja sekä mulle että Vinille on satanut YV:llä positiivista palautetta. Ihan pari ihmistä on kommentoinut, että kertsin kirjainyhdistelmä ei aukea, mutta sen kanssa saatetaan pystyä elämään! :D Eiköhän niillekin sitten aukea joskus, että mitä se IRL tarkoittaa. LOL. 

Viimeistään sitten kun lukee tän blogipostauksen, jos nyt ylipäätään tätä lukevat.

Nyt maanantaina 9 pv laitellaan vähän tiedotteita medioille, josko jotakuta tahoa sattuisi tuotoksemme kiinnostamaan myös Spotifyn ulkopuolella. 

Spotifyssa IRL on jo soinut melko mallikkaasti mm. Suomen 50 viraalisinta -listallaNew Talent -listalla ja Uuden suomalaisen musiikin listalla. Tästä ollaan Vinin kanssa tosi kiitollisia.  

Kuuntele IRL tästä:


Kappaletta saa tietenkin jakaa, jos haluaa edistää sen leviämistä laajemmaltikin. Biisistä on tulossa myös musavideo, johon on jo löydetty sopivat näyttelijät ja kuvaaja. 

Mikä on homman nimi?

Mehän ollaan Vinin kanssa nyt tehty yhteistyötä ehkä puolisen vuotta ja tuona aikana biisejä on syntynyt melko hyvällä tahdilla. Muutamien kulmien kautta päätettiin sitten laittaa uusi vaihde silmään ja sovittiin että otan hieman enemmän roolia hommassa ja hyppään sanoittajan pallilta myös managerin rooliin. 

Vini säveltää ja tuottaa kappaleensa itse ja mä jeesaan sanoitusten kanssa. Ideoita pallotellaan kokoajan mm. Whatsappissa. Sinänsä hauskaa, että ei olla ees vielä nähty toisiamme koskaan IRL! :D

Proggikseen on löydetty myös muita timanttisia osatekijöitä ja esim. viimeisimmän ILR-biisin on miksannut ja masteroinut Petri Nakkila ja pianot on sellaisen lahjakkaan daamin käsialaa kuin Lumi Milou

Kun on oikeat ihmiset ympärillä, hommat etenee ja rullaa kevyesti ja pakottoman tuntuisesti mikä ehkä toivottavasti näkyy myös lopputuloksesta.

PS: 
Vinin kotisivut löytyvät täältä: www.villenisunen.fi

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Demot lauluntekijän pullonkaulana

Biisien tekemisessä suurin pullonkaula on usein demotuotanto.


Tätä aihetta tuli käsiteltyä jo tuossa reilu vuosi sitten kun aloin laittamaan musiikkiin liittyviä toimintamallejani uusiksi.

Säveltäjiltä tulee (etenkin elektronisen musiikin puolella) nykyisin melko viimeisteltyjäkin taustoja sanoitettavaksi, mutta sitten kun ne demot pitäisi saada laulettua, niin homma tyssää, jollei esittäjä ole jo valmiiksi tiedossa.

Käyttämistäni säveltäjistä vain osa laulaa hyvin ja oma ääni sopii vain harvoihin biiseihin. Ilman hyvin laulettua demoa biisiä on kuitenkin hankala tarjota eteenpäin, sillä huono lauluraita antaa hyvästäkin kappaleesta helposti huonon vaikutelman.

Sivuhuomiona mainittakoon että "huono tausta" ei vaikuta asiaan yhtä paljoa: Alkeellinenkin kitarademo hyvällä lauluraidalla voi olla juuri sopiva. Näin siksi, että se jättää enemmän tilaa mielikuvitukselle ja yleensä biisi kuitenkin sovitetaan oman näköiseksi.

Käyttämistäni säveltäjistä iso osa asuu muilla paikkakunnilla, joten siitäkään ei ole ollut apua, että olen tuntenut täältä Turusta monia hyviä laulajia. Kokeeksi tehtiin jossain vaiheessa pari projektia niin, että nauhoitin kotonani lauluosuudet, mutta akustiikka tuotti haasteita. 

Laulukoppi vaatekaapista

Joulukuussa 2016 rakentelin tämän ongelman poistamiseksi kotiini laulukopin. Vaikka se on simppeleimmästä päästä, niin se on edelleen käytössä ja tuntuu ajavan asiansa varsin mukavasti.

Laulukopin rakennusosina toimivat:
  1. Vanha vaatekaappi 
  2. Aimo annos profiilivaahtomuovia 
  3. Kontaktiliimaa 
  4. Pari muovilistaa
Kunnollinen mikki ja äänikortti toki löytyivät jo omasta takaa valmiina. Profiilivaahtomuovin liimailu oli helppoa ja äänet vaimenee kivasti profiilivaahtomuovin munakennokuvioon. Kun mikin laittaa koppiin sisälle, ei siihen juurikaan eksy ääniä kopin ulkopuolelta.

Tämä tee-se-itse-laulukoppi on tarkoitettu lähinnä omille biiseille, mutta nyt kun se kerran tuossa tönöttää, niin vuokraan sitä mielelläni myös muiden proggiksiin. Hieno se ei ole, mutta onhan tuossa omanlaistaan tyyliä kumminkin! :D

Piskuisesta demostudiostani on nyt hieman juttua myös kotisivuillani »

Näillä siis mennään. Saa nähdä millaisia demoja tekstipajalla syntyy tämän vuoden aikana. Jos tunnet hyviä laulajia ja/tai biisinikkareita täältä päin Suomea, niin laitahan vinkkiä menemään tai tulemaan :)


PS: Jos verkostoituminen kiinnostaa, niin lisää minut kontakteihisi Linkedinissä »

tiistai 27. helmikuuta 2018

Mitä luovuus on?

Luova ihminen on tyypillisesti melko epätyypillinen.


Oman elämänsä luova biohakkeri
Hänen ajatusprosessinsa eivät useinkaan tahtoisi noudattaa sellaisia asioita kuin kello tai kalenteri ja siltikin se on harvoin joutilaana.

Luovassa mielessä kuplii aina vähän. Joskus tuntuu, että luova mieli on oikeastaan kirous. Se tekee työtä silloinkin kun on vapaalla tai voimavarat ovat lopussa. Itsensä on helppo kuluttaa loppuun, varsinkin jos tekee juuri sitä mistä pitää kovasti.

Prototyyppi menestyvästä taiteiljasta onkin henkilö, joka ei huolehdi itsestään. Taiteen alttarille menee kaikki, ja ihminen itse on omalle taiteelleen alisteisena jäänyt aivan rappiolle.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Talent management: Väärin ajoitettu kritiikki on tuhoisaa

Puhutaanpa hetki kritiikistä: Törmään toistuvasti lahjakkuuksiin, jotka ovat joutuneet jossakin elämänsä vaiheessa liian varhaisen kritiikin uhriksi.


Jos laulajalta, urheilijalta tai keneltä tahansa odotetaan täydellistä suoritusta silloin kun hän vasta harjoittelee ja hän joutuu kuulemaan välittömästi suorituksensa jälkeen vain luettelon kaikista tekemistään virheistä, on ymmärrettävää jos sen jälkeen tekee mieli sulkea suunsa kokonaan tai jättää menemättä tuleviin treeneihin.

Suoritusten välissä tarvitaan lähinnä laajentavia ohjeita: "kannattaa kokeilla myös..", "tuossa voisi toimia tämäkin.." ja vahvuuksien boostaamista: "erityisen hyvää oli.."
Kritiikin aika on sitten myöhemmin kun tunteet ovat viilenneet ja asioita voidaan vaikka yhdessäkin analysoida järjen kanssa nauhalta.

Yllättävän usein ihmisillä, joilla ei ole mitään ymmärrystä talent managementin perusteista, on vankkumaton luulo siitä, että he voivat arvioida ihmisen koko potentiaalin jo harjoitteluvaiheessa vain yhden tai kahden suoritteen perusteella.

Keskeneräisyyden sietäminen tuntuu olevan monille ylivoimaisen vaikeaa ja usein juuri he, joiden tulisi tukea lahjakkuutta lamaannuttavat sen kokonaan.

Liity sisäpiiriin

Saat jatkossa kirjoittamani artikkelit suoraan sähköpostiisi veloituksetta. Samalla mahdollistat vuorovaikutuksemme myös muissa asioissa.

* pakollinen kenttä

© Samuli Koivulahti, 2019.